Varhaiskasvatus voi olla osana lapsen arkea myös sairaalassa

Pienen lapsen elämään voivat kuulua yksittäiset tai toistuvat hoito- ja tutkimusjaksot sairaalassa. Joillekin lapsille sairaalassa oleminen on osa arkea läpi lapsuuden. Lasten sairaalassa olemisen syyt vaihtelevat, ja siten lapset ja perheet voivat olla sairaalassa vaihtelevia aikoja. Lapset tulevat sairaalaan erilaisista elämäntilanteista, joskus ennakoidusti, mutta myös hyvinkin ennakoimattomasti. Joskus sovitut sairaalakäynnit venyvät ja suunnitelmat muuttuvat.

Lapsuus vaihtelevissa elämänympäristöissä, kuten kotona, sairaalassa ja päiväkodissa, voi haastaa lapsen arjenkulkua. Sairastuminen voi rajata lapsen ja koko perheen elämänympäristöjä. Lisäksi sairaalassa lapsen sairaanhoidolliset toimenpiteet määrittävät lapsen arkea. Lapsen sairastuessa paraneminen ja sairaudesta selviytyminen asettuvat tärkeimmäksi ja keskeisimmäksi asiaksi. Samalla voi olla, että lapsuus muilta osin jää taka-alalle. Kuitenkin lapsi on sairaalassakin lapsi, joka voinnin ja jaksamisen sallimissa rajoissa on kiinnostunut ihan tavallisista lapsuuteen kuuluvista asioista.

Sairaaloissa toteutettavan varhaiskasvatuksen nykytila

Tällä hetkellä Suomessa varhaiskasvatuslain mukaisesti jokaisen lapsen oikeus on osallistua varhaiskasvatukseen (Varhaiskasvatuslaki, 540/2018, 3§) ja varhaiskasvatussuunnitelma ohjaa siihen, että varhaiskasvatusta voidaan järjestää myös sairaalassa (Opetushallitus, 2022, s.61). Sairaalassakin lapselle voidaan luoda mahdollisuudet osallistua kehitystasonsa mukaiseen, kasvua ja oppimista tukevaan toimintaan joko yksin tai yhdessä muiden lasten kanssa sekä mahdollistaa lapselle ominainen tapa leikkiin, liikkumiseen ja tutkimiseen (Kekkonen ja Rantanen, 2009). Lisäksi varhaiskasvatuksella turvataan lapselle poikkeavassa tilanteessa pysyvyyttä ja tuttuja toimintoja (Kekkonen ja Rantanen, 2009). Varhaiskasvatusta järjestetään tälläkin hetkellä joissakin suomalaisissa sairaaloissa. Kuitenkin varhaiskasvatuksen järjestämisen käytännöt ovat vielä moninaisia, ja siten lapsen mahdollisuus päästä osallistumaan varhaiskasvatukseen sairaalassa olonsa aikana vaihtelee.

Tämänhetkiset vaihtelevat käytännöt ilmenevät vuonna 2024 julkaistusta suomalaisen varhaiskasvatuksen nykytilaa kokoavasta selvityksestä (Rantanen ym., 2024). Selvitys osoittaa, että meillä on olemassa sairaaloissa jo paljon hyviä käytänteitä varhaiskasvatuksen järjestämiselle, mutta yhteisiä käytäntöjä tulisi vielä kehittää. Esimerkiksi lapsen varhaiskasvatuksen asiakkuuden jatkumisesta sairaalassa olon aikana tulee tulevaisuudessa huolehtia sekä sairaalan ja päiväkodin ammattilaisten väliselle tiedonkululle tulee sopia yhteistyön toimintatavat (Rantanen ym., 2024).

Opettajien työn kautta muodostuva näkymä lapsen arkeen

Koska lapset toimivat sairaalan eri osastoilla, varhaiskasvatuksen opettajat ja erityisopettajat työskentelevät siellä missä lapsetkin ovat. He ovat osana sairaaloiden moniammatillisia tiimejä, toimien mahdollistajina kokonaisvaltaisen lapsuuden huomioonottamiselle sairaalassa. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset saattavat olla lapselle ja koko perheelle tuttuutta ja turvallisuutta tuova ammattiryhmä tilanteessa, joka voi olla muutoin vieras.

Sairaaloissa työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajat ja erityisopettajat ovatkin mielestäni erityisen kiinnostavassa positiossa siinä, miten he fyysisesti ovat sairaalassa, tekevät työtään varhaiskasvatusta ohjaavien säännösten mukaisesti, samalla toimien myös sairaalan ulkopuolelle, kuten päiväkotiin. Ajattelenkin, että sairaalassa työskentelevien opettajien työ instituutioiden yhdyspinnoilla voi näyttää jotain lapsuudesta moninaisten elämänympäristöjen keskellä. Tästä syystä olen seurannut väitöskirjassani sairaalassa työskentelevien varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien työtä opettajien ryhmäkeskustelujen kautta muodostaakseni yhdenlaisen näkymän lapsuuteen, johon kuuluu sairaus. Väitöskirjassani olen jäsentänyt lapsuutta päällekkäisten elämänympäristöjen näkymän kautta, joka on osoittanut, että arki sairaalassa on tasapainoilua ammatillisten toimintakenttien, lapsen voinnin kunnioittamisen ja tavallisen arjen keskellä.

Haluan lämpimästi kiittää tutkimukseeni osallistuneita opettajia, aineiston läpikäyminen on ollut todella opettavaista. Odotan innolla ensimmäisten tutkimusartikkeleiden julkaisua.

Kirjoittaja

Emilia Raatikainen

Väitöskirjatutkija

Itä-Suomen yliopisto

Kasvatustieteiden ja psykologian osasto

Lähteet

Kekkonen, M. & Rantanen, M. (2009). Varhaiskasvatus sairaalassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Gummerus Kirjapaino Oy. https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/bcc9cbb2-083e-4825-bb40-3aed30d95628/content

Opetushallitus (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022 (Määräykset ja ohjeet 2022:2a) https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/varhaiskasvatussuunnitelman-perusteet-2022

Rantanen, M., Pyökkimies, M., & Heiskanen, N. (2024). Sairaaloissa järjestettävän varhaiskasvatuksen kansallinen selvitys (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2024:29). Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165859

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/2018/540