Tandempyöräilyä ruotsin tunneilla?

Mitä tapahtuu, kun umpisuomalainen ja umpisuomenruotsalainen kohtaavat toisensa kotimaisen kielen opetustunneilla?

…

No, paljon tapahtuu, ja monenlaista hyvää on tuloksena.

Useimmiten ajatellaan, että puhuttaessa toisesta kotimaisesta kielestä puhutaan ruotsin kielestä. Enemmistöllä suomalaisia ruotsi onkin se toinen kotimainen kieli, mutta on hyvä muistaa, että myös suomi voi olla se toinen kotimainen kieli.

Syksyllä 2025 meillä oli mahdollisuus tutustua varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoihin, joiden toinen kotimainen kieli on suomi. Me, Itä-Suomen yliopiston varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat ja minä, kohtasimme Vaasassa opiskelevat Åbo Akademin varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat, osa etäopetusryhmässä, osa kampuksen lähiopetusryhmässä. Molempien koulutusohjelmien toteutus on siis monimuotoista.

Toteutimme tutustumista ns. tandemoppimisen mallilla. Kielipedagogiikassa tandem tarkoittaa sitä, että kaksi erikielistä opiskelijaa opettaa toisiaan. Tässä meidän kokeilussamme toimimme pareittain sekä pienryhmissä. Suomen kieltä äidinkielenään puhuvat opiskelijat auttoivat ruotsinkielisiä suomen kielen oppimisessa, ja päinvastoin: ruotsia äidinkielenään puhuvat auttoivat meitä esimerkiksi ruotsinkielisen työhakemuksen kirjoittamisessa.

Tapasimme ryhmien kanssa neljä kertaa tunnin mittaisissa sessioissa Zoom-sovelluksen välityksellä. Jokaiselle tapaamiskerralle olimme laatineet ohjeistuksen ja tehtävän, johon opiskelijat valmistautuivat etukäteen. Aloitimme tutustumisella, itsensä esittelyllä; siis niin, että me esittelimme itsemme ruotsiksi, vaasalaiset suomeksi. Ensimmäisen kerran ohjelmaan sisältyi lisäksi etukäteen valmistellun kysymyspatteriston läpikäyminen (ice-breakers) ja vapaamuotoinen haastatteluosio; tämäkin sujuvasti kaksikielisesti.

Kun ryhmien koulutusala oli sama, varhaiskasvatus, pystyimme tuomaan alakohtaisuuden suoraan tandemtuntien sisältöön; kävimme VASU-keskusteluja, haimme töitä päiväkodeista, vaihdoimme mielipiteitä ja ajatuksia lasten ja nuorten asioista, puhuimme harrastuksista ja tämän hetken haasteista niin lasten ja nuorten kuin varhaiskasvatuksen työntekijöiden ja huoltajien ja perheiden näkökulmasta. Neljännellä tapaamiskerralla esittelimme lastenkirjallisuutta, ja edelleen: me ruotsiksi, he suomeksi. Ja tämän kaiken ohella tutustuimme toisiimme ja saimme uusia ystäviä, kielitietoisuutemme avartui ja kielitaitomme karttui.

Alkuun saattoi tuntua tältä (kursivoidut sitaatit on poimittu saaduista opiskelijapalautteista):

” Kumpikin osapuoli olivat aika lailla yhtä pihalla, mutta hauskaa oli, kun yritettiin etsiä oikeita sanoja.”

Opetuskokeilu oli intensiivinen, ja tunnit vaativat valmistautumista, mutta työ tuntui kannattaneen. Autenttinen vuorovaikutustilanne tuli esille palautteissa:

” Tämä oli kiva kokemus ja todella hyödyllinen siihen, että pääsee käyttämään eri kieltä ihan eri lailla kuin normaaleilla tunneilla harjoitellessa.”

”Jag upplevde alla uppgifter som mycket givande och roliga! Arbetsintervjun var särskilt värdefull eftersom den kändes ganska realistisk och gav möjlighet att öva på en situation som man kan stöta på i framtiden.”

”Uppgiften som jag tror jag har mest nytta av var att skriva en arbetsansökan på finska. Lärde mig en del nya uttryck och termer.”

Niin kuin monelle meistä, myös ruotsinkielisille se suomi voi olla haasteellista ja jopa pelottavaa. Palautteissa tuli useita kommentteja siihen, että rohkeus, uskallus ja varmuus toisen kotimaisen kielen puhumiseen lisääntyi ja vahvistui yhteistyötuntiemme ansiosta:

”Jag har börjat våga prata finska mera.”

” Att det inte är så farligt att säga fel ord ibland eller säga ordet på svenska i stället.”

Opettajan näkökulmasta tämä opetusmetodi tuntui todella mielekkäältä ja kokeilumme onnistui hyvin. Suunnittelimme tapaamisia huolellisesti ja kollegani Marit West-Sjöholmin kokemus sekä ammattitaito olivat suuri etu ja apu onnistuneen toteutuksen taustalla. Itse tapaamisissa roolimme oli ohjeistaminen ja turvallisen ilmapiirin luominen. Seurailimme opiskelijoiden työskentelyä enemmän sivusta, toki tarvittaessa heitä myös auttaen. Mainittakoon vielä, että minä, umpisuomalainen, puhuin aina ruotsia, ja Marit, äidinkieleltään ruotsinkielinen, ohjeisti tunteja suomeksi. Yhtä lailla laitoimme mekin siis itsemme likoon.

Haasteina koimme lähinnä aikataulutuksen, yhteisten opetusaikojen löytämisen, onneksemme sekin asia sujui lopulta hyvin. Tekniikka toimi, vaikka Zoom-sovellus oli uusi tuttavuus kontaktiopetukseen osallistuville Vaasan opiskelijoille.

Toiveemme on, että voimme jatkaa yhteistyötä ja tarjota tämänkaltaisen kokemuksen myös seuraaville vuosikursseille. Saamamme opiskelijapalaute kannustaa meitä tandemopetuksen jatkamiseen:

”Jag tycker det har varit givande att ha tandem och skulle faktiskt ha kunnat tänka mig att fortsätta med det!”