Työn hallinnan tunteen vahvistaminen – resilienssi yksilöllä ja yhteisössä

Elämme kompleksisessa maailmassa, joka on epävakaa, epävarma, monimutkainen ja monimerkityksellinen. Tutkimuksen mukaan kuilu nykymaailman monimutkaisuuden ja ihmisten henkisten kapasiteetin välillä on kasvanut viime vuosikymmeninä (Kegan & Lahey Laskow, 2009). Työntekijästä voi tuntua, että vanhat ajattelumallit ja työskentelytavat eivät riitä toimintaympäristön kompleksisuuden ja epävarmuuden hallintaan. Hallinnan tunne työssä on sitä, että työntekijä kokee, että hänellä on hyviä toimintavaihtoehtoja ja joustavuutta erilaisissa tilanteissa kohdata kulloisetkin haasteet.

Työn hallinnan tunnetta haastaa myös uusliberalistinen taloudellisuus ja tehokkuus -ajattelu, jonka voidaan kokea olevan ristiriidassa varhaiskasvatuksen arvojen ja periaatteiden kanssa. Työntekijöiden lisäksi myös päiväkodin johtajat kokivat, että he joutuivat tekemään työssään kurinalaistavaa hallintotapaa ja niukkuuden politiikkaa sekä päätöksiä oman ammattietiikan vastaisesti. Nämä ristiriitaisuudet aiheuttivat moraalista ja eettistä stressiä sekä uupumista ja alanvaihtoajatuksia (Valkonen & Abendstein, 2025). Siippaisen ja Paanasen (2025) mukaan julkisissa organisaatioissa päätöksiä tehdään taloudellisten laskelmien mukaan, ei kasvatus ja koulutus etusijalla. Lisäksi julkisissa organisaatioissa toimitaan yrityslogiikan mukaisesti, joka ilmentyy jatkuvana mittaamisena, arviointina sekä tilivelvollisuutena.

Miten kompleksisessa toimintaympäristössä voi vahvistaa omaa työn hallinnan tunnetta? Miten johtaja voi vahvistaa lisäksi yhteisön hallinnan tunnetta? Resilienssi on taito selviytyä elämän asettamista vastoinkäymisistä. Resilienssi on kykyä ponnahtaa takaisin vastoinkäymisistä ja kasvaa vaikeuksista. Lisäksi se on joustavaa sopeutuminen stressaavien kokemusten vaihtuviin vaatimuksiin. Joustavuus ei ole luontainen ominaisuus, vaan se vaihtelee henkilökohtaisten ja ammatillisten olosuhteiden mukaan. Siihen vaikuttavat omat sisäisen, ammatillisen (suhteet) ja ulkoisen (yhteisö) tuen yhdistelmät. On kuitenkin huomioitava, että tunteemme ja käyttäytymisemme eivät johdu tapahtumista itsestään, vaan siitä, miten tulkitsemme noita tapahtumia. (Arias, 2016; Tugade, & Fredrickson, 2004.)

Resilienssiä vahvistavat optimismi, ongelmanratkaisukyky, toiveikkuus ja usko sekä merkityksen kokemus, jota lisää myötätunto toisia ja itseä kohtaan. Lisäksi minäpystyvyys, sinnikkyys, joustavuus, tietoisuus itsestä ja itsesäätely vahvistavat resilienssiä. Näitä kaikkia voimme vahvistaa itsessämme, toisissamme ja lapsissa. Tuen rakenteina läheiset ihmissuhteet ja positiiviset instituutiot ovat merkityksellisiä. Resilienssitaitoja voi edistää ns. ABC-mallin mukaisesti (Reivich & Shatté 2011). Tietoisuus omista reagointimalleista, ajatusansoista ja jäävuoriuskomuksista auttavat tunnistamaan ja muuttamaan resilienssiä haastavia ajatus- ja käyttäytymismalleja. ABC-malli tarkoittaa, että kun jotain tapahtuu, tunnista mitä ajattelet ja usko sekä toimi niin, että se vahvistaa resilienssiäsi. Ajatusansa on haitallinen ajatus, esimerkiksi ”minulle käy aina näin”, joka saattaa syventää negatiivisuutta ja haitata sinnikkyyden vahvistumista. Jäävuoriuskomus on taas tiedostamattomia uskomuksia itsestä ja omista kyvyistä elämän haastavissa tilanteissa. Omien haitallisten ajatusten ja uskomusten haastaminen, rauhoittuminen, uusien näkökulmien ottaminen ja käyttäytymisen muuttaminen ovat avaimia muutokseen.

Sosiaalinen resilienssi on yhteisön kykyä sietää, mukautua, sopeutua ja selvitä haasteista. Se on oppimista tulevaa varten. Yhteisön resilienssiä voi vahvistaa optimistisella johtajuudella sekä rohkeilla ja ratkaisuja tekevillä päätöksillä. Lisäksi avoin ja empaattinen vuorovaikutus sekä eettinen käyttäytyminen kaikkien yhteisön jäsenten välillä tukevat sosiaalista resilienssiä. Tätä yhteisöllistä kokemusta edistää myös se, että yhdessä, kaikkia yhteisön jäseniä osallistaen, ratkaistaan työstä johtuvia häiriö- ja stressitekijöitä.

Viktor Franklin (1978) mukaan meidän suurin vapautemme on vapaus valita oma asenteemme. Positiivinen asenne antaa mahdollisuuden kestää kärsimyksiä ja pettymyksiä sekä lisää tyytyväisyyttä. Franklin (1980) mukaan negatiivinen asenne puolestaan syventää pettymystä ja vähentää onnea ja tyytyväisyyttä. Lukuisten tutkimusten (ks. Dweck, 2008; Fredrickson, 2001; Neff & Seppälä, 2016; Seligman, 2002, 2013) mukaan päivittäiset positiiviset tunnetilat vahvistavat juuri edellä mainittuja resilienssiä tukevia tekijöitä. Positiivisten tunteiden ja fyysisen terveyden välillä on tutkimusten mukaan merkitsevä yhteys.

Voimme siis itse valita asenteemme ja sen, että olemmeko positiivisessa vai negatiivisessa kehässä ajatustemme ja uskomustemme vuoksi. Erityisen merkityksellistä positiivinen ajattelu ja kasvun asenne on lasten kanssa työskennellessä. Siten varhaiskasvatuksen ammattilainen ja johtaja toimii myös lapsille ja muille aikuisille esimerkkinä ja toivon rakentajana. Lisäksi työn hallinnan tunnetta ja myötätuntoista kulttuuria vahvistaa se, että hyväksyy itsessään ja toisissa ihmisissä keskeneräisyyden, kuten myös asioiden ja tilanteiden keskeneräisyyden. Se mihin voit vaikuttaa, on oma asenteesi.

Merja Hautakangas

Yliopistonlehtori

Itä-Suomen yliopisto

Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Filosofinen tiedekunta

Lähteet

Arias, A. E. (2016). Build your grit: fostering resilience for education leaders. Leadership, 45(4), 12-15.

Dweck, C. (2008). Mindset: the new psychology of success. Ballantine Books.

Frankl, Viktor E. (1978). Ihmisyyden rajalla. Otava.

Frankl, Viktor E. (1980). Elämän tarkoitusta etsimässä. Otava.

Fredrickson, B. L. (2001). The role of positive emotions in positive psychology: The broaden-and-build theory of positive emotions. American Psychologist, 56(3), 218–226.

Fredrickson B. (2014). Love 2.0. Plume.

Kegan, R. & Lahey Laskow, L., (2009). Immunity to Change: How to Overcome It and Unlock the Potential in Yourself and Your Organization.

Lipponen K. (2020). Resilienssi arjessa. Duodemic.

Neff, K. D., & Seppälä, E. (2016). Compassion, Well-Being, and the Hypo-egoic Self. Teoksessa: K. W. Brown and M. R. Leary. (toim). The Oxford Handbook of Hypo-egoic Phenomena. Oxford University Press.

Reivich & Shatté. (2011). The Resilience Factor: 7 Keys to Finding Your Inner Strength and Overcoming Life’s Hurdles.

Seligman M. (2002). Authentic Happiness. Nicholas Brealey Publishing.

Seligman M.E.P. (2013). Flourish. Atria.

Siippainen, A. & Paananen, M. (2025) Mitattu lapsuus. Gaudeamus

Tugade, M. M., & Fredrickson, B. L. (2004). Resilient Individuals Use Positive Emotions to Bounce Back From Negative Emotional Experiences. ​Journal of Personality and Social Psychology​, 86(2), 320-333.

Valkonen, S. & Abendstein, L. (2025) Päiväkodin johtajat tehostamistoimenpiteiden toteuttajina, kyseenalaistajina ja kieltäytyjinä. Hallinnon tutkimus 44(4).