Tuki ei ole tasoitus – vaan mahdollisuus kasvaa

Kirjoittaessani tätä blogia on kesäkuun viimeinen viikko ja kampukset hiljentyneet. Kun katselee kampuksella rakennusten tyhjiä käytäviä ja ovensa sulkeneita opiskelijaravintoloita, tulen miettineeksi syksyllä aloittavia opiskelijoitamme, niin uusia kuin opintojaan jatkaviakin.

Pohdin, muuttaakohan tänä keväänä käyttöön otettu opiskelijavalintauudistus aloittavaa opiskelijajoukkoamme? Vaikka uudistuksella on pyritty hakuprosessin selkeyttämiseen, kuormituksen vähentämiseen ja tasa-arvon lisäämiseen, on toisaalta ilmassa myös huolenaiheita esim. yhdenvertaisuuden ja alueellisen tasa-arvon toteutumisessa, todistusvalinnan painottumisessa ja valintakokeiden yhdistämisessä. On myös huolta, että hakijoiden kuormitus ja stressi ei välttämättä vähenisi. Jos jokin muuttuu, niin miten? Todennäköisesti heillä tulee olemaan samanlaisia tuen tarpeita kuin heitä aikaisemmin aloittaneilla, jatkavilla opiskelijoillammekin. Mietin, pohtiikohan muu tukipalveluhenkilöstömme ja opettajammekin samoja asioita? Olemmeko ehkä jonkin uuden äärellä jälleen?

Kuluneen kevään aikana on korkeakoulujen opiskelijoiden ohjaus- ja hyvinvointiasiantuntijoiden piirissä ollut vahvasti keskustelussa oppimisen tuki ja erilaisten tuen tarjoamisen muotojen kehittäminen. Oppimisen pedagoginen tuki on korkeakouluissa tähän mennessä konkretisoitunut lähinnä yksilöllisinä opintojärjestelyinä ja niiden saamisen perusteet ovat olleet ”ohuet”.  Sama koskee yliopisto-opiskelun pedagogista tukea, sen perustana olevaa toimintaa ja oppimisen tukea koskevaa tutkimusta. Nyt on kuitenkin onneksi valoa tunnelissa tutkimukseen perustuvan kehittämistyön viritessä ja erittäin mielenkiintoisia odotuksia tuleville vuosille mm.  UEFin professori Erkko Soinnun ja vanhempi yliopistonlehtori Aino Äikkään SupportUNI -hankkeen tutkimushankkeen tulosten muodossa ja niiden hyödyntämisessä sitten jatkossa.

Harvoin tulee ajatelleeksi, että yhdenvertaisuus ei ole sama asia kuin tasa-arvoisuus. Se ei tarkoita vaatimustason laskemista opintojen suorittamistavoissa yliopistoissa, vaan tuen tarjoamista siten, että opiskelija voi saavuttaa asetetut osaamistavoitteet. Siinä opetussuunnitelmatyö on koulutuksen tärkeä kulmakivi ja kivijalka. Olemme UEFissa edenneet viime vuosina opetussuunnitelmatyössä kohti hyvinvointia tukevaa opetussuunnittelua, vaikka toki vielä on tehtävää.

 Olemme pyrkineet yliopistomme sisällä edistämään keskustelua, saamaan toimijoita pohtimaan arvoja sekä miettimään omaa yliopistoamme inklusiivisempana ja yhdenvertaisempana paikkana opiskelijoillemme. Kaikki nämä toimenpiteet sisältyvät myös nykyiseen yliopistomme Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaan, Eettisiin ohjeisiin ja pedagogisen hyvinvoinnin kehittämistyöhön.

Seuraavat kysymykset ja väittämät johdattakoot osaltaan miettimään nykytilannetta ja suuntaamaan katseita tulevaisuuden kehityskulkuihin:

• Miten rakennan yhdenvertaista oppimista?
• Yhdenvertaisuus opetuksessa – ihanne vai todellisuus?
• Tukeeko opetussuunnitelma hyvinvointia vai ei?
• Onko tukipalveluilla uusi rooli opiskelijan polulla? Olemmeko uuden äärellä opiskelijan tukemisessa?
• Tulevaisuuden tukirakenteet syntyvät nyt.
• Tuki ei ole etuoikeus – se on oikeus.
• Yhdenvertaisuus ei ole valinta – se on velvollisuus.
• Pedagoginen tuki: näkymätön mutta välttämätön.
• Inklusiivisuus alkaa arvoista.
• Tasa-arvo ei tarkoita samaa kaikille – vaan oikeaa tukea jokaiselle. Tuki ei ole tasoitus, vaan mahdollisuus kasvaa, ja
• Voiko yliopisto olla aidosti inklusiivinen?

Hyvää alkanutta uutta lukuvuotta kaikille! 

Kirjoittaja

Tuija Pasanen

Opiskelijapalvelun päällikkö, Koulutuspalvelut

Itä-Suomen yliopisto