Majakkana tunnemyrskyissä

Päiväkotien arjen tavanomaiset asiat, kuten säännöt, rutiinit ja vertaissuhteet sekä niissä syntyvät ristiriidat saavat lasten luonnollisen stressiaktivaation heräämään.  Se on tärkeä ja luonnollinen tapahtuma, eikä ilman stressiaktivaatiota tapahtuisi mitään tavoitteellista toimintaa. Järjestelmä on kuitenkin herkkä ja stressiaktivaatio voi olla tilanteeseen nähden liian voimakas. Silloin se aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita, joita on vaikea säädellä (Sajaniemi ym. 2015). Tämä on erityisen yleistä lapsilla, sillä he eivät osaa vielä säädellä tunteitaan itsenäisesti. Lapsen voimakas tunnereaktio voi ryhmätilanteessa aiheuttaa hämmennystä ja hälinää. Kyse ei ole lapsen tarkoituksesta häiritä tilannetta tahallisesti, hänellä ei vain ole keinoja hallita oloaan yksin. Pahinta, mitä tällaisessa tilanteessa voi tapahtua on, että lapsi erotetaan muista selviytymään tunnekuohustaan yksinään. Joukkoon kuulumisen tunne on meille kaikille ihmisille tärkeä ja stressitila vain syvenee, jos koemme ulkopuolelle jättämistä (Tomasello, 2021). Voimakas tunnereaktio voi ilmetä myös vetäytymisenä, jota aikuisen on usein vaikeampi havaita. Kun käytös on vetäytyvää, lapsi voi esimerkiksi vaellella päämäärättömästi tai vetäytyä toistuvasti toimintaan, jossa ei tarvitse olla vuorovaikutuksessa (Rothbart, 2011).  Kummassakin tapauksessa, lapsen tunnesäätely on äärirajoilla, olo kurja ja oppiminen mahdotonta.  Oppimiseen nimittäin vaaditaan vastaanottavainen ja keskittynyt mieli (Huotilainen, 2019).  

Keskittyminen käsillä olevaan tehtävään mahdollistuu toiminnanohjauksen avulla. Samalla toiminnanohjaus toimii myös tunnesäätelyn työkaluna. Se auttaa hillitsemään tunteista aiheutuvia reaktioita, jotta voimme erilaisissa tilanteissa olla niiden vaatimalla tavalla. Esimerkiksi toimimaan ryhmätilanteissa rauhallisesti ja toiset huomioiden. Toiminnanohjaus sijaitsee aivojen etuotsalohkoissa, jotka kehittyvät aivojen osista viimeisimpänä. Ne ovat rakenteellisesti täysin valmiit vasta aikuisina. Tunnesäätelyn taidot kehittyvätkin pikkuhiljaa aivojen kehityksen mukana. (Aejmelaeus ym. 2022) 

Aikuisen näkökulmasta ryhmänhallinta on ajoittain hankalaa, koska ryhmässä toimivien lasten aivot väsyvät eri tahdissa. Kun aikuinen havaitsee jonkun lapsen käyttäytymisessä kasvavaa rauhattomuutta, tarkkaavaisuuden herpaantumista ja mielen vaeltelua, on selvää, että lapsi on hetkellisesti kadottanut yhteyden toisiin lapsiin, aikuiseen ja tavoitteelliseen toimintaan. (Koivuniemi ym.2020; Köngäs, & Määttä, 2020) 

Kehittyviä tunnesäätelyn taitoja voi verrata kävelyn tai pyöräilyn opetteluun; harjoitteleva lapsi huojuu huterasti ja kaatuilee usein. Kannustamme hänet pystyyn ja tuemme tarvittaessa. Samalla tavoin meidän tulee tukea lasten haparoivaa tunnesäätelyä. Luonnollisimmin ja tehokkaimmin tämä toteutuu tunteita kokemalla ja saamalla aikuiselta tunnesäätelyn tukea eli kanssasäätelyä (Koivuniemi ym. 2021). 

Pikkuhiljaa ymmärrys kanssasäätelyn merkityksestä on lisääntynyt, vaikkakin tunteiden tunnistamisen ja tunnesäätelyn taitojen suunnitelmallinen harjoittelu on perinteisesti tapahtunut osana varhaiskasvatuksen tuokiopohjaista toimintaa (Määttä ym. 2017). Tunnetaitojen opettamiseen ja tunteiden nimeämiseen on olemassa valtava määrä kaupallista materiaalia, joita tuokioilla on käytetty apuna. Lapsen kehityksen ja oppimisen näkökulmasta olisi kuitenkin hyödyllisempää, jos tunnesäätelyn harjoittelu tapahtuisi osana arjen luonnollisia tilanteita – niissä hetkissä, joissa tunteet saavat alkunsa. Kanssasäätelyn avulla lapsi oppii pikkuhiljaa havaitsemaan tunteita itsessään ja toisissa, sekä ymmärtämään toisten ihmisten erilaisia reagointimalleja eri tilanteissa.  (Aejmelaeus ym. 2022; Koivuniemi ym. 2021, Köngäs & Määttä 2020) 

Mitä kanssasäätely sitten vaatii aikuiselta? Lopulta kyse on yksinkertaisesta asiasta ja usein vain ajattelutavasta. Kanssasäätelevän aikuisen ei tarvitse tehdä muuta kuin korostaa toiminnallaan lapselle, että hän on tunteineen turvassa. Siihen riittää lempeä katse, kosketus ja rauhoittava ääni. Kanssasäätelyn avulla tunnekuohussa oleva lapsi pääsee vaikean tunteen yli nopeammin ja hänen on helpompi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Sensitiivisesti kanssasäätelevän aikuisen avulla ryhmästä voi muodostua kestävä, joustava ja myönteistä sosiaalisuutta vahvistava toiminnan ympäristö. Palautuminen stressitilasta rauhalliseen oloon on lapselle voimakkaasti palkitsevaa. Hän kokee olevansa turvassa ja keskeytynyt toiminta voi jatkua. (Sainio ym. 2020) 

Osalle varhaiskasvatuksen aikuisista sensitiivinen työote ja kanssasäätely on luontaisempaa kuin toisille. Jokainen voi silti oppia ja harjoitella kanssasäätelyn taitoja. Pienillä ajatustapojen ja käyttäytymisen muutoksilla saadaan aikaan kasautuvia myönteisiä vaikutuksia. 

Kirjoittaja

Jonna Kesäläinen

Tutkijatohtori

Itä-Suomen yliopisto

Lähteet: 

Aejmelaeus R., Hartikainen, K., Kaila, K., Keltto, T.,Korkeila J., Larivaara, M., Lisko, I., Lähteenkorva, S., Ojanen, V., Pyykkö, M., Ristikari, T., Sajaniemi, N., Unkila, K. (2022) Kansallinen aivoterveysohjelma –Inhimillisesti kestävä, aivoterveyttä tukeva yhteiskunta. Aivoliitto, Kestävä aivoterveys -hanke ja GEREC 

Huotilainen, M. (2019) Näin aivot oppivat. Jyväskylä: PS-Kustannus 

Koivuniemi, M., Kinnunen, S., Mänty, K., Näykki, P., & Järvenoja, H. (2020) Arjen sosioemotionaaliset haasteet oppimistilanteina. 4Ttoimintamalli lapsen kehittyvien tunteiden säätelytaitojen tukemiseksi. Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta 

Koivuniemi, M., Kinnunen, S., Mänty, K., Järvenoja, H., & Näykki, P. (2021). Varhaiskasvatushenkilöstön käsityksiä lasten tunteiden säätelytaitojen kehittymisestä–Käytäntöön integroitu koulutus ammatillisen kehittymisen tukena. Journal of Early Childhood Education Research, 10(2), 264- 292. 

Köngäs, M., & Määttä, K. (2020). Pienten lasten hyvinvoinnin tukeminen päiväkodissa tunnesäätelyä ohjaamalla. Kasvatus: Suomen kasvatustieteellinen aikakauskirja, 51(5), 53-550. 

Määttä, S., Koivula, M., Huttunen, K., Paananen, M., Närhi, V., Savolainen, H., & Laakso, M. (2017). Lasten sosioemotionaalisten taitojen tukeminen varhaiskasvatuksessa. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset. 17/2017 

Rothbart, M. K. (2011). Becoming who we are: Temperament and personality in development. Guilford Press. 

Sainio, T., Pajulahti, R., & Sajaniemi, N. (2020). Näin tuet lapsen itsesäätelyä: Hyvinvoinnin pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. Santalahti

Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. ja Mäkelä, J. (2015) Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PS-Kustannus 

Tomasello, M. (2021) Becoming Human-  A Theory of Ontogeny. Harward University Press.