Aivoterveellinen varhaiskasvatusympäristö

Harva asia on yhtä kiinteästi sidoksissa hyvinvointiimme kuin aivoterveys, eikä sitä varsinaisesti pystykään erottamaan muusta terveydestä. Aivoterveys kattaa hermostollisen kehityksen, aivojen muovautumiskyvyn, aivotoiminnan ja palautumisen näkökulmat läpi elämän. Aivot ovat tärkein pääomamme, ilman niitä ei olisi mieltä, ajattelua eikä ihmisyyttä.  Aivoterveyden edistäminen lisää yksilön mahdollisuuksia vahvistaa kognitiivisesti, emotionaalisesti ja toiminnallisesti omaa elämänhallintaansa, ja samalla yleisemminkin terveyttä ja hyvinvointia.  Siksi jokaisella olisi oltava ympärillään inhimillisesti kestävä ja aivoterveyttä tukeva toimintaympäristö, jossa aivoista on mahdollista pitää huolta kaikkein arkisimmissakin tilanteissa.

Aivot ovat mielentoimintojen tyyssija ja hermoston ohjauskeskus, josta säädellään laajalti koko kehon toimintaa. Aivot vastaavat käyttäytymisestä, tunteista ja tiedonkäsittelystä sekä niiden säätelystä. Näitä säätelytoimintoja kutsutaan toiminnanohjaukseksi. Aivoilla on keskeinen vaikutus myös kehon aineenvaihduntaan, hormonaalisiin muutoksiin ja vastustuskykyyn liittyviin toimintoihin. Aivoterveys määrittää keskeisesti terveyttä yleisesti, sillä aivot vastaavat sekä teoistamme että kokemuksistamme. Siksi yleisen terveyden, oppimisen ja elämänlaadun tavoittelussa aivoterveyden edistäminen on keskiössä.

Evoluutiossa, yksilönkehityksessä ja aivojen toimintahierarkiassa korkeimmalla huipulla olevat toiminnanohjaustoiminnat heijastavat monella tavalla aivoterveyttä.  Ne kehittyvät hitaasti: lapsilla ja nuorilla aivot käyvät läpi valtavan kehitys- ja muovautumisprosessin, toiminnanohjaustoiminnot kypsyvät viimeisenä ja ovat täysin kehittyneet vasta noin 20-vuotiaana. Toiminnanohjaustoiminnot vastaavat aivojen muiden tiedonkäsittelytoimintojen, tunteiden ja käyttäytymisen säätelystä. Toiminnanohjaustoimintoja tarvitaan erityisesti uusissa, yllättävissä ja haastavissa tilanteissa. Hyviä toiminnanohjaustoimintoja tarvitaan myös joustavassa sosiaalisessa kanssakäymisessä ja silloin, kun tulevaisuuden tavoitteet edellyttävät välitöntä mielihyvää tuottavan toiminnan hillitsemistä. Terveen mielialan ylläpito ja tunteiden sääteleminen nojaavat vahvasti toiminnanohjaustoimintoihin.

Lapsuudessa ja nuoruudessa luodaan kestävä pohja elinikäiselle aivoterveydelle, oppimiselle ja hyvinvoinnille.  Aivojen kypsymiselle olisikin turvattava kasvurauha. Samalla olisi tuettava aivojen ja yksilön eri ikäkausiin liittyviä kehitystehtäviä.  Tulevaisuuden ja kestävän hyvinvoinnin näkökulmasta onkin välttämätöntä, että lapset ja nuoret saavat kasvaa aivoterveellisessä ympäristössä.

kuvituskuva 1: Pixabay

Aivoterveellisen ympäristön luominen edellyttää ymmärrystä aivojen kehityksestä, toiminnasta ja suojaamisen tärkeydestä. Liikkuminen, terveellinen ravitsemus ja riittävä uni ovat aivoterveyden arkisia peruspilareita. Ne eivät yksistään riitä: joukkoon kuulumisen ja merkityksellisyyden kokeminen ovat välttämättömiä. Välttämätöntä on myös aivojen suojaaminen ylikuormitukselta. Ylikuormitus jarruttaa toiminnanohjauksen kehitystä ja heikentää aivoterveyttä monella eri tavalla.

Lapset tarvitsevat aikuisia, jotka ymmärtävät mitä tarkoittaa aivoterveellinen ympäristö, ja jotka kokevat vastuuta sen rakentamisesta. Aivoterveellinen ympäristö ottaa huomioon aivojen tiedonkäsittelyn rajallisuuden ja tunnesäätelyn biologiset edellytykset. Varhaiskasvatuksen ja koulun toimintaympäristöissä aivoergonomian huomioimisessa on paljon parantamisen varaa. Aivoterveyttä vaarantavat muun muassa ennakoimattomuus, struktuurin puute, digitaaliseen oppimiseen turvautuminen ja aikuisten ohjauksen vähäisyys.

Aivoergonomialla viitataan ympäristön affektiivisten, kognitiivisten ja informaation määrään liittyvien tekijöiden tasapainoon. Varhaiskasvatuksessa turvallinen ilmapiiri on lähtökohta, joka edellyttää aikuisten sensitiivisyyttä, johdonmukaisuutta ja struktuuria. Affektiivisesti ergonomisissa ympäristöissä lapset kokevat kuuluvansa joukkoon, he tietävät mitä odottaa seuraavaksi ja he voivat luottaa siihen, että aikuisella ovat langat käsissään. Informaatioergonomian huomioivassa ympäristössä lapsia suojataan liialta ärsykkeiden määrältä ja heidän annetaan rauhassa syventyä sopivaan määrään ärsykkeitä kerrallaan. Kognitiivisesti ergonomisessa ympäristössä otetaan huomioon, että lasten aivot eivät kykene käsittelemään liian isoja asioita.

Aivoja olisi suojeltava nykyistä enemmän – se vaatii aivotietoisuuden lisäämistä ja toiminnan muuttamista sen perusteella. Tämä on erityisen tärkeää varhaiskasvatuksen ympäristöissä, koska silloin luodaan perusta koko elämän kestävälle terveydelle, hyvinvoinnille ja oppimiselle. Aivoterveyteen ja siihen vaikuttamiseen liittyvän tietämyksen huomiotta jättäminen on lasten oikeuksien laiminlyöntiä. Lasten, tulvaisuuden ja koko yhteiskunnan etu on varmistaa, että päiväkodeissa työskentelee riittävä määrä korkeasti koulutettuja opettajia, jotka osaavat soveltaa aivotietoutta ympäristöjä ja pedagogiikkaa suunnitellessa.

Kuvituskuva 2: Pixabay

Kirjoittaja:

Ninan Sajaniemi

varhaiskasvatuksen professori,

kehitysneuropsykologian dosentti, neuropsykologian erikoispsykologi

Itä-Suomen yliopisto