New York, New York!

”Olisko ihan pöhkö ajatus?” kysyin ohimennen väitöskirjatutkimukseni ohjaajilta Nina Sajaniemeltä ja Piia Björniltä, kun huomasin, että Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkijoiden olisi mahdollista hakea Saastamoisen säätiöltä apurahaa tutkimustyöjaksoon ulkomailla. Eihän se tietenkään ollut pöhkö idea vaan mahdollisuus, joka kannattaisi ehdottomasti hyödyntää. Vaihdoimme ohjaajieni kanssa sähköposteja ja mietimme erilaisia vaihtoehtoja jakson toteuttamiseen. Sopivan vaihtoehdon löydyttyä laitoin apurahahakemuksen eteenpäin. Mikä ilon ja onnen päivä se olikaan, kun myönteinen päätös tuli sähköpostiini! Pian kuitenkin huomasin, että asia ei sen jälkeen edennyt, kuten olin ajatellut. Muun muassa Covid-19 pandemia aiheutti tässäkin asiassa erilaisia vaikeuksia ja mutkia matkaan. Loppujen lopuksi asiat kuitenkin järjestyivät ja huhtikuussa pääsin vihdoin viimein matkaan.

Lentokentällä ennen lähtöä tunnelmat olivat hieman epäuskoiset. Tuijotin lähtöportin ikkunan takana olevaa lentokonetta miettien samalla, että kohta oikeasti istuisin sen kyydissä matkalla kohti New York Cityä. Jo lukion aikana haaveilin kielimatkasta tai vaihto-oppilasvuodesta, mutta aika tai tilanne muutoin eivät oikein missään vaiheessa olleet sellaiselle optimaalisia. Tämä on siis samalla muistutus myös siitä, ettei unelmia ja haaveita kannata unohtaa!

Lento New Yorkiin kesti noin 8 tuntia ja lentoreitti kulki mm. Grönlannin yllä.

Sain onnekseni sisällytettyä matkaani Learning and the Brain- konferenssin. Erityisenä aiheena oli Teaching Social Brain ja koko konferenssi oli väitöskirjatutkimukseni kannalta erittäin antoisa. Keynote-puheenvuorot antoivat paljon uusia ideoita ja samalla myös vahvistusta tutkimustyötäni ajatellen. Oli erittäin antoisaa keskustella kollegojen kanssa. Nämä keskustelut toivat uusia näkökulmia tutkimustyöhöni ja sain uusia tuttavuuksia, joiden kanssa on nyt sujuvaa vaihtaa ajatuksia myös sähköpostitse.

Konferenssin ensimmäiset hetket.

Pääasiallisena vierailukohteena minulla oli New York Cityssä sijaitseva Columbian yliopisto ja siellä erityisesti Barnard College ja Teachers College. Teachers Collegen yhteydessä toimii päiväkoti ja olin sopinut vierailun päiväkodin johtajan ja varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksessa työskentelevän lehtorin Amanda Fellnerin kanssa. Olin jo ennen matkaa perehtynyt hänen julkaisuihinsa ja yhteinen keskustelu toi lisää vahvistusta sille, että ajattelimme monista asioista samoin, mutta pystyimme myös hyvin vaihtamaan ajatuksia erilaisista näkökulmista. Niinpä sovimme, että jatkamme yhteistyötä yhteisen tutkimusartikkelin merkeissä. Myös päiväkotiin tutustuminen oli erittäin mielenkiintoista! Lisätietoa ja kuvia päiväkodista: https://www.tc.columbia.edu/ritagold/.

Teachers Collegen sisäänkäynti.

Butler Library Columbian yliopistolla.

Matka kului pääasiassa töiden ja erilaisten tapaamisten parissa, mutta vapaa-aikaakin ehti onneksi hieman olemaan. Matkan aikana ehdin käymään Metropolitanin oopperassa, Top of the Rock-näköalatasanteella, Metropolitanin taidemuseossa sekä tietysti Keskuspuistossa, joka oli ehdottomasti suosikkini kaikista näistä kohteista. Kävelykilometrejä kertyi roimasti, koska käytin julkisia kulkuvälineitä vain lentokentän ja hotellien välillä siirtymiseen. Kävellen näki  paljon ja pystyi tekemään ympäristöstä havaintoja, joita esimerkiksi metron kyydissä ei olisi voinut samalla tavalla tehdä. Uusissa paikoissa kävely onkin yleensä antoisin tapa aistia ja havainnoida uutta ympäristöä.

Näkymät Top of the Rock-näköalatasanteelta Keskuspuiston suuntaan.

Metropolitanin ooppera. Illan näytöksenä oli Puccinin säveltämä ooppera La Bohème.

Claude Monet: Water Lilies.

Keskuspuistossa ei välttämättä tulisi ajatelleeksi olevansa keskellä miljoonakaupungin sykettä.

Matkaan liittyi paljon jännitystä, koska edellisestä yksin matkustamisesta oli kertynyt jo rutkasti aikaa eikä englannin puhumistakaan ollut ihan viime hetkiin tapahtunut. Mukavuusalueiden ulkopuolelle astuminen on kuitenkin oppimisen ja uusien kokemusten saamiseksi erittäin suotavaa, joten olen ikuisesti kiitollinen siitä, että jännityksestä huolimatta uskalsin lähteä matkaan tutustumaan uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Haluankin lämpimästi kiittää Saastamoisen säätiötä ja akateemista rehtoriamme Tapio Määttää tästä mahdollisuudesta verkostoitua ja tavata uusia yhteistyökumppaneita. Kiitos myös Sari Havu-Nuutiselle ja kaikille työkavereilleni siitä, että matkan tekeminen töiden lomassa onnistui. Kiitos kuuluu tietysti myös ohjaajilleni Ninalle ja Piialle, koska ilman teidän rohkaisuanne ja apuanne tämä uusi kokemus ei olisi onnistunut!

Imagine-mosaiikki John Lennonin muistoksi perustetulla Strawberry Fields- aukiolla Keskuspuistossa.

Kirjoittaja:

Tiina Kuutti (KM)

Yliopisto-opettaja

Itä-Suomen yliopisto

tiina.kuutti@uef.fi, 050 5334465