Henkilökuvia Vaka-koulutuksesta osa 3

Anne Posti, KM 

Olen Anne Posti ja työskentelen käsityön yliopisto-opettajana Itä-Suomen yliopistolla Taitola-rakennuksessa. Tehtäviini kuuluvat teknisen työn ja teknologiakasvatuksen sisältöjen opettaminen varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoille sekä käsityötieteen pää- ja sivuaineopiskelijoille. Ennen yliopistolle työllistymistä, ehdin toimia luokan- ja teknisen työn opettajana peruskoulussa yhteensä noin kymmenen vuoden ajan. Olen opiskellut ja opettanut myös kuvataidetta. Vapaa-ajalla harrastan kuvataiteita, työmatkapyöräilyä, ulkoilua metsissä ja Marjalan kauniissa kaupunkiympäristössä jackrusselinterrieri Tinin kanssa.

Opetan teknisiä käsitöitä varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoille erityisesti laaja-alaisen osaamisen näkökulmasta. Käsitöitä tehdessä ja käsityötaitoja harjoitellessa kehittyvät esimerkiksi ajattelun taidot, suunnittelutaidot, ongelmanratkaisutaidot, monilukutaito, teknologinen osaaminen, arjen taidot ja ilmaisu. Tavoitteeni on, että tulevaisuuden varhaiskasvatuksenopettaja näkisi käsityöllisen toiminnan mahdollisuudet ja ottaisi käsitöihin liittyvän laaja-alaisen osaamisen huomioon toiminnallisia opetushetkiä suunnitellessaan. Laaja-alaisten taitojen lisäksi lasten osallisuutta ja omistajuutta vahvistetaan ottamalla heidät mukaan käsityölliseen toimintaan ideoinnista ja suunnittelusta alkaen. Kokonaisen käsityöprosessin myötä lapsi pääsee harjoittamaan itseilmaisun taitojaan. 

Kuva 1. Tutustuimme vaka-opiskelijoiden kanssa sähköön ilmiönä ja valmistimme virtapiirejä ja muovailuvahasta.

Kuva 2. Teknologiapajalla opiskelija valmistama kudontakehys. Tekstiilipajalla kehykseen on kudottu kierrätys- ja luonnonmateriaaleilla.

Käsityötaitojen oppiminen on prosessi, joka vaatii aikaa ja harjoittelua. Pyrin omassa opetuksessani siihen, että kenenkään taidot eivät ole kriittisen arvioinnin keskipisteessä. Teknologiapajalla saa ihmetellä, testata, kokeilla, yrittää, erehtyä ja harjoitella. Tavoitteeni on, että opiskelijat löytäisivät luottamuksen siihen, että uusia taitoja voi oppia kokeilemalla ja tekemällä. Arvioinnin kohteena painottuu opiskelijan kyky reflektoida omaa toimintaansa, oppimisprosessiaan ja opintojakson pedagogista sisältöä. 

Kuva 3. Ongelmanratkaisu- ja ryhmätyötaitoja harjoiteltiin mäkiautokisan merkeissä.

Kuva 4. Toteutimme ”Kestävät kaupungit ja yhteisöt”-rakentelutehtävän Minecraft-pelimaailmassa.

Työssäni ehdottomasti paras asia on motivoituneet ja innostuneet opettajaopiskelijat. On hienoa, että saan olla kouluttamassa moniosaajia kasvatusalalle. Toiveeni on, että tulevaisuuden opettaja olisi rohkeasti toimeen tarttuva ja yritteliäs. Ei meidän opettajienkaan tarvitse valmiiksi osata ja tietää kaikkea. Riittää, että on rohkeutta ihmetellä, suunnitella, testata, harjoitella ja kokeilla – ihan kuten käsityön tunneillakin.

Kuvat: Anne Posti

Henri Heiskanen, FM

Olen Henri Heiskanen (FM), matematiikan pedagogiikan yliopisto-opettaja Itä-Suomen yliopistosta. Olen toiminut yliopisto-opettajana vuodesta 2018 lähtien ja koulutan pääsääntöisesti tulevia luokanopettajia sekä varhaiskasvatuksen opettajia. Työssäni pidän tärkeänä opetuksen ja sen kehittämisen tutkimusperustaisuutta. Opetuksen tutkimusperustainen kehittäminen on myös väitöskirjatutkimukseni keskeisin teema, jota teen osana MATLOK-tutkimushanketta (Matemaattisen Ajattelun Tukeminen LuokanOpettajaKoulutuksessa).

Kuva 1.

Kuva 2.

Olen jo aivan pienestä pitäen ollut kiinnostunut matematiikasta ja edelleenkin pyrin ratkaisemaan ja perustelemaan ratkaisujani matemaattisin keinoin, oli sitten kyse väitöskirjani aineiston analysoinnista, uuden puhelinliittymän valinnasta tai minkä kokoisen ja merkkisen jugurttipurkin ostan kaupasta. Matematiikka on minulle ennen kaikkea työkalu arjen ongelmien ratkaisuun.

Kuva 3.

Kuva 4.

Liikunta on myös aina ollut minulle sydäntä lähellä ja olen harrastanut monia lajeja mm. jalkapalloa, hiihtoa ja lumilautailua ja kilpaillutkin näissä lajeissa varsin menestyksekkäästi. Nykyisin käyn mielelläni kuntosalilla, lenkkeilen ja pelaan salibandyä. Lumilautailusta minulle on jäänyt varsin rento elämänasenne, joka välittyy varmastikin myös opetuksessani: asioita voi tehdä ilon kautta, tosissaan, mutta ei hampaat irvessä. Nautin myös hyvästä ruuasta, luonnossa liikkumisesta ja kalastuksesta.

Kuva 5.

Kuva 6.

Kuvat: Henri Heiskanen