Elisa Helin seikkailijana steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa

Elisa Helin
Elisa Helin
Steinerpedagogisten varhaiskasvattajien lisäkoulutuksen hankekoordinaattori ja yliopisto-opettaja

Seikkailu alkaa Hakaniemen harmaassa

Seikkailuni steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen maailmaan alkoi eräänä sateisena elokuun päivänä Hakaniemen harmaassa armon vuonna 2018. Työpöydälleni ilmestyi työtehtävä, jota tuijottelin hetken hämmennyksen vallassa. Toimeksianto opetus- ja kulttuuriministeriöstä lepäsi kauniisti pöytäni reunalla yksikköni päällikön saatesanoin ”Tämä odottaa sinua asianhallintajärjestelmässä ja valmistelu on vastuullasi. Mukavaa töihin paluuta kuitenkin” ja hymiö perässä.  

En todellakaan voinut silloin arvata, millaisen upean seikkailun ensi askelia olin ottamassa ryhtyessäni vertailemaan Snellman-korkeakoulun steinerpedagogisten varhaiskasvattajien ja eri yliopistojen varhais-kasvatuksen kandidaattikoulutusten opetussuunnitelmia. Muistelen, että ennemminkin hengitin syvään ja pohdin, että olisiko niitä lomapäiviä vielä jäljellä. 

”Varhaiskasvatuslain nojalla Opetushallituksen tulee tehdä vertailu Snellman-korkeakoulun varhaiskasvattajaopintojen opetussuunnitelmasta yliopistolliseen varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuuden tuottavaan kasvatustieteen kandidaattikoulutukseen ja esittää muutokset opetus-suunnitelman vertailun pohjalta. Lisäksi tulee selvittää opetussuunnitelman vertailun pohjalta tarvittavien lisäopintojen laajuus ja sisältö steinerpedagogisen varhaiskasvattajan kelpoisuuden saavuttamiseksi sekä tehdä ehdotus lisäopintojen antajatahosta.” (Toimeksiantokirje, OKM 2018) 

Tässä sitä nyt ollaan – Joensuussa!

Vertailu osoitti, että koulutukset olivat keskenään erilaisia. Snellman-korkeakoulun varhaiskasvattajaopinnot eivät sellaisenaan antaneet samanlaisia valmiuksia varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään, joita yliopistollisen tutkinnon suorittaneilla on. Toisaalta varhaiskasvatuslain 32 § edellyttää steinerpedagogisten varhaiskasvatusopintojen laajuuden vastaavuutta varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuuden tuottaviin opintoihin. Kelpoisuuden tuottavien lisäopintojen laajuudeksi määriteltiin vertailun perusteella 30 opintopistettä. Opetus- ja kulttuuriministeriö aloitti neuvottelut eri yliopistojen kanssa mahdollisesta lisäopintojen antajatahosta. 

Lisäopintojen antajatahoksi valittiin Itä-Suomen yliopisto ja allekirjoittanut hankekoordinaattorin tehtävään. Syyskuussa 2019 omaksi yllätyksekseni seisoin Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen Educa-rakennuksen luentosalissa aloittamassa kaksi ja puoli vuotta kestävää koulutusrupeamaa steinerpedagogisten varhaiskasvattajien kanssa. Kevään 2019 aikana oli saatu ”haaviin” Snellman-korkeakoulun avustuksella 110 steinerpedagogista varhaiskasvattajaa kelpoisuuden tuottaviin lisä-opintoihin. Tuntuu ihmeelliseltä palata tuohon hetkeen muistoissa. Silloin ei sanavarantooni kuulunut sanaa korona ja maskikin oli tuttu vain sairaaloista ja turistien kasvoilta. Mitä olikaan vielä edessä! 

Opiskelijat kirjoittivat opintojen alussa post-it-lapuille, mitä he tuovat mukanaan lisäopintoihin. Muun muassa jännitystä, uteliaisuutta, jne.
Mitä opiskelijat tuovat tullessaan? Kuva lisäopintojen ensimmäisen vuosikurssin ensimmäiseltä tapaamiselta.


Parasta aikaa opiskelijoiden kanssa
 

Miten sitten kelpoisuuden tuottaviin lisäopintoihin “pakotetut” steinerpedagogiset varhaiskasvattajat opintonsa kokivat? Suurin osa opiskelijoista opiskeli ensimmäistä kertaa yliopistossa. 30 opintopistettä yliopistollisia opintoja työn ohessa yhden vuoden aikana osin koronakurimuksen nitistämänä oli kova tavoite. Opiskeluvuoden aikana tuli ottaa haltuun ruotsin kieli, akateeminen englanti, 10 opintopisteen verran varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen perusteita, 10 opintopisteen edestä varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen aineopintoja sekä kolmen opintopisteen varhaiskasvatuksen sisältöopinnot. Viikonlopputentit, opetusviikonloput, pienryhmätyöskentely ja oman ammatillisen kasvun reflektointi haukkasivat ison osan jokaisen opiskelijan vapaa-ajasta.  

Opiskelijoiden palautteesta nousi esille selkeästi kaksi asiaa. Opinnot olivat äärettömän raskaat nimenomaan ajankäytöllisistä syistä. Miten yhdistää työ, ”siviilielämä” ja opinnot? Toisaalta opiskeluvuosi tuotti oppimisen iloa, voimaantumisen tunteita sekä halun kehittää omaa osaamista jatkossakin. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin emme välttyneet ilon, emmekä surun kyyneliltä näiden kahden ja puolen vuoden aikana. Arvostava kiitos kuuluu opiskelijoille heidän sinnikkyydestään ja steinerilaisen itsekasvatuksen eetoksen sisäistämisestä. Kiitos myös dialogeista, jotka sysäsivät tämän blogitekstin kirjoittajan kehittymisen ja uuden ihmettelyn äärelle. 

Upea tiimi työssään 

Istun junassa ja naputtelen tätä tekstiä. Katselen ikkunasta ohi kiitäviä syksyisiä maisemia; Lappeenranta, Imatra, Parikkala, Kesälahti. Samalla mieleen hiipii haikeus. Olen matkalla koulutushankkeen päätöseminaariin Kolille minulle niin merkitykselliseksi tulleen Joensuun kautta. Mihin ne kaksi ja puoli vuotta hävisivät? Vaihtuvien maisemien myötä silmissäni vilisee valtava määrä kohtaamisia, oppimiskokemuksia ja onnistumisia, ihmettelyä tuntemattoman äärellä sekä haasteita ja haastamista. Mieleen tulvahtaa myös kiitollisuus, että olen saanut olla osa Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen tiimiä. Erityisen lämpimästi ajattelen kaikkia niitä, jotka ovat antaneet aikansa ja arvokkaan työpanoksensa hankkeen hyväksi. 

 Matka jatkuu raiteilla ja sivupolulla 

Nyt kun on haikeiltu, voinkin sitten paljastaa, että ei minusta niin helposti eroon pääse. Joskus satunnaisilla kohtaamisilla voi olla elämää mullistava vaikutus. Jatkan jatko-opiskelijana Joensuussa. Tiedon jano ja palo sekä uteliaisuus sysäsivät kulkijan uusille raiteille. Miten voisin paremmin ymmärtää steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen syntyä, roolia ja merkitystä suomalaisessa varhaiskasvatusjärjestelmässä? Miten oma esiymmärrykseni muuttuisi syvällisemmäksi ymmärrykseksi eri horisonttien kohdatessa? Tutkin suomalaista varhaiskasvatusjärjestelmää kompleksisena ympäristönä. Pyrin lisäämään ymmärrystä 2000-luvulla tehtyjen koulutuspoliittisten päätösten sekä suomalaiseen varhaiskasvatusjärjestelmään 2010-luvulla kohdistuneiden muutosten merkityksestä steinerpedagogiseen varhaiskasvatukseen. Millainen merkitys toisiinsa kietoutuneilla ilmiöillä ja asioilla on ollut varhaiskasvatusjärjestelmän muutosprosessissa sen eri tasoilla aina koulutuspoliittisista uudistuksista yksittäisen steinerpedagogisen varhaiskasvattajan ammatillisen identiteetin rakentumiseen?  

Seikkailu siis jatkuu raiteilla ja sivupoluilla. 

 Elisa Helin, KM
Hankekoordinaattori ja yliopisto-opettaja, UEF

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.