Maija Halosen väitös

Maija väitteli lokakuussa 2019. Tässä Maijan haastattelu.

The doctoral dissertation of M.Sc. Maija Halonen, entitled “Booming, busting – turning, surviving?: socio-economic evolution and resilience of a forested resource periphery in Finland” was examined at the Faculty of Social Sciences and Business Studies on 18 October 2019. The Opponent in the public examination was Associate Professor Linda Lundmark, University of Umeå, and the Custos was Professor Markku Tykkyläinen, University of Eastern Finland.

“In short, my doctoral thesis is about phases of transformation and adaptation in a resource-based community, more precisely in the town of Lieksa, North Karelia. I scrutinise, how this resource community has adapted to significant shocks over a time period of about 100 years. One aim, of course, was to make predictions for future development: what can we learn from Lieksa’s past”

Janne Sinerma: Väitöskirjasi tarkastettiin 18.10.2019. Mikä on sen aihe pähkinänkuoressa?

Maija Halonen: ”Ihan lyhykäisyydessään se kertoo luonnonvaraperusteisen resurssiyhdyskunnan muutos- ja sopeutumisvaiheista, eli miten Lieksa on sopeutunut jopa turbulenttisiin impulsseihin 1900-luvun taitteesta tähän päivään. Se pyrkii myös tekemään ennustuksia siitä, että mitä voisi kenties oppia tulevaan”.

Väitöskirjasi käsittelee Lieksan toimialojen kehitystä noin sadan vuoden aikavälillä. Mikä tekee Lieksasta mielenkiintoisen tutkimuskohteen?

”Lieksa on aika lailla tyyppiesimerkki luonnonvaraperustaisesta yhdyskunnasta, jossa on jossain vaiheessa ollut todella voimakas kasvuvaihe ja sitä seurannut laskuvaihe. Siellä on myös ollut eri tyyppisiä, jälkikäteen tulleita pienempiä kasvuvaiheita ja laskuvaiheita. Jos nyt puhutaan tällaisista käppyröistä ja käyristä niin Lieksa tavallaan jo niitä käppyröitäkin seuraamalla tekee aika mielenkiintoisia kerrostumia ja käännekohtia, joiden selittäminenkin on hyvin mielenkiintoista”.

Tutkimuksesi kohteena on Lieksa. Miten olet määritellyt tutkimuksessasi paikan käsitteen?

”Se on paikkana ihan muodollisesti aluepaikka, koska se on Suomessa oleva kunta. Se paikka on kuitenkin myös hyvin liikkuva käsite siinä mielessä, että se muuttuu, miten Lieksa on suhteessa muuhun maailmaan. Esimerkiksi se, että minkälaiseksi se paikan rooli muodostuu eri aikoina tässä suuremmassa kontekstissa, kuten Suomen kontekstissa. Miten se linkittyy esimerkiksi muihin resurssiperiferioihin ja markkinoihin? Se paikka on liikkuvainen siinä mielessä. Viime kädessä ne paikalliset ihmiset ovat niitä, jotka konstruoivat, eli rakentavat mielikuvaa siitä paikasta erilaisilla termeillä ja kuvailuilla siitä. Väitöskirjassani paikka määrittyy myös fyysisenä että sijainnillisena terminä. Se on hyvin monimerkityksellinen, joka muuttuu ajassa”.

Korostat väitöskirjassasi yhtenä havaintona, että paikkakuntien kehityskulkuihin eivät vaikuta pelkät paikkakunnan sisäiset tekijät. Kuinka nämä havainnot asemoituvat aikaisempiin aiheeseen liittyviin tutkimuksiin?

”Mielestäni tämä aika lailla jatkaa sitä restrukturaatiotutkimuksen perinnettä, ja se on nimellisestikin mukana. Täällä on ollut vahvasti lokaliteettitutkimusta, mutta se ei ole ollut termillisesti väitöskirjassa. Se kuitenkin menee mielestäni hyvin lähelle sitä, mitä aiemminkin on tehty. Katsotaan paikasta päin, ja tässäkin Lieksan tapauksessa katson, että mitä Lieksassa on tapahtunut ja sitten pyrin huomioimaan sitä, että mitä on ulkoisesti tapahtunut. Siinä mielessä se kiinnittyy siihen perinteeseen, että ei vain kaadeta jotain käsitettä ja oteta sellaisenaan käyttöön, vaan katsotaan paikasta päin ja miten se sopii siihen paikkaan”.

Jatkatko Lieksan parissa työskentelyä ja millä tavalla?

”Itse asiassa kyllä jatkan, olen saanut puolen vuoden kirjoitusapurahan. Tulevaisuuden suunnassa on erityisesti asukasnäkökulma, eli miten paikalliset asukkaat näkevät luonnonvarat, erityisesti siellä alueella missä on hyvin monikäyttöistä metsää, eli on suojelualuetta, talousmetsää, yksityistä maanomistusta, matkailua ja asumisen ympäristöä. Eli miten nämä paikalliset ihmiset arvottavat, ja myös keskustelevat niistä arkielämän pienistä konflikteista. Myös että, miten niitä ratkaistaan, kun on erilaiset arvot siellä arjessa läsnä”.

Kirjoittaja

Janne Sinerma