Inhimillisesti kestävää digiteknologian käyttöä työssä oppimisessa

Digitaalinen teknologia on keskeinen työväline varsinkin tietotyössä ja siten myös työssä oppimisessa. Se tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia, mutta sen käyttöön liittyy myös kielteisiä vaikutuksia. Tästä syystä halusin alkaa tutkimaan tarkemmin inhimillisesti kestävää digiteknologian käyttöä työssä.

Tutkimuksessa tunnistetaan yhä enemmän esimerkiksi teknologian aiheuttamaa kuormitusta ja stressiä. Myös työssä tarvittava jatkuva oppiminen voi olla kuormittavaa ja heijastua työntekijöiden hyvinvointiin. Nopeasti muuttuva ja kehittyvä digitaalinen teknologia kiihdyttää entisestään oppimistarvetta ja voi myös siten lisätä kuormitusta. Digitalisoitunut työ edellyttää laajaa osaamista. Ei riitä, että osaa teknisesti käyttää erilaisia ohjelmistoja, vaan on osattavat esimerkiksi ylläpitää aitoa vuorovaikutusta myös digitaalisissa ympäristöissä ja huolehtia omasta digitaalisesta hyvinvoinnista.

Inhimillinen kestävyys on yhä keskeisempi näkökulma työelämässä ja kytkeytyy monin tavoin ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointiin. Siihen liittyy olennaisesti oppimisen kestävyys. Kestävä oppiminen on jatkuvaa, pitkäjänteistä ja ennakoivaa, ja se tukee pitkäaikaista kehittymistä sekä huomioi oppijoiden hyvinvoinnin ja oppimisen laajemmat vaikutukset. Näihin teemoihin tutkimukseni keskittyy.

Kestävän digityön käytäntöjä etsimässä

Liityin mukaan JATKOT-tutkimusryhmään tutkijatohtorina toukokuussa 2026 tutkiakseni inhimillisesti kestävää digiteknologian käyttöä työssä oppimisessa. Tutkimustani rahoittaa Työsuojelurahasto. Väittelin Jyväskylän yliopistossa tammikuussa 2026 ja jo väitöskirjassani Digiajan työssä oppiminen: digitaalisen teknologian käyttö informaalissa työssä oppimisessa  olin tämän teeman äärellä. Siinä tunnistin digityön käytäntöjä, jotka tukevat informaalia oppimista eli työn arjessa tapahtuvaa oppimista. Niitä ovat esimerkiksi käytännöt, jotka varmistavat digitaalisissa ympäristöissä sujuvan viestinnän, tiedon ja kokemusten jakamisen sekä aktiivisen eri kanavien ja niissä virtaavan tiedon seuraamisen. Lisäksi tarvitaan työyhteisön yhteisiä käytäntöjä, joilla hallitaan digiteknologian käyttöä.

Tarkastelin myös sitä, millaisen oppimisympäristön työarjen digiteknologiaa tarjoaa ja tunnistin siinä haasteita, jotka vaikuttavat työssä oppimiseen, kuten ympäristön kompleksisuus, jatkuva muutos, tietotulva ja keskeytykset. Keskeinen johtopäätös väitöskirjassani oli, että informaalia oppimista tukevat digityön käytännöt ja ympäristöt, jotka edistävät vuorovaikutusta, mutta auttavat samalla hallitsemaan teknologiaa.

Olen innoissani siitä, että pääsen nyt jatkamaan tutkimustyötä saman teeman parissa. Siirryn tutkijan rooliin vuoden ajaksi datanhallinnan asiantuntijan työstä Itä-Suomen yliopiston kirjastosta. Seuraavan vuoden aikana keskityn tutkimuksessani tuottamaan tietoa, jonka avulla voidaan löytää ratkaisuja digitalisoituneen työn haasteisiin ja miten siinä tarvittavaa osaamista voidaan kehittää työssä oppimisen avulla. Digitalisaation kiihdyttäessä oppimistarvetta on erityisen tärkeää, että löydetään toimintatapoja, jotka edistävät oppimista osana työn arkea ja tukevat työhyvinvointia. Työn käytäntöjä on kehitettävä ihmislähtöisestä näkökulmasta, ei teknologia edellä. Siksi on olennaista pohtia, millaista on inhimillisesti kestävä digiteknologian käyttö työssä oppimisessa.

Anne Karhapää, tutkijatohtori, JATKOT-ryhmä