Ensimmäistä tutkimusta tekemässä

Mihin tulevana generalistina voisin työllistyä? Kuinka tuhannesta kiinnostuksen kohteesta voi keksiä edes opinnäytetyön aiheen? Olen pohdiskellut näitä kysymyksiä opintojeni alusta asti. Onneksi tietoa vaihtoehdoista on kertynyt opintovuosien aikana yliopistossamme työskenteleviltä ammattilaisilta ja esimerkiksi HUMUS-hankkeen järjestämien työelämätapahtumien kautta. Myös työelämäyhteistyössä tehty kandidaatintutkielmani “Monikulttuurista mielenterveyttä – maahanmuuttajien mielenterveyshoitoon vaikuttavat tekijät Suomessa” on antanut vastauksia pohdintoihini.

Kulttuurintutkimuksen opintojani on alusta alkaen ohjattu rakentamaan melko vapaasti omien kiinnostuksenkohteideni mukaan. Näistä tärkeimpiä minulle ovat aina olleet ihmisen käyttäytyminen, kokonaisvaltainen terveys ja erityisesti mielenterveys. Olen kiinnostunut myös toisten auttamisesta ja palvelukehittämisestä. Päätin jo opintojeni alussa erikoistua näihin teemoihin ja valitsin erikoistumisalakseni kulttuurisen ihmistutkimuksen eli kulttuuriantropologian ja sivuaineikseni psykologian ja Terveyden monikulttuuriset ulottuvuudet -opintokokonaisuuden.

Tietoa monikulttuurisen mielenterveystyön haasteisiin

Kandiseminaarin alkaessa keväällä 2022 aloin mietiskellä kiinnostukseni kohteisiin liittyviä aiheita, ja tutkimukseni tavoitteeksi muodostui tarkastella maahanmuuttajien kanssa työskentelevien ammattilaisten saamaa ja tarvitsemaa kulttuurisen kompetenssin koulutusta etenkin terveydenhoitoalalla sekä maahanmuuttajien mielenterveyteen ja mielenterveyshoitoon vaikuttavia tekijöitä Suomessa. Tutkimusta voitaisiin tällöin käyttää mielenterveyshoidon ammattilaisten saamien koulutusten ja muun maahanmuuttotoiminnan kehittämisessä. Pääsin aloittamaan yhteistyön heti toivomani julkisen sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja tuottavan organisaation kanssa HUMUS-henkilöstön avustuksella.

Päätin tehdä aiheesta kirjallisuuskatsauksen ja sen tueksi haastattelun.  Koska kandidaatintutkielman konkreettiseen tekemiseen oli vain pari kuukautta aikaa, yksi haastateltava riitti pieneen työhön hyvin. Tarkoituksenani oli saada kokemuksellista lisätietoa ja näkökulmia kirjallisuuskatsaukseni tueksi.

Toteutin tutkimushaastattelun ensimmäistä kertaa ja jännitin sitä kovasti. Haastattelu sujui kuitenkin odotettua paremmin, sillä haastateltavani oli hyvin valmistautunut tutustumalla aiemmin ilmoittamiini teemoihin, minkä ansiosta pystyimme keskustelemaan aiheista vapaasti. Sain häneltä myös kiitosta työni tekemisestä. Kokemus oli myönteinen ja itsevarmuutta kasvattava. Sain vastaukset tärkeimpiin tutkimuskysymyksiini ja ne riittivät tukemaan muusta aineistosta ja kirjallisuudesta saamaani tietoa.

Tutkielman johtopäätöksinä totesin syrjinnän, stigmatisaation, diagnostiikan rajallisuuden ja palveluiden resurssien vähäisyyden aiheuttavan haasteita monikulttuurisissa kohtaamisissa. Kulttuurisen tietotaidon eli kompetenssin koulutuksen tarve on siis yhä ajankohtaisempaa alueilla, joissa maahanmuutto vilkastuu. Myös asiakkaan yksilöllisiin ja kulttuurisiin voimavaroihin keskittyminen ja palveluiden välinen yhteistyö ovat erittäin tärkeitä monikulttuuristuvan mielenterveyshoidon kentällä.

Työelämäyhteistyö motivoi jatkamaan aiheen parissa

Ajattelin työyhteistyössä tehdyn tutkielman olevan paljon suuritöisempi, kuin se olikaan. Moni asia hoidettiin alkuun puolestani ja sain tukea ja opastusta ohjaajiltani sekä HUMUS-hankkeen henkilöstöltä. Aikani sain käyttää siis lähes kokonaan tutkimuksen tekemiseen. Tehdessäni tutkielmaa yhteistyössä työelämän edustajan kanssa opin aikatauluttamaan ja suunnittelemaan, tekemään haastattelun, etsimään validia tutkimustietoa ja tekemään tutkimuksen siitä hyötyvää kohderyhmää ajatellen.

Ajattelin työyhteistyössä tehdyn tutkielman olevan paljon suuritöisempi, kuin se olikaan. Moni asia hoidettiin alkuun puolestani ja sain tukea ja opastusta ohjaajiltani sekä HUMUS-hankkeen henkilöstöltä. Aikani sain käyttää siis lähes kokonaan tutkimuksen tekemiseen. Tehdessäni tutkielmaa yhteistyössä työelämän edustajan kanssa opin aikatauluttamaan ja suunnittelemaan, tekemään haastattelun, etsimään validia tutkimustietoa ja tekemään tutkimuksen siitä hyötyvää kohderyhmää ajatellen.

Kiia Hulkkonen
Kirjoittaja on kulttuuriantropologian opiskelija Itä-Suomen yliopistossa