Monikielisyyden voimaa Luxemburgissa – kokemuksia EU:n kesäkoulusta 2025

OSA 2

Tässä blogin toisessa osassa jaan havaintojani EU-toimielinten kääntäjien ja tulkkien työstä sekä kokemuksiani Luxemburgista asuinpaikkana. Lue ensimmäinen osa täältä (avautuu uuteen ikkunaan).

Kääntäjien työ EU-toimielimissä Luxemburgissa

Euroopan parlamentissa suomen kielen kääntäjät muodostavat oman asiantuntijayhteisönsä ja työskentelevät jopa omassa kerroksessaan. Työn painopiste on englannista suomeen kääntämisessä, ja tekstit ovat lähes poikkeuksetta virallisia asiakirjoja, esimerkiksi pöytäkirjoja, joiden rakenne on tarkkaan määritelty.

Luovempia tekstejä, kuten huumoria sisältäviä puheita, osuu käännettäväksi vain harvoin. Siksi työ vaatii ennen kaikkea tarkkuutta ja yksityiskohtien hallintaa. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla Euroopan parlamentin Schuman-harjoittelijoista, jotka pääsevät käytännössä kokeilemaan kääntäjän työtä: he kääntävät usein juuri pöytäkirjoja ja saavat työstään ammattilaisten palautetta.

Euroopan unionin tuomioistuimessa kääntäjän työ näyttäytyi hieman eri näkökulmasta. Rakennus itsessään kuvastaa kielten moninaisuutta – siinä on 24 kerrosta, aivan kuten EU:ssa on virallisia kieliä. Tuomioistuimen pääkieli on ranska, ja yleisin kielipari kääntäjillä onkin ranska–suomi. Kääntäjien lisäksi joukossa on oikeustieteiden asiantuntijoita sekä kielentarkastajia, sillä tekstien oikeellisuudella on valtava merkitys.

Eräs kääntäjä kertoi kielikursseista ja monikielisestä työyhteisöstä niin innostuneena, että mainitsi oppineensa jo yksitoista EU-kieltä työnsä aikana. Tämä konkretisoi, kuinka vahvasti kielet elävät arjessa ja kuinka toimielimet tukevat jatkuvaa oppimista tarjoamalla maksuttomia kielikursseja.

Tulkkien työ oikeussalissa

Tuomioistuimen kuulemisessa pääsin seuraamaan simultaanitulkkien työtä. Hetken ajan tulkkien rooli nousi näkyviin, kun tuomari pyysi yhtä puhujaa hidastamaan vauhtia: ”Meillä on tulkkaus.” Muuten tulkit pysyivät lähes näkymättöminä – mikä on usein merkki onnistuneesta työstä.

Kuulemisessa oli mukana neljä tulkkia per tulkkauskoppi, ja tulkkausta tarjottiin peräti 22 EU-kielelle. Kaikki tulkit eivät kuitenkaan mahtuneet samaan saliin, vaan osa työskenteli kopeissaan toisaalla. Tulkit saivat asiamiesten puheiden tekstit etukäteen, ja moni olikin ehtinyt kääntää ne itselleen valmiiksi. Jos puhuja teki muutoksia lennosta, tulkit joutuivat mukautumaan. Joskus se aiheutti pieniä katkoksia, mutta suuremmat ongelmat jäivät vähäisiksi.

Mielenkiintoista oli seurata, miten tulkit tekivät pieniä korjauksia: yhtäkkiä saattoi kuulua “Tulkki korjaa: …” ja sitten tulkkaus jatkui saumattomasti. Oivalsin, että tämähän on normaalia. Tulkit eivät ole koneita, vaan ihmisiä, jotka tekevät parhaansa äärimmäisen vaativassa tilanteessa. Joskus ongelmakohta nousee esiin, mutta siihen on olemassa käytännön välineitä – myös simultaanitulkeilla. Tulkki voi sopivan tauon kohdalla todeta “tulkki korjaa” tai “tulkki toistaa” ja jatkaa siitä eteenpäin.

Tulkkaus toteutettiin koko ajan kirjakielellä, vaikka puhujan tahti oli välillä suorastaan Eminen-luokkaa. Muodollisuutta ja selkeyttä vaalitaan tilanteessa, jossa jokaisella sanalla voi olla oikeudellinen painoarvo. Tulkkauksen tempo ja rytmi vaihtelivat tulkin mukaan, ja esimerkiksi vuosiluvut saattoivat olla haastavia, jos puhe eteni kovin nopeasti. Kiinnostavaa oli huomata, että sama tulkki saattoi tulkata useampia kieliä, kuten englantia, saksaa, slovakkia, ranskaa ja italiaa. Työ vaatii siis huikeaa keskittymistä ja kielitaitoa – ja välillä nopeita ratkaisuja, kuten mikrofonin sulkemista kesken yskäkohtauksen.

Monikielinen Luxemburg

Luxemburg teki minuun vaikutuksen paitsi EU-toimielinten monikielisyydellä myös arjen tasolla näkyvällä kielten kirjolla. Maassa on kolme virallista kieltä: saksa, ranska ja luxemburgin kieli. Tämä näkyy jo katukuvassa: esimerkiksi kadunnimet on kirjoitettu vähintään ranskaksi ja luxemburgiksi. Silti arjessa pärjää mainiosti myös englannilla, joten kaupunkia voi huoletta lähestyä kansainvälisestä näkökulmasta.

Yksi asia, jota jäin erityisesti kaipaamaan palattuani Suomeen, on maksuton julkinen liikenne. Luxemburgissa junat, raitiovaunut ja bussit ovat ilmaisia kaikille – aina ja kaikkialla. Kulkuvälineet olivat moderneja ja aikataulut pitivät. Saksalaiset kollegat totesivatkin huvittuneina, että toisin kuin heidän kotimaassaan, Luxemburgissa aikatauluun voi luottaa. Liikkuminen oli vaivatonta, eikä koskaan tarvinnut miettiä lippujen ostamista tai hinnoittelua.

Hintataso ravintoloissa ja ruokakaupoissa vastasi pitkälti Suomea, paikoin oli jopa hieman edullisempaa. Työskentely EU-toimielimissä tuo mukanaan erikoisuuden: ansiotuloveroa ei makseta Luxemburgiin lainkaan. Tämä tekee monesta EU-työstä houkuttelevan vaihtoehdon, vaikka varjopuolia löytyy myös.

Suurin miinus ovat korkeat asumiskustannukset. Asuntojen hinnat ovat kohonneet niin, että jopa puolet Luxemburgissa työskentelevistä asuu vakituisesti naapurimaissa, kuten Saksassa, ja matkustaa päivittäin töihin rajan yli. Lisäksi huomasin arjen eron Suomeen verrattuna siinä, että vaate- ja ruokakaupat sulkeutuvat jo kuuden–seitsemän aikaan illalla.

Kaiken kaikkiaan EU-monikielisyyskesäkoulu sain minut ihastumaan niin EU-kieliasiantuntijoiden työhön kuin Luxemburgin monikieliseen arkeen. Sekä työ että ympäristö osoittivat, että kielillä on valta rakentaa yhteyksiä – ja tehdä arjesta sujuvampaa.

Erika Styf
Kirjoittaja on vastavalmistunut filosofian maisteri venäjän kielen ja kääntämisen oppiaineesta ja tuore käännöstieteen väitöskirjatutkija.