Alumnikahveilla Leena Joen kanssa

Kevään 2025 kolmansille alumnikahveille 16.4.2025 saapui vieraaksemme Vantaalta asti Leena Joki. Joki on viime vuonna eläköitynyt Helsingissä sijaitsevasta Kotimaisten kielten keskuksesta, jossa hän työskenteli viimeiset 19 vuotta Kielitoimiston sanakirjassa.

Ensi vuonna Joen valmistumisesta tulee täyteen 40 vuotta. Joki opiskeli silloisessa Joensuun yliopistossa pääaineenaan suomen kieltä ja sivuaineena venäjää. Joki harkitsi myös opettajan pedagogisia opintoja, mutta Karsikossa tuntiopettajana työskenneltyään hän huomasi, että opettaminen ei ole hänelle oikea ala.

Valmistumisen jälkeen Joki pääsi töihin tuttavansa suosittelun myötä aluksi Suomen murteiden sanakirjaan. Tämän jälkeen hän meni Karjalan kielen sanakirjaan sijaiseksi ja haki lopulta kyseisestä sanakirjasta vakituista paikkaa. Joki kävi opiskeluaikoina pakollisena lähisukukielen kurssina karjalan kielen kurssin omien sanojensa mukaan huonolla arvosanalla, jota hän myöhemmin kyllä korotti. Siihen aikaan karjalan kielen sivuainetta ei ollut tarjolla Joensuussa, ja myös karjalan sanakirjaan hakijoita oli hyvin vähän, joten työpaikka avautui Joelle venäjän ja suomen opintojen ansiosta. Karjalan kieltä Joki on oppinut lisää työssään, vaikka hän kertookin, että on pitänyt kielitaitoa yllä heikosti. Joki pitää karjalan kieltä tärkeänä harrastuksenaan, ja hän kuuluu Tverinkarjalaisten ystävät -yhdistykseen. Muuten hän on pyrkinyt aika ajoin lukemaan erilaisia karjalan kielen julkaisuja ja kuuntelemaan Ylen karjalankielisiä uutisia.

Sanakirjatyö on välillä yksinäistä mutta yllättävän monipuolista

Joki kuvailee itseään pikkutarkaksi nyhrääjäksi, mikä onkin valtti sanakirjatyössä. Vuonna 2005 Joki siirtyi töihin Kielitoimiston sanakirjaan, jossa hän työskenteli viime vuoteen saakka. Kielitoimiston sanakirjassa työhön kuuluu sanastus eli uusien sanojen keruu lähinnä painetuista teksteistä ja näiden löydösten vieminen uudissanatietokantaan. Näistä sähköisistä sanalipuista jalostetaan myöhemmin sana-artikkeleita Kielitoimiston sanakirjaan. Perusteena on sanojen yleisyys. Sanakirjatyöntekijät käyvät siis läpi yleiskielisiä lähteitä, joista voi päätellä sanan yleisyyden. Uusista sanaesiintymistä ja Kotuksen sivuille kerätyistä kuukauden sanoista vain hyvin harva kuitenkin päätyy sanakirjaan.

Sanakirjatyön lisäksi Kielitoimiston sanakirjan työntekijät kirjoittavat paljon kieliaiheisia juttuja esimerkiksi Kielikelloon. Joki on oppinut, että oman tekstin kanssa ei kannata olla liian arka, sillä konkareidenkin teksteistä työkaverit löytävät jotain korjattavaa. Sanakirjantoimittajat vastailevat myös Kotukseen tulleisiin kielikysymyksiin. Kysymykset liittyvät pitkälti sanastoon; kielenhuoltajat vastaavat puolestaan kielenhuoltoon liittyviin kysymyksiin. Joskus työntekijät antavat haastatteluja myös lehteen, radioon tai televisioon.

Sanakirjatyö tarkoittaa pitkälti työskentelyä yksin, mutta Kielitoimiston sanakirjan toimituksen sisällä keskustellaan paljon sekä uusien että muokattavien sana-artikkelien pulmakohdista. Välillä apua pyydetään myös muiden sanakirjojen toimituksilta. Joen mukaan nykykielen sanakirjatyössä omaa työtä voi muokata omien kiinnostustenkohteiden mukaan: esimerkiksi joku urheilusta kiinnostunut voi keskittyä urheilusanastoon.

Aika on muuttanut sanakirjatyötä

Kun Joki aloitti työnsä Kotuksessa 1980-luvulla, tehtiin siellä nykyhetkeen verrattuna enemmän tutkimustyötä. Kotimaisten kielten keskuksen nimi olikin Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, ja tuolloin myös sanakirjatyö laskettiin tutkimustyöksi. Vuonna 2012 nimi muuttui Kotimaisten kielten keskukseksi ja muun muassa tekstintutkimus ja saamen kielen tutkimus siirtyivät yliopistoihin. Tämän jälkeen Kotuksessa on korostunut kielipolitiikan, sosiolingvistiikan ja viestinnän osuus. Sanakirjatyö on supistunut, vaikkakin viime aikoina on julkaistu maahanmuuttajakielten sanakirjoja.

Joki aloitti työskentelyn 1980-luvulla lyijykynän ja kumin avulla, mutta Kotuksessa ryhdyttiin pikkuhiljaa työskentelemään ensimmäisillä laatikkomallisilla tietokoneilla. 2000-luvun puolella työssä voitiin siirtyä vähitellen etätyöhön. Joki ei itse tehnyt etätöitä ennen korona-aikaa, mutta pandemian jälkeen hän ja monet muut Kotuksessa jäivät pysyvästi hybridimalliseen työskentelyyn. Kotuksessa moni tekeekin pääasiassa etätöitä, ja työntekijöille suositus on, että paikan päällä oltaisiin yhtenä päivänä viikossa.

Kysymykseen kieliasiantuntijoiden työn arvostuksesta ja sen muuttumisesta on Joen vaikea vastata. Joen mukaan monet tuntuvat edelleen ajattelevan, että kaikki suomalaisethan suomea osaavat. Hän kuitenkin uskoo, että kielitietoisuus on lisääntynyt, vaikkakaan tämä ei näy muutoksena esimerkiksi kieliasiantuntijoiden palkoissa.

Sanakirjatyö vaatii pikkutarkkoja ihmisiä, jotka sietävät työn hidasta edistymistä

Joki piti työssään eniten tavallisesta sanakirjatyöstä, sillä hän nautti tiiviiden selitteiden ja valaisevien esimerkkien miettimisestä. Hänen mukaansa aineistopohjaiset sanakirjat edellyttävät työntekijältä pitkäjänteisyyttä. Lisäksi taito semanttiseen erittelykykyyn on tärkeä. Yliopistoissa on tarjolla sanastoon liittyen joitain yksittäisiä kursseja, joita kannattaa käydä, jos sanakirjatyö kiinnostaa. Lisäksi Joki suosittelee suorittamaan pedagogisia ja S2-opintoja, sillä ne voivat auttaa sanakirjatoimittajaakin muun muassa esiintymistaidossa. Vaikka Joki itse ei ole kyseisiä opintoja käynyt, hän kokee, että moni sanakirjatyössä oleva pedagogi tuntuu olevan muihin verrattuna valmiimpi radio- tai televisiohaastatteluja varten.

Toistaiseksi Joki ei ole tehnyt kieliasiantuntijan töitä eläkkeellä, tosin muutamaa vanhan kollegan tekstiä on tullut kommentoitua. Ensimmäisen 10 työvuoden aikana Joki kirjoitti itselleen muistiin jatkuvasti vapaa-ajalla löytämiään uusia sanoja. Nyt hän ei enää lähettele sanahavaintojaan Kotukseen, vaikka jotkut eläkkeelle jääneet sanakirjatoimittajat niin edelleen tekevät. Joki huomauttaa, että kaikki sanabongaukset eivät ole tärkeitä, vaikka siltä aluksi tuntuisi. Joki kuitenkin toivoo, että hän voisi vielä jonain päivänä työskennellä hänelle rakkaan Karjalan kielen sanakirjan aineiston parissa, jotta digitoitujen sanalippujen kuvat saataisiin vietyä sana-artikkelien yhteyteen aina ö:n loppuun saakka.

Elina Kurttio
Kirjoittaja on suomen kielen opiskelija Itä-Suomen yliopistossa.