Englantia ja emojeita – sketsit ja nuortenkirjallisuus ikkunoina nuorten kielenkäyttöön

Nuorten kieltä on kiehtovaa tutkia paitsi tarkastelemalla heidän todellista kielenkäyttöään myös selvittämällä, miten heidän esitetään puhuvan ja kirjoittavan. Tässä kirjotuksessa esitellään kahta kevään 2024 Nuorten kieli ja kielenkäyttö -kurssin projektityötä, joissa selvitettiin, millaisina nuorten ja aikuisten kielenkäytön erot esitetään Ylen tuottaman Summerin sketseissä ja miten suomi ja englanti lomittuvat Annukka Salaman nuortenromaanissa Ripley – Nopea yhteys.

Eikö pingviinikään tarkoita enää pingviiniä?
Nuorten käsitykset aikuisten ja nuorten kielenpiirteistä Yle Summerin sketseissä

Summeri on Yleisradion tuottama nuorten viihdesivusto, joka käsittelee nuorten arkea ja elämää erilaisten videoiden ja julkaisujen muodossa. Näyttelijöiden lisäksi tuotannon käsikirjoittajat ovat nuoria, joten sivuston sisältöjen kautta päästään tarkastelemaan nuorten kielikäsityksiä: miten nuoret mieltävät nuorten ja aikuisten puhuvan?

Tutustuimme yhdeksään noin minuutin mittaiseen Summerin sketsiin, jotka on julkaistu Instagramissa @ylesummeri. Sketsejä yhdistää se, että niissä esitetään nuorten ja aikuisten välisiä eroja roolihahmojen kielenkäytön tai esimerkiksi tapakulttuurin näkökulmista.

Nuori 1: Iskä miks sä laitoit mulle tämmösen hymynaaman?
Aikuinen: No eikös se ole mukavaa ja kohteliasta käyttää tuommoista?
Nuori 2: No ei hymynaamaemoji on vittuilua, paitsi jos sillä on hattu.
Aikuinen: Hattu? Jo nyt on kumma. Eihän tässä enää kohta uskalla käyttää mitään emojia.
Nuori 1: Pingviini? Ooks sä iha sekasin?
Aikuinen: No mitä? Eikö pingviinikään nyt tarkoita enää pingviiniä?
Nuori 2: Ehk viis vuot sitte.
Nuori 1: Jep, kaks vuot sit se tarkotti et mul on kylmä. Vuos sit se tarkotti et haluuks sä askarrella mun kaa origameja ja nykyään se tarkottaa et voinks mä ajella sun koiran karvat semmosella istuttavalla ruohonleikkurilla. Et kannattaa vähän varoo faija.

Kielenpiirteitä

Sketsien hahmoja voidaan luonnehtia puheensa perusteella eteläsuomalaisiksi. Nuorten hahmojen puheessa korostuu sanojen lyhentäminen, eli monien sanojen viimeinen äänne jää pois. Kysymyssanasta tulee miks, nuoret käyvät lääkärintarkastukses, joku ei halunnu tehdä jotakin, ja sanojen lopussa oleva n katoaa hyvin usein, esimerkiksi iha, ollaa ja siihe.

Aikuisten hahmojen puheessa on enemmän yleiskielisyyksiä. Esimerkiksi tarkoittaa ja tuommoista eivät muutu puhekielisemmiksi muodoiksi tarkottaa ja tommosta eikä kolmeakymmentä muotoon kolmeekymment.

This is fire!

Nuorten puhekielessä huomiota herättää yleisesti sen monikielisyys. Summerin sketseissä nuoret hahmot käyttävät paljon englantia: sanan kokki tilalla käytetään sanaa chef ja yleisyydestä puhutaan sanaparilla ultra common. Nuorten puheessa esiintyy myös pidempiä englanninkielisiä fraaseja, mikä luokin hauskan kontrastin sketsien nuorten ja aikuisten välille. Nuoriso käyttää sellaisia ilmauksia kuin käsikirjoitussessio made me do it, this is fire ja on mute, kun taas aikuisten esitetään käyttävän esimerkiksi seuraavaa, tyyliltään hyvin erilaista idiomia: sellanen hiihtosää että oksat pois.

Kehuja nuoret puolestaan esittävät sanomalla common W. Tässä kontekstissa W viittaa englannin sanaan win, joka tarkoittaa voittoa. Vastakohtana tälle on common L, joka tulee sanasta lose ’häviö’. Sketsien aikuiset turvautuvat perinteikkäämpään tapaan kehua, esimerkiksi sanomaan todella hyvää työtä tai ihan hyvä.  

Sketsit siis osoittavat, että nuorten ja aikuisten kielenkäyttö kuvataan monella eri tasolla hyvin erilaiseksi.

“Go baby, go! Let’s get it!” Englannin kielen käyttö nuortenromaanissa

Annukka Salaman nuortenromaani Ripley – Nopea yhteys (2022) on mielenkiintoinen sukellus pelien maailmaan ja nuorten käyttämään pelikieleen. Gaming-romaaniksi tituleeratussa teoksessa 17-vuotias Isla harrastaa pelaamista ja käyttää pelatessaan nimimerkkiä Ripley. Netissä Isla ystävystyy Damien-nimimerkkiä käyttävään poikaan. Teos keskittyy Ripleyn ja Damienin nettiystävyyteen. Kirjan juonta sävyttävät heidän käymänsä nettikeskustelut pelaamisen lomassa.

Olemme ottaneet tarkastelun kohteeksi juuri nettikeskustelut. Niissä päähenkilöt keskustelevat pääasiassa suomeksi, mutta käyttävät myös runsaasti englantia.  Englannin kielen käyttö on yleistynyt nuorten keskuudessa, joten halusimme tarkastella sitä eri näkökulmista.

Are you ready for some serious ass-kicking? –  Nettikeskusteluissa käytetty sanasto

Peleihin liittyvä sanasto on usein englanninkielistä, minkä voi nähdä myös tässä gaming-romaanissa. Teoksen englanninkielinen sanasto on enimmäkseen peleihin liittyviä substantiiveja, mutta joukosta voi havaita myös huudahduksia (oh my god) ja voimasanoja (fuck, holy shit) sekä muita kiteytyneitä ilmauksia (whatever). Keskusteluissa on myös lyhenteitä, kuten idk (I don’t know) ja ofc (of course), jotka ovat havaintojemme mukaan muutenkin yleisiä nettikeskusteluissa. Dialogissa englanninkieliset lyhenteet ilmaisevat esimerkiksi naurua tai tunnetilaa, kuten välinpitämättömyyttä. Naurua merkitsevät lyhenteet lol (lots of laugh)ja lmfao laughing my fucking ass off).

Henkilöhahmot lainaavat paljon sanoja englannista sellaisenaan, mutta joitakin on mukautettu äänteellisesti suomen kieleen sopivammiksi, esim. iisejä, striimaa ja tiimimoodissa. Sanoja taivutetaan suomen kielen taivutuksen mukaisesti aina silloin, kun lause on muutoin suomeksi ja lauseyhteys sitä vaatii, esim. aika old schooliaja hirveen vaikeita puzzleja. Henkilöhahmot käyttävät englantia keskusteluissaan joustavasti upottaen usein yksittäisiä englanninkielisiä sanoja tai hieman pidempiäkin ilmauksia muutoin suomenkieliseen lauseeseen, kuten yksi käyttää hackeja, missaan ihan iisejä headshotteja jatkuvasti tai respawnasi johonkin hitto Saturnuksen kuista.

Oh my god, ms. Ripley – koodinvaihdot ohjaamassa tulkintaa

Koodinvaihdoksi kutsutaan kielen tai kielimuodon vaihtumista toiseksi samassa tekstissä tai puhetilanteessa. Ripley – nopea yhteys -teoksen nettikeskusteluissa henkilöhahmojen välillä koodinvaihtoa tapahtuu tiuhaan. Se on yleisintä peliin liittyvissä puheenaiheissa, mutta myös muista asioista keskusteltaessa, esimerkiksi nuorten vitsaillessa toisilleen: geesh, that was fun, spookyyy, sorry, gotta go, never heard.

Nuorten englannin kielen käytöllä on vuorovaikutuksellista merkitystä, sillä koodinvaihdolla voidaan muokata lausuman tulkintaa. Esimerkkinä voidaan nähdä keskustelu, jossa toinen nuorista vaihtaa ensin koodia välittämään sarkastista sävyä, jolloin myös toinen hyödyntää koodinvaihtoa samassa tarkoituksessa:

”Et sä tarvitse aikakonetta. Sellainen juttu on tiiätkö keksitty kuin anteeksi pyytäminen”
”Onko? Never heard.”
”Haha. You’re so funny.”

Yleensä englanninkieliset jaksot ovat hyvin lyhyitä ja usein niiden tarkoituksena on vahvistaa sanottua tai välittää tunnetilaa. Näin tapahtuu esimerkiksi seuraavassa, jossa englanninkielinen ilmaus on kirjoitettu ääntämisen mukaisesti: oh meh gawd. Tässä nuori pyrkii välittämään kielellisen leikittelynkin keinoin oman nolostumisensa. Tällaiselle keinolle on tarvetta, koska kirjoituksessa ei voi hyödyntää ilmeitä tai eleitä samalla tavalla kuin kasvokkain keskustellessa.

Vilma Niemelä ja Senjo Strandman (Yle Summerin sketsit)
Saara Asikainen ja Sara Halonen (Ripley – nopea yhteys)

Kirjoittajat ovat suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijoita.

Lisää luettavaa:
Korhonen, Riitta 2019: Steppi nextille levelille – englanti suomessa. Kielikello 2/2019

Kuvat:
Pingviini:  https://cdn4.iconfinder.com/data/icons/penguin-1/512/sticker_emoji_emoticon_smiley_penguin_question_wonder-512.png
Tietokone: https://unsplash.com/photos/person-using-desktop-computer-WcrqKjgMPfI