Yhden humanistin uratarina
Aino Tormulainen vieraili Itä-Suomen yliopiston humanistisen osaston järjestämillä alumnikahveilla Agoralla tiistaina 27.2.2024. Tormulaista haastateltiin tämän urasta, opiskeluajoista ja siitä, millaisia vinkkejä hänellä on humanistien työllistymiseen liittyen. Kahvit tarjosivat itselleni kurkistuksen tulevaisuuteen, jota on välillä vaikea kuvitella opiskelijan tai vastavalmistuneen asemasta käsin.
Humanistisen osaston alumnikahvit on mahdollisuus kuulla, kun valmistuneet humanistit sanoittavat taitoja ja kokemuksiaan. 16.4. haastateltavaksi saapuu kääntämisen ammattilaisena työskentelevä Anu Lukander. Kahvit järjestävällä Humanistisen osaston opiskelijatyöryhmällä on uusi Instagram-tili @tyoelamahumppaa. Seuraa ja pysy kartalla kahveista ja tapahtumista!
Yliopistosta uutta ymmärrystä ja “kaikkea kivaa”
Tormulainen on humanistiselta osastolta valmistunut filosofian tohtori, erikoistumisalanaan sukupuolentutkimus. Hän aloitti kulttuurintutkimuksen opinnot Itä-Suomen yliopistolla vuonna 2005. Lukion jälkeen Tormulainen haki opiskelemaan muun muassa tiedotusoppia ja kirjallisuutta, mutta ei päässyt sisään. Loppujen lopuksi välivuosi ja mahdollisuus tehdä muuta opiskelujen lisäksi osoittautuivat hyväksi valinnaksi. Vaikka Itä-Suomen yliopistossa opiskelemaan haetaan kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmaan, tulee fuksin valita erikoistumisala ensimmäisenä syksynä. Tormulainen päätyi sukupuolentutkimukseen, joka silloin vielä tunnettiin naistutkimuksen nimellä. Hän ymmärsi ensimmäisellä luennolla olevansa feministi, vaikkei ollut osannut nimetä sitä aiemmin.
Samaistun juuri valmistuneena kulttuurintutkijana tähän kokemukseen. Usein kulttuurintutkimusta opiskelemaan hakevilla on valmiiksi jonkinlainen mielenkiinto ympäröiviä näkymättömiä rakenteita kohtaan. Kokemusten sanallistaminen on ollut keskeisimpiä kursseilla opeteltavista taidoista.
Pääaineensa lisäksi Tormulainen opiskeli “kaikkea kivaa” kuten kirjallisuutta ja taiteentutkimusta. Jälkikäteen hän sanoo, että olisi voinut olla järkevää opiskella lisäksi joitakin yleishyödyllisiä kursseja. Kevyeltä tuntuneet kurssit ovat silti luultavasti antaneet suuntaa omia kiinnostuksia kohti. Vaikka työllistymispaineet ja valmistumisen kiireellisyys hengittävät niskaan, tahtoisin ajatella, että kurssien kiehtovuudella on myös arvoa.
Harjoittelu ja kansainvälisyys korostuivat
Entisenä kympin tyttönä Tormulainen suoritti 60 opintopistettä vuoteen, joten opiskeluaikaa oli jäljellä gradun tekemisen jälkeen. Tormulainen lähti vaihto-opiskelemaan Marokkoon. Hän kävi Al Akhawaynin yliopistossa esimerkiksi antropologian tutkimuksen kenttäkurssin. Tormulainen suositteli käyttämään kaikki eteen tulevat mahdollisuudet kansainvälistymiseen. Marokossa opiskelun lisäksi hän oli vastavalmistuneiden harjoitteluohjelmassa Intiassa ja myöhemmin tutkijavaihdossa Virossa.
Työllistymisen kannalta Tormulainen korosti puheessaan opiskeluharjoittelun merkitystä. Oman harjoittelunsa hän teki Tyttöjen talo -hankkeessa. Valmistumisen jälkeen suoritettu toinen harjoittelu Joensuun kaupungin nuorisotoimessa toi kokemusta nuorisotyön ja -tutkimuksen parista, mitä Tormulainen tekee edelleen. Tämän jälkeen hän pääsi jatko-opiskelemaan UEF:n humanistiselle osastolle, ja teki tutkijan töitä väitöskirjansa parissa pääosin apurahoilla kuusi vuotta. Tormulainen väitteli vuonna 2018 aiheenaan 1990-luvun tyttöenergia. Samoina vuosina syntyi myös tietokirja “Ysärikirja” yhdessä Essi Huuhkan kanssa. Tuona aikana syntyivät myös Tormulaisen kaksi lasta.
Nykyisessä työssään Tormulainen jatkaa tutkimusta Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (HUMAK) sekä toimii myös yhteisöpedagogikoulutuksen opettajana. Ensin määräaikaisena alkanut työ on nyt vakituisen lehtorin virka. Tormulainen sanoo nyt ymmärtävänsä, mitä ei vielä yliopistossa havainnut: sen, että tutkijana voi työskennellä muuallakin kuin akateemisessa maailmassa. Tutkimustyötään hän kuvailee hitaammaksi ja työelämälähtöisemmäksi kuin yliopistossa. Tahti on rauhallisempi tai armollisempi, sillä vaikka aikataulut vaativat ajamaan lujaa metaforisella moottoritiellä, ei tarvitse kiitää ohituskaistaa akateemisen maailman tavoin.
Haahuilu ja itsestä puhuminen kannattaa
Tormulainen korosti kahveilla sitä, miten hänellä ei missään vaiheessa ollut “haaveammattia”. Elämän taitekohdissa hän pikemminkin haahuili ympäriinsä ja virta vei häntä paikasta toiseen. Uskon tämän olevan samaistuttavaa monelle humanistiopiskelijalle. Huoli tulevaisuudesta on usein läsnä, eikä generalistin ole helppoa haaveilla tarkasti jostain ammattista. Opimme niin laajoista konsepteista ja teorioista, että oman osaamisen tarkka sanoittaminen voi olla hankalaa. Tormulaisen polku on todiste siitä, että lopulta sanoittamisesta tulee luonnollisempaa.
Tormulainen on toiveikas alan tulevaisuuden suhteen. Nykyään tehdään paljon enemmän erilaista tasa-arvotyötä yrityksissä, joissa esimerkiksi kymmenen vuotta sitten aiheesta ei puhuttu lainkaan. Tuleville humanisteille Tormulainen suosittelee opinnoista nauttimista, mutta kehottaa muistamaan työelämään valmistavat sivuaineet. Kulttuurintutkijalle hyviä taitoja voivat tarjota esimerkiksi talousaineet, yhteiskuntatiede tai kasvatustiede. Muita hyödyllisiä oppeja ovat vaikkapa Excelin käyttö sekä esiintymistaito. Tormulainen itse suoritti viime vuosina ammatillisen opettajan pätevyyden Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.
Tormulainen korostaa vapaa-ajan aktiivisuuden merkitystä. Hän ei ole missään kohtaa lopettanut aktiivista järjestötoimintaa tai pyrkimästä ulkomaille erilaisten mahdollisuuksien kautta. Mieleenpainuvin vinkki liittyi omista taidoista keskusteluun. Omissa ympyröissä kannattaa puhua ääneen siitä, mitä osaa ja mitä haluaisi tehdä. Näin teemat selkenevät usein myös itselle, ja myös muilla on mahdollisuus oppia tuntemaan sinut ja taitosi. Tämä tuntui erityisen konkreettiselta. Keskeneräisetkin keskustelut ovat varmasti hedelmällisempiä kuin kokonaan sanomatta jääneet ajatukset.
Eila Karkinen
Kirjoittaja on vastavalmistunut filosofian maisteri ja humanistisen osaston opiskelijatyöryhmän jäsen