Fanny från Joensuu – ääniä kaupungin menneisyydestä

”Nej adjö nu min saknade Alfred, skrif nu mycket snart samt berätta alt hvad du vet. Huru är det värpa hönsen ren? Har ni god mat. Pappa stackare som har bekymmer med hushållet.”

”No näkemiin nyt vain, kaivattuni Alfred, kirjoitathan oikein pian ja kerrot kaikesta. Miten on, munivatko kanat jo? Saatteko hyvää ruokaa. Voi sinua isäparkaa, jonka täytyy huolehtia huushollista.”

Näin kirjoittaa 40-vuotias pormestarinna Fanny Nystén (1852–1943) miehelleen, Joensuun pormestari J. A. Nysténille (1843–1901), Helsingistä maaliskuussa 1892. Fanny joutui terveydellisistä syistä viettämään tuon kevättalven Helsingissä ja kaipasi pääkaupungin humusta kovasti perheensä luo kotiseudulleen Joensuuhun. Nysténin perhe edusti 1800-luvun tyypillistä ruotsinkielistä virkamiesperhettä. Samaan aikaan perheellä oli vankka joensuulainen identiteetti.

Joku saattaa hymähtää tai hämmentyä kertoessani, että tutkin Joensuun 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alkuajan ruotsinkielisyyttä. Itäinen Suomi kärsii ”yksikielisen menneisyyden harhasta”, kuten Kolehmainen, Riionheimo ja Uusitupa (2020) ovat osuvasti ilmaisseet. Kuvitellaan, että nykyään yksikielinen alue on aina ollut yksikielinen alue. Tyypilliset suomenruotsalaiset alueet keskittyvät nykyään lähinnä Uudellemaalle, Varsinais-Suomeen ja Pohjanmaalle. Harvemmin muistetaan tai syvemmin ymmärretään, että vielä reilut sata vuotta sitten ruotsinkielisiä asui Sisä-Suomessakin, niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Nämä usein säätyläis- ja virkamiestaustaiset henkilöt ja perheet olivat useimmiten käytännön syistä kaksikielisiä (ruotsi ja suomi).

Naisten kielellinen toiminta tutkimuksen kohteena

Tutkimukseni keskittyy erityisesti 1800-luvun lopun joensuulaisiin ruotsinkielisiin naisiin. Keskityn naisiin lähinnä siksi, koska paikallishistorian teokset heistä harvemmin kertovat. Toinen syy on tuon ajan naisen rooli perheessä lasten kasvattajana ja kielen välittäjänä. Tarkasteluni ja kuvaukseni näistä henkilöistä rakentuvat lähinnä erilaisen arkisto- ja museomateriaalin (esim. kirjeet) ja muiden historiallisten lähteiden varaan. Tavoitteena on kuvata näiden naisten (paikallis)identiteettiä sekä heidän suhdettaan läheisiinsä ja ystäviinsä erityisesti kielellisestä näkökulmasta.

Fanny Nysténiä olen tutkinut hänen perhepiirissä kirjoittamiensa kirjeiden mutta myös ajan paikallislehtien uutisten kautta. Fanny oli eloisa, käytännöllinen, seurallinen ja sanavalmis nainen. Hänen kirjeensä eivät edusta jäykkää tyyliä vaan pursuvat puhekielimäisiä piirteitä ja sukkeluuksia sekä tunteiden ja asenteidenkin ilmaisuja. Lämpimällä ja rehellisen herttaisella tyylillä hän kuvailee elämäänsä Joensuussa.

Kuva: Karjalainen 17.1.1939, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2007181?page=3

Kansalliskirjaston Digitaaliset Aineistot

Vanheneva Fanny viittaa kirjeissään kielelliseen yksinäisyyteensä. Hän ei ole tyytyväinen suomen kielen taitoonsa ja kokee siksi suomen käyttämisen hankalaksi. Kesät Joensuussa ovat mukavia, koska silloin perheenjäsenet käyvät seudulla, mutta talvella on vähemmän seuraa. Tästä 74-vuotias Fanny kirjoittaa 16.6.1926 pojalleen Brunolle Viipuriin:

”Du tyckes tro att jag ej äter tillräckligt stark mat, nog äter jag bra, ingalunda lyx mat utan vanlig husmanskost. Jag saknar i allmänhet trevligt sällskap, svensktalande att ej behöva bråka med finskan som är så styf för mig. Nu då det är sommar är allt bra och om Gud vill är jag nästa vinter i H:fors, der jag får eget rum.”

”Sinä tunnut uskovan, etten saa tarpeeksi vahvaa ruokaa. Kyllä minä syön hyvin, en mitään hienoa ruokaa vaan ihan tavallista arkiruokaa. Yleisesti kaipaan mukavaa seuraa, ruotsinkielistä, ettei tarvitsisi pinnistellä suomen kielen kanssa, jonka puhuminen on minulle niin kankeaa. Nyt kesällä kaikki on hyvin [koska perheenjäsenet vierailevat Joensuussa kesällä], ja jos Luoja suo, olen ensi talvena Helsingissä [tyttären luona], jossa saan oman huoneen.”

Fanny ehti elää pitkän ajanjakson Joensuun kaupungin historiasta. Kun hänestä vain parikymppisenä vuonna 1871 tuli pormestarinna, hän kuului epäilemättä kaupungin seurapiirin keskeisiin hahmoihin. Miehen kuoltua ja lasten muutettua muille paikkakunnilla Fanny sai kokea kasvavaa kielellistä yksinäisyyttä. Kuolleessaan 91-vuotiaana Runebergin päivänä 1943 hän edusti jo seudulta miltei kokonaan kadonnutta kielellistä vähemmistöä ja pian unohdukseen katoavaa aikaa.

Aiheesta lisää:

Bister, Melina 2022. Fanny Nysténs lokala och språkliga identitet i privata brevtexter 1892. https://www.doria.fi/handle/10024/185549

Få nu se… – Saas nähdä… https://saasnahda.blogspot.com/ (aihepiiristä kirjoittamani yleistajuinen blogi)

Fanny Nysténin kirjeet: Nysténin perhearkisto, Kansallisarkisto

Suomen kielikysymyksestä lisää:

Engman, Max 2018. Kielikysymys. Suomenruotsalaisuuden synty 1812–1922. Helsinki: SLS

Itä-Suomen monikielisyydestä lisää:

Kolehmainen, Leena, Riionheimo, Helga & Uusitupa, Milla 2020. Ääniä idästä. Näkökulmia Itä-Suomen monikielisyyteen. Helsinki: SKS

Melina Bister

yliopistonlehtori, ruotsin kieli