Viranomaisblogi – uhka vai mahdollisuus?

Hyvän blogin määritelmä

Blogilla tarkoitetaan verkkosivustoa, jolle tehdään päiväkirjamaisia merkintöjä yleensä kirjoittajan näkökulmasta. Sana blogi tulee englannin kielen sanasta weblog, ja se on vakiintunut yleiseen käyttöön 1990-luvulla. Blogia kirjoittavat tavallisimmin yksityishenkilöt, mutta heidän lisäkseen esimerkiksi yritykset ja yhteisöt voivat blogata.

Yritysviestinnässä hyvä blogikirjoitus palvelee yrityksen tavoitteita ja strategioita sekä huomioi blogin kohdeyleisöä. Jotta blogi olisi houkutteleva kokonaisuus lukijan näkökulmasta, kannattaa kirjoittaessa huomioida seuraavat kysymykset: miksi lukija lukisi tämän blogin sisältöjä ja mihin lukijan ongelmaan blogin sisältö luo ratkaisun. Vaikka edellä mainitut kriteerit on suunnattu erityisesti yritysten blogeille, voi niitä soveltaa viranomaisten blogiviestintään. Huolimatta siitä, että blogeilla on olemassa erilaisia muotoja, kuten asiantuntijablogi, voidaan niihin kaikkiin lopulta soveltaa samoja hyvän blogin raameja. Viranomaisten blogit ovat usein asiantuntijablogeja, joten ne hyötyvät yritysblogeille suunnatuista kriteereistä.

Aluehallintovirasto ja sen blogi

Suomen kielen opintoihin kuuluvan Työelämän kieli ja viestintä -kurssin projektityössä tarkastelimme kurssin yhteistyökumppanina toimineen aluehallintoviraston (AVI) verkkosivuilla julkaistavaa blogia. Valitsimme tarkasteluun neljä eri blogitekstiä, jotka olivat tyyliltään mahdollisimman erilaisia, ja jäsentelimme niitä kahden tutkimuskysymyksen avulla:

• Miten kirjoitukset asettuvat aiemman tutkimuksen esittämiin havaintoihin blogista tekstilajina, eli mitä blogitekstille tyypillisiä piirteitä niistä löytyy?
• Millä perusteella tekstejä voidaan pitää blogikirjoituksina?

Lisäksi teimme huomioita blogipalstan yleiskuvasta ja mietimme konkreettisia parannusehdotuksia siihen, miten blogista saisi helpommin lähestyttävän lukijoille. Valitsemamme blogitekstit olivat nimeltään ”Turvallista pelastustyötä” (31.3.2022), ”Me ollaan kaikki erilaisia – sopiiko se sinulle?” (28.10.2021), ”Kokoontumisrajoitusten ABC” (16.2.2022) sekä ”Alkoholi-Aldo omavalvonnan äärellä” (24.1.2020). Tutkimuksen avuksi saimme AVI:lta näitä blogitekstejä koskevia tietoja (mm. lukijamäärät sekä vierailuajat blogitekstien parissa) sekä AVI:n blogikirjoittajien ohjeet. AVI:n mukaan blogilla on useita kirjoittajia ja myös monia eri kohdeyleisöjä. Blogin on tarkoitus olla avilaisten ääni.

Tarkastellessamme aluehallintoviraston blogia ja blogitekstejä yleisesti huomasimme blogien löytyvän Uutishuone-osion alta sekä Ajankohtaista-tekstin yhteydestä. Blogi sopii hyvin Ajankohtaista-osioon päivänpolttavien aiheidensa vuoksi, mutta mietimme, voisiko se silti olla täysin oma osionsa. Näin lukijoita olisi ehkä helpompi tavoittaa. Saamiemme tilastojen mukaan blogitekstien lukijamäärät vaihtelivat 4:n ja 21 lukijan välillä. Blogin lukijamääriä olisi mahdollista kasvattaa ja tätä kautta hankkia blogille myös lisää näkyvyyttä.

Ulkonäöltään blogi on melko yksinkertainen (valkoisella pohjalla tekstiä ja erilaisia kuvituskuvia), mikä helpottaa sen lukemista. Osa blogiteksteistä on kuitenkin kuvattomia, mikä tekee lukemisesta visuaalisesti hieman tylsää. Myös ilmaisutyyli vaihtelee paljon tekstin mukaan, sillä kirjoittaja on joka tekstissä eri henkilö – vastaan tuli muun muassa virka- ja lakikieltä, puhekieltä sekä yleiskieltä.

Tarkasteluun päätyneet blogitekstit

Halusimme valita luettavaksemme neljä eri blogitekstiä, jotta saisimme mahdollisimman monipuolisen käsityksen siitä, mitä blogilla aluehallintoviraston sivuilla tarkoitetaan. ”Turvallista pelastustyötä” -blogiteksti kertoo otsikon mukaisesti turvallisesta pelastustyöstä ja esittää erilaisia huomioita vuonna 2021 kahteen Itä-Suomen aluehallintoviraston pelastuslaitokseen tehdyistä työsuojelutarkastuksista. Tekstin alku ei varsinaisesti koukuta lukijaa – se alkaa työturvallisuuslain siteerauksella, mikä antaa lakitekstimäisen kuvan koko kirjoituksesta. Siinä on myös paljon välttämättömyyttä, velvollisuutta ja suositeltavuutta ilmaisevia rakenteita (on tultava, tulee olla, tulee ottaa huomioon).

“Me ollaan kaikki erilaisia – sopiiko se sinulle?” -blogikirjoitus on tekstinä taas hyvin erilainen edelliseen verrattuna: se kertoo erilaisuudesta ja siitä, miten aikuisten on vaikeampaa hyväksyä erilaisuus kuin lasten. Alku tässä tekstissä hyvin on kuvaileva (Tihkusateisena syysaamuna päiväkodin hiekkalaatikolla…), joten siihen on helppo tarttua. Teksti myös puhuttelee lukijaa. Tämä muistuttaa paljon enemmän odotuksenmukaista blogitekstiä!

Kolmas teksti käsittelee koronaa ja sen aikaisia kokoontumisrajoituksia. Jo aiheensa puolesta tekstissä on hyvin paljon tiedotteelle tyypillisiä piirteitä, lakipykäliä ja erilaisia luetteloita. Tekstin alussa mainitaan sen vastaavan kysymykseen, mikä oikein on kokoontumisrajoitus. Tämä ei kuitenkaan tekstiä lukiessa toteudu. Blogikirjoituksessa on runsaasti erilaisia linkkejä, joilta on mahdollista saada lisätietoa.

Neljäs teksti poikkeaa paljon muista: blogikirjoituksen kirjoittajaksi on merkitty erään työntekijän koira nimeltä Aldo, joka kertoo alkoholin myynnin omavalvonnasta omasta näkökulmastaan. Tekstissä käytetään huumoria tehokeinona, sillä koiran mietteet on yhdistetty virkakieleen. Tyyli ei kuitenkaan säily samana koko tekstin ajan, ja siinä näkyy tehokeinona myös murteellisuuksia (Tarttis teherä jotakin…?).

Parannusehdotukset

Kohderyhmän laajuus asettaa omat haasteensa blogikirjoituksille. Aluehallintoviraston kohdeyleisö käsittää muun muassa kansalaiset, viranomaiset ja yritykset, mikä selittää sitä, että blogikirjoitukset ovat keskenään hyvin erilaisia eivätkä välttämättä edes sovi blogikirjoituksen raameihin. Blogilla on monta eri kirjoittajaa, jolloin ei tietenkään voi olettaa tekstien olevan keskenään samanlaisia. Yhtenäisyys voisi kuitenkin näkyä siten, että kaikki kirjoitukset olisivat enemmän blogikirjoituksen kaltaisia, eikä osa muistuttaisi enemmän vaikkapa tiedotteita. Mallilukijan määritteleminen voisi auttaa: samalle kuvitteelliselle lukijalle kirjoittaminen ohjaa kirjoittajaa esimerkiksi sanaston valinnassa ja tyylissä. Vaikka kohdeyleisöksi olisi määritelty yritys tai viranomainen, kannattaisi blogikirjoituksen silti olla lukijaystävällinen. Lakikieli ja luettelot sekä pitkät ja raskaat lauserakenteet eivät houkuttele, sillä yrityksessäkin tekstiä silmäilee ihminen.

Viranomaisblogi – uhka vai mahdollisuus? Viranomaisblogi on ehdottomasti mahdollisuus, sillä sen avulla virastoista ja viranomaisista voidaan antaa helpommin lähestyttävä kuva. Esimerkiksi korona-aika saattoi vaikuttaa siihen, miten ihmiset suhtautuvat aluehallintovirastoon: rajoituksista ilmoittaminen sai AVI:n ehkä näyttämään etäiseltä ja epäinhimilliseltä. Blogikirjoituksilla olisi mahdollisuus avata kurkistusikkuna aluehallintovirastoon ja samalla osoittaa, että siellä työskentelee ihmisiä eikä kasvottomia virastorobotteja. Blogin uhkana on mielestämme se, että epäonnistuessaan kirjoitukset saattavat vahvistaa käsitystä etäisestä ja lakikielisestä virastosta. Jos blogikirjoitukset lipsahtavat liian henkilökohtaiselle tasolle, voi siitä syntyä meemimateriaalia, mikä ei välttämättä ole huono asia: Verohallintokin käyttää meemejä omaksi hyödykseen!

Lisäluettavaa blogeista kiinnostuneille

Kananen, Jorma 2018: Blogi yrityksen strategisessa viestinnässä. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja.

Henna Ehrukainen, Greta Sandgren, Satu Turkia
Kirjoittajat ovat humanistisen osaston opiskelijoita Itä-Suomen yliopistossa