Tapaisuuksien tarkastelua graduntekijän silmin

Epätasa-arvo sukupuolten välillä kaikkine lieveilmiöineen puhuttaa paljon. Mistä epätasa-arvo on lähtöisin? Miten ja miksi epätasa-arvoa toistetaan arkielämässä? Näitä kysymyksiä lähdin itse purkamaan pro gradu -tutkielmassani erikoistumisalassani sukupuolentutkimuksessa.

Kaikki alkoi syksyllä 2019, kun pohdin itse näitä asioita miettiessäni pro gradu -tutkielma aihetta. Olin juuri valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi, ja lähdin innolla graduprosessia kohti. Ajattelin, että saan opinnäytetyön valmiiksi vuodessa. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Vanhemmuus ja tunteet

Vaikuttaa siltä, että erityisesti vanhemmuus on ihmisen elämässä tunteita herättävä vaihe, jota arvioidaan ja arvostellaan myös julkisesti. Graduni ”Tunteellinen vanhemmuus vanhempien kirjoituksissa” (Hämäläinen 2022) käsittelee nimensä mukaisesti vanhempien tunteita. Aineistoni koostui kirjoituspyyntöön vastanneiden alle 40-vuotiaiden vanhempien vastauksista. Vastaajat pystyivät käyttämään kirjoituksen tukena antamiani apukysymyksiä, jotka olivat suhteellisen laajoja, jotta vastaajalla olisi mahdollisimman vapaat kädet kirjoittaa omista kokemuksistaan. Vastausten perusteella vastaajat olivat joko heteroparisuhteessa tai olleet ennen eroa heteroparisuhteessa, joten käsittelin aineistoa siitä näkökulmasta.

Päätutkimuskysymys, millaisia tunteita vanhemmat tuntevat elämässään vanhempana, tarkentui jokaisessa analyysiluvussa. Teemoja on yhteensä kolme: vastuunkanto ja sen jakautuminen perheissä, vanhempien oman ajan ja parisuhdeajan käyttö sekä vanhempien kokonaisvaltaiset ja tilannekohtaiset tunteet suhteessa lapseen. Pääkäsite sukupuolitapaisuus auttoi erittelemään arjen näkymättömiä tapoja ja rutiineja. Käsitettä on kehittänyt Eeva Jokinen tutkiessaan suomalaista arkea.

Vanhempien kirjoituksissa nousivat esille kysymykset siitä, jakautuuko perheissä vastuu tasaisesti. Vain naiset pohtivat aihetta laajemmin. Miehet kertoivat aiheesta niukasti ja silloin he kertoivat omasta osallistumisestaan lasten kanssa leikkimisenä. Selvisi, että nainen on enemmän vastuussa kodin ja perheen huollosta, miehet puhuivat lähinnä omasta osallistumisestaan. Tarkoitan omalla osallistumisella sitä, mitä vanhempi kertoo tekevänsä arjessa eli miten hän osallistuu arjen töihin. Arki käsittää monia tehtäviä, joista vanhemmat mainitsivat usein lasten hoidon ja huollon, kotityöt, palkkatyön sekä metatyön ja vastuunkannon.

Toisessa analyysiluvussa pureuduin aineiston niihin kohtiin, joissa kirjoittaja käsitteli ajankäyttöä. Aineiston perusteella lapsiperheen arjessa on pulaa omasta ajasta ja parisuhdeajasta. Naiset käsittelivät ajankäytöllisiä seikkoja miehiä laajemmin aina oman ajan käytöstä yhteiskunnallisiin ulottuvuuksiin asti. Ajan puute pohditutti vanhempia, mutta kukaan vanhemmista ei kokenut kielteisenä sitä, että lapset vievät joka päivä ison osan vanhemman ajasta.

Kolmannessa analyysiluvussa jaoin vanhempien tunnepuheen kokonaisvaltaisiin ja tilannekohtaisiin tunteisiin. Kokonaisvaltaiset tunteet tarkoittavat tässä yhteydessä usein tulevaisuuteen suuntautuvia tunteita, kuten rakkautta, iloa ja huolta lapsesta ja lapsen tulevaisuudesta. Tilannekohtaiset tunteet ilmenivät silloin, kun vanhempi kertoi arkisista tilanteista lapsensa kanssa.

Itseäni jäi mietityttämään se, miksi miesten töissä viettämä aika jäi kaiken ajankäyttöön liittyvän sopimisen ulkopuolelle. Yksi nainen kertoi miehellään olevan pitkiä työpäiviä, jolloin mies on poissa kotoa 10 tuntia päivässä. Toinen nainen kertoi miehensä olevan poissa kotoa jopa päiviä työn takia. Tällaisissa perheissä toinen vanhempi eli nainen, joutui ottamaan vastuun arjesta. Miesten työelämä näyttäytyi sitovalle ja jäykälle, ja naisen henkilökohtainen elämä joustavana. Asia ei välttämättä ole näin mustavalkoinen. Voi olla, että (miesten tekemää) palkkatyötä pidettiin perheissä tärkeimpänä, joka joustaa viimeisenä.

Tiedostamaton tapaisuus

Tapaisuuksien taustalla ovat kulttuurisesti ja sosiaalisesti opitut tavat ja normit, joita ihminen tiedostamattaan toistaa. Vanhempien kirjoituksissa oli huomattavissa joko suorasti tai epäsuorasti tapaisuuksien toistoa. Suorasti ilmaistuja tapaisuuksia oli esimerkiksi se, kun vanhempi kertoi omassa perheessä vastuun jakautuvan tasaisesti. Vanhempi totesi samassa yhteydessä, että tiedostaa joissakin perheissä vastuun kasautuvan liikaa naiselle eikä asian pitäisi mennä niin. Epäsuoria ilmauksia olivat puolestaan ne huomiot, jossa vanhempi esimerkiksi kertoi olevansa tyytymätön, mutta ei osannut sanoa tunteelle varsinaista syytä.

Koska tekstit olivat lyhyitä, analyysin tekeminen oli osittain vaikeaa. Moninkertaisen tekstin lukemisen, lähiluvun, avulla sain teksteistä irrotettua kuitenkin hienovaraista tietoa. Selvisi, että kun naiset ja miehet toimivat sukupuolitapaisesti, he eivät aina huomaa sitä itse. Osa naisista vaikutti tiedostaneensa sekä oman että puolisonsa sukupuolitapaisen toiminnan. Pääasiassa vain naiset pohtivat epätasaisesti jakautuvaa vastuuta monesta eri näkökulmasta. Sain siis tutkielmassani esiin vanhempien arkisista teoista ja tavoista toimintatapoja, joita vanhempi toistaa tietämättään ja luonnostaan eli tapaisesti.

Mielestäni onnistuin tavoitteissani hyvin. Aineiston hankinta ja analyysitavan löytäminen sekä teoreettisen viitekehyksen rakentaminen vaativat aikaa ja kypsyttelyä. Vaikka gradun valmistuminen viivästyi alustavasta aikataulusta noin vuodella, en kuitenkaan ihan toimettomana istunut koko aikaa. Suoritin sinä aikana muita tutkintoon kuuluvia kursseja, tein osa-aikatöitä, pidin lomaa ja sain kaksi kuukautta kestäneen työharjoittelun tehtyä. Siinä ajassa ehti vaihtua myös asuinkaupunki: kotikaupunkini Joensuu vaihtui eloisaan Helsinkiin, jonne olin haaveillut enemmän ja vähemmän muuttavani jossain vaiheessa elämää. Ihan siis inhimillistä, että gradun loppuunsaattaminen viivästyi.

Hämäläinen, Minna (2022) Tunteellinen vanhemmuus vanhempien kirjoituksissa. Pro gradu -tutkielma.

Minna Hämäläinen
Kirjoittaja on uunituore filosofian maisteri