Journalisti on kääntäjänä paljon vartijana

Yhteiskunnassamme on varsinaisten asiatekstikääntäjien, suomentajien ja tulkkien lisäksi ammattiryhmiä, joiden edustajat kääntävät merkittäviä tekstejä. Tällainen ryhmä ovat ulkomaankirjeenvaihtajat ja muut toimittajat, jotka raportoivat ulkomaiden tapahtumista. Heidän lukijakuntansa on suuri ja heterogeeninen, rivikansalaisista poliittisiin päättäjiin. Käännöksen osuvuus on silloin tavallistakin tärkeämpää, koska lukijoiden joukossa on väistämättä ihmisiä, jotka eivät pysty havaitsemaan mahdollisia epätarkkoja tai virheellisiä käännöksiä. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että kääntäjän vastuu on erityisen suuri.

Journalistista kääntämistä tutkineena seuraan kiinnostuneena uutisia, joissa on käännettyä sisältöä – sellaista on paljon. Monet uutiset perustuvat kansainvälisten uutistoimistojen tuottamaan sisältöön. Lisäksi on kokonaisia käännettyjä artikkeleita, käännettyjä haastattelupuheenvuoroja, käännettyjä poliittisia lausuntoja. Tutkittavaa riittää!

Opetan kääntämistä venäjästä suomeksi, ja luonnollisesti Venäjää koskeva uutisointi on erityisen kiinnostukseni kohteena. Kun uutisessa on sitaatti ja linkki lähteeseen, saatan käydä vilkaisemassa, mitä alkuperäisessä tekstissä lukee ja millaisiin käännösratkaisuihin suomenkielisessä uutisessa on päädytty. Tällä tavalla tarkkailen käännettyä tekstiympäristöä deskriptiivisen käännöstutkimusperinteen suuntaviivojen mukaan.

Joulun aikaan Ilta-Sanomat julkaisi uutisen (avautuu uuteen välilehteen), joka oli otsikoitu ”Venäjän supertiedottaja varoitti Suomea ’vakavista sotilaallisista ja poliittisista seurauksista’”. Otsikko teki tehtävänsä ja houkutteli lukemaan tarkemmin. Klikkasin myös linkkejä venäläisiin uutisiin, joihin juttu perustui. Lopulta muodostin tulkintani, jonka mukaan alkutekstissä mainitut vakavat seuraukset Venäjän ”sotilaspolitiikalle” (военная политика, tarkoittaa maanpuolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa, jota Venäjä harjoittaa osana ulkopolitiikkaansa) olivat suomenkielisessä uutisessa muuntuneet vakaviksi ”poliittisiksi ja sotilaallisiksi” seurauksiksi Suomelle. Asiaan tuo oman mutkansa se tosiasia, että venäjänkielinen adjektiivi военно-политический ’sotilaspoliittinen’ käännetään Venäjällä englanninnetuissa uutisissa usein (mielestäni epätarkasti) ’military and political’. Niin se käännettiin aikanaan myös Venäjän ulkoministeriön verkkosivuilla, mistä ulkoministeriön tiedottajan lausunnot voi lukea usealla kielellä. Siellä ei muuten käännöskuluissa säästellä, vaan maan virallinen viesti tarjoillaan miljoonille lukijoille ympäri maailman heidän omalla äidinkielellään. Kyseinen Venäjän ulkoministeriön virallisen edustajan lehdistötilaisuus on käännetty englanniksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi ja portugaliksi.

Mitä väliä tällä sitten on? Toki voi ajatella, että maan sotilaspoliittiset päätökset heijastuvat sotilaallisesti ja poliittisesti vastapuolina pidettyihin muihin valtioihin, joten käännös antoi tilanteesta oikean kuvan. Venäjän tämänhetkiset ulkopoliittiset kannanotot koetaan syystä uhkaaviksi, eikä yksi otsikko sinne tai tänne muuta asiaa mitenkään. Ilta-Sanomat samoin kuin Iltalehti, joka uutisoi asiasta vastaavin sanankääntein, ovat kuitenkin Suomen luetuimpia medioita, ja yllä linkkaamani juttu herätti paljon keskustelua. Näiden medioiden sananvalinnoilla ja käännösratkaisuilla on merkitystä.

Kääntäjänä muun toimen ohessa

Journalistisesta kääntämisestä on ollut keskustelua mm. Journalisti-lehdessä (avautuu uuteen välilehteen). Lehden mukaan kääntäminen kuuluu toimittajan ammatillisiin perustaitoihin, vaikka toimittajat eivät juuri saa siihen koulutusta. Koulutuksen vähäisyys on harmillinen ja vähän outo asia, koska ulkomaantoimittajat tekevät vaativaa, maailmankuvamme muodostumisen ja tiedonsaantimme kannalta ratkaisevan tärkeää työtä, jossa kääntämisellä on olennainen rooli. Suurimmalle osalle ihmisistä kääntämisen taito ei tule luonnostaan, vaan sitä täytyy harjoitella. Samalla käännöksiä työssään muun toimen ohella tekeville on tärkeää hahmottaa kääntämisen erilaisia ulottuvuuksia: Onko olemassa vain yksi oikea tai ”virallinen” käännös? Millaisia vapauksia kääntämisessä voi ottaa? Miten arvioida, voiko jonkun toisen tekemään käännökseen luottaa? Voiko käännöksen tehdä välikielen kautta? Jättävätkö käännökset jälkiä suomen kieleen? Millaisia?

Ulkomaankirjeenvaihtajia on melko harvalukuinen joukko. Suomalaisten tilanne Venäjän suhteen kuulostaa kohtalaisen hyvältä, sillä suomalaisilla medioilla on yhteensä yhdeksän kirjeenvaihtajaa tai avustajaa Moskovassa ja Pietarissa. Poliittisesti jännitteisinä aikoina tarvitsemme asiantuntevasti tehtyjä juttuja Venäjältä, ja heidän työstään on syytä olla kiitollinen. Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro totesi Ilta-Sanomien tekemässä jatkojutussa (avautuu uuteen välilehteen), että Yhdysvaltain ja Venäjän väliltä ”on purettu mekanismit, joilla pyritään välttämään väärinkäsitysten tulkintaa”. Ulkomaankirjeenvaihtajat ovat kansalaisen näkökulmasta merkittävä osa tällaista mekanismia. Siksi myös journalistisen kääntämisen tutkiminen on tärkeää.

Nina Havumetsä
yliopisto-opettaja, venäjän kieli ja kääntäminen