Toimiiko luontoluokka eli vaikuttaako virtuaaliluonto sykkeeseen?

FCLab.lukio-hankkeen puitteissa rakennettu virtuaaliluontoluokka on ollut käytössä pian kaksi vuotta. Luokka on saanut käyttäjiltään hyvän vastaanoton: opiskelijat tulevat usein luokkaan jo hyvissä ajoin ennen oppitunnin alkua, ja opettajatkin varaavat usein luokkaa esim. omia palaverejaan varten. Onkin ollut mukava huomata, että tilan rakentamisessa on tässä mielessä onnistuttu.

Sen lisäksi, että rakennettu tila on miellyttävä käyttää, virtuaaliluontoluokan suunnitteluvaiheessa luokkatilalle asetettiin myös muita tavoitteita. Toivottiin, että virtuaaliluonto koettaisiin rauhoittavana ympäristönä, joka edistäisi keskittymistä ja oppimista. Opiskelijapalautteen perusteella myös tässä on onnistuttu verrattain hyvin. Marraskuussa 2022 kokeilimme psykologian 4. kurssin opiskelijoiden kanssa viedä luokan vaikuttavuusmittaukset vielä uudelle tasolle testaamalla vaikuttaako virtuaaliluonto sykkeeseen.

Testasimme sykkeen muutoksia älykelloilla viidessä eri tilanteessa kussakin 20 minuutin ajan. Sykkeet mitattiin ja lukemat kirjattiin muistiin kunkin jakson alussa ja lopussa. Halusimme selvittää, muuttuuko syke eri tilanteissa ja onko tilanteiden välillä eroa. Osallistuminen kokeeseen oli opiskelijoille vapaaehtoista ja osallistumalla kokeeseen opiskelija suostui luovuttamaan tiedot sykkeen muutoksista opettajalle. Tiedot on käsitelty anonyymeinä.

Testatut tilanteet olivat

• normaali työskentely oppitunnilla luontoluokassa (ei virtuaaliluontoa)
• työskentely luontoluokassa virtuaaliluonto taustalla
• pelkkä keskittyminen virtuaaliluonnon katseluun ja äänien kuunteluun luontoluokassa
• oleskelu oikeassa luonnossa (toteutettiin Joensuussa Linnunlahdella Botanian takana)
• muu rentouttavaksi koettua oleilu vapaa-ajalla (TV:n katsominen, kirjan lukeminen, some tms.)

Pääosin oppituntien aikana suoritetussa testissä oli monia heikkouksia, eikä testi siten täytä tieteellisen tutkimuksen laatukriteereitä. Eri tilanteissa saatuja tuloksia ei voida suoraan verrata toisiinsa, sillä sykkeen muutoksiin vaikuttavat monet asiat. Esim. oikeassa luonnossa sykettä nosti todennäköisesti kylmä ilma, sillä moni opiskelija kertoi palelleensa muutaman asteen pakkasessa. Lisäksi ulkona käytännössä liikuttiin koko ajan, mikä sekin vaikuttaa helposti sykkeeseen. Luontoluokassa työskennellessä virtuaaliluonnon vaikutusta mitattiin taas tunnilla, jolloin opiskelijat tekivät pistetyöskentelyä, ja opiskelijoiden kertoman mukaan mittausjakson aikana luontoäänet eivät kuuluneet luokassa muun hälinän takia.

Näistä testin puutteista huolimatta on kiinnostava huomata, että kaikkein merkittävin muutos sykkeissä ja samalla matalimmat sykkeet mittausjakson lopussa mitattiin virtuaaliluonnon katselu- ja kuunteluhetkessä. Virtuaaliluonnon seuraaminen oli myös ainoa koetilanne, jossa sykkeet laskivat kaikilla kokeeseen osallistujilla. Tästä voitaneen tehdä ainakin varovainen johtopäätös virtuaaliluonnon rauhoittavasta vaikutuksesta.

Seuraavaksi suurimmat sykemuutokset ja samalla alhaisimmat saavutetut sykkeet saatiin omalla vapaa-ajalla tehdyistä mittauksista. Kolmanneksi ylsi opiskelu luontoluokassa. Ohessa taulukko sykkeiden ja sykemuutosten keskiarvoista.

Jatkossa olisi kiinnostava testata sykkeen muutoksia enemmän samankaltaisten oppituntien kesken sekä virtuaaliluonnon kanssa että ilman virtuaaliluontoa. Myös kehittyneemmät mittausmenetelmät, kuten Firstbeat-mittaukset, toisivat lisää luotettavuutta mittauksiin.

Kirjoittaja Minna Ursin