Kuukausi: elokuu 2022

Kirjoittaja: Johanna Listola

Kirjoitussarjan ensimmäinen osa hahmotteli yleiskuvaa merkityksellisyystiedon hyödyntämisen mahdollisuuksista ikääntyvien hyvinvoinnin tukemisessa ja hyvinvointipalvelujen kehittämisessä. Sarjan toinen osio kiinnittyy syvemmälle kotona asuvan näkökulmaan ja etenkin merkityksellisyystiedon hyödyntämismahdollisuuksiin pitkän kotona asumisen, hyvän terveyden ja toimintakyvyn tukena. Kirjoitussarjan kolmas osa julkaistaan viikon kuluttua.

Yhteiskunnan ja palvelujärjestelmässä toimivien asiantuntijoiden on mahdollista tavoittaa useita merkityslähteitä siinä, mikä yksilöä motivoi toimintaan.

Kotona asuvia ikääntyviä haastatellessa jokaisella nousee esiin yhteinen tulevaisuudentoive; säilyä niin toimintakykyisenä, että kotona asuminen ja tätä kautta mahdollistuva merkityksellinen, omanlainen elämä onnistuu.

Merkityksellisyyttä elämään vaikuttaa tuovan – samoin kuin missä tahansa ikävaiheessa – tekeminen, toimijuus ja osallisuus itselle merkityksellisessä ja omalta tuntuvassa toimintaympäristössä, jossa minuus ja pystyvyys rakentuvat. Usein ikääntynyt haastateltava mainitsee tällaiseksi toiminnaksi yhteiskunnalliset ja yhdistyksiin, toimikuntiin ja yhteisöihin liittyvät roolit sekä osallistumisen yhteisen hyvän tuottamiseen ja jakamiseen. Myös omien sukulaisten ja ystävien taikka laajempien verkostojen muodostamat sosiaaliset piirit ja näihin kuuluvat roolit, sekä oman kodin ja talouden hoito muodostavat kokemusta merkityksellisyydestä.

Ikääntyvällä toiminta omien harrastusten, liikunnan, kulttuurielämysten tai matkailun kautta rakentavat kokemusta merkityksellisestä elämästä. Tutkimushaastatteluiden ja työnkuvani kautta muodostuva ymmärrys yksilön merkityslähteiden moninaisuudesta on silmiä avartava.

Siinä missä yhtä aktivoi rooli hengellisessä yhteisössä, toinen innostuu musiikista ja kolmas vieraista kielistä, matkailusta tai liikunnasta. Monella rooli isovanhempana, kiinnittyminen edelleen omaan erityisalaan tai -asiantuntemukseen, tai vapaaehtoistyöhön ilmenee johtavana merkityslähteenä. Usein jokaisen yksilön kohdalla hahmottuu useita erilaisia merkityslähteitä, joita myös syntyy lisää ja on mahdollista luoda uusia erilaisissa elämäntilanteissa. Yhteiskunnan ja palvelujärjestelmässä toimivien asiantuntijoiden on mahdollista tavoittaa useita merkityslähteitä siinä, mikä yksilöä motivoi toimintaan.

Kuvatut toiminnot, jotka usein myös vaikuttavat rajaavan yksilön levon ja toiminnan suhdetta määrittelevät omalta osaltaan ikääntyneen persoonaa ja minuutta. Omaan kotiin liittyvään merkityksellisyyden kokemukseen näyttää vaikuttavan mahdollisuus ja kykenevyys itseään koskevaan päätöksentekoon ja omien asioiden hoitamiseen, sekä mahdollisuuteen vaikuttaa omaan arkeensa ja aikatauluihinsa. Myös mahdollisuus kieltäytyä, mikäli ei koe jotain itselleen mielekkääksi lukeutuu osaksi arjen merkityksellisyyttä itsemääräämisoikeuden kautta. Itsemääräämisoikeuden väheneminen vaikuttaa osin tulevan erityisen näkyväksi vasta tehostetun palveluasumisen piiriin siirryttäessä.

Kotona asumisen tukeminen ei ole vain kotiin vietäviä hoivapalveluja

Merkityksellisen elämän toteuttaminen vaatii toimintakykyä, mutta myös päinvastoin – itselleen merkityksellisten asioiden parissa toimiminen ja aktiivisuus tukevat fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn säilymistä ja näin mahdollisuuksia elää omassa kodissa. Palvelujärjestelmän mahdollisuudet ikääntyvän ja ikääntyneen kotona asumisen ja toimintakyvyn tukemiseen ovat monet. Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalvelujen näkökulmasta palveluiden luomiseen tarvittavia toimintasektoreita, toimialoja sekä palvelutarpeeseen kiinnittyviä yksilön ikä- ja elämänvaiheita on useita.

Palvelujen suunnittelun ja kehittämisen näkökulmasta olennaista on sen tiedostaminen, että kotona asumisen tukeminen ei rajoitu ikääntyvälle kotiin vietäviin hoivapalveluihin. Hoivaan liittyvän palveluntarpeen vähentämiseksi ja hyvän toimintakyvyn ylläpitämiseksi huomio tulisi suunnata yksilön itsensä merkitykselliseksi kokemien asioiden hyödyntämiseen aktiivisuutta säilyttävän motivaation tukena. Käsillä olevassa tutkimuksessa selvitettävä ikääntyvien merkityslähteiden moninaisuus ohjaa suunnittelemaan tulevaisuuden palveluja ikääntyviä osallistaen sekä eri toimijoiden ja palvelusektoreiden yhteistyössä.

Olennaista on huomioida sairauden tai toimintakyvyn heikkenemisen kohdatessa vaikuttavien ja oikea-aikaisten kuntoutuspalvelujen merkitys ikääntyvän toimintakyvyn ja osallisuuden tukemiseksi. Resursoinnilla ennaltaehkäiseviin palveluihin ja panostuksilla terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen voidaan näin pyrkiä vähentämään korvaavien palvelujen tarvetta. Painopistettä tulisi siirtää kalliista, korjaavista sote-palveluista hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä perustason palveluihin, kiinnittäen huomiota siihen, ettei minkään väestöryhmän hyvinvointia ja terveyttä edistävä työ heikkene.

Merkityksellistä elämää mahdollistavana ja kotona asumista tukevana tekijänä ennaltaehkäisevät, toimintakykyä tukevat palvelut tulisi kohdistaa etenkin työikäiselle ja varhaisessa eläkeiässä olevalle väestölle. Kokonaisvaltaista hyvinvointia, merkityksellistä elämää ja kotona selviämistä vaikuttaa tukevan osaltaan omannäköinen osallisuus, toimijuus ja tekeminen, jotka edellyttävät niin mahdollisuuksia osallistua, kuin myös osallistumista mahdollistavaa toimintakykyä.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tulisikin nostaa strategiseksi painopisteeksi, jonka avulla linjataan keinot rakentaa hyvinvoivaa ja tervettä kuntaa, hyvinvointialuetta tai maakuntaa. Parhaimmillaan saavutetaan tiedon ohjaamaa, systemaattisin tavoittein johdettua, aktiivista ja jatkuvaa toiminnan kehittämistä kaikilla sektoreilla ja sektoreiden yhteistyön voimalla. Ymmärrys ikääntyvän merkityslähteistä ohjaa osallisuuden ja aktiivisuuden erilaisia mahdollisuuksia ja tavoittaa näin erilaisia yksilöitä osallistumaan ja toimimaan.

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen on palvelusektoreita ja toimialoja yhdistävä ponnistus, jonka edellytyksenä on niin ikääntyvän merkitysrakenteiden tuntemus kuin myös läpi ikävaiheiden kulkeva elämäntilanteeseen soveltuva terveyskasvatus ja oikea-aikainen, yhdenvertainen ja vaikuttava toimintakyvyn tuki.

Kirjoittaja Johanna Listola on fysioterapeutti ja pian valmistuva yhteiskuntatieteiden maisteri. Fysioterapeuttina Johanna tausta ulottuu työikäisistä urheilijoihin ja hän työskentelee tällä hetkellä Fysios Mehiläisessä erityisesti geriatrisen fysioterapian parissa. Sosiaali- ja terveyshallintotieteen maisteriopinnoissaan Johanna on tarkastellut sote-palvelujärjestelmän ja sote-organisaatioiden kehittämistä ja johtamista. Elä merkityksellisesti hankkeen tutkimusavustajana Johanna keräsi pääkaupunkiseudulta merkittävän osan hankkeen haastatteluaineistoista.

Kirjoittaja: Johanna Listola

Elämän merkityslähteet ovat osa ihmisen persoonallisuutta. Mahdollisuus toteuttaa itseään, omia tavoitteita ja toiveita ovat keskeisiä merkityksellisyyden elementtejä.

Ikääntymiseen liittyvä toimintakyvyn heikkeneminen haastaa toiminnan, tekemisen ja osallisuuden mahdollisuuksia. Toimintakykyä ja osallisuutta voidaan kuitenkin tukea kaikissa elämänvaiheessa, ja kavenneetkin toimijuuden mahdollisuudet voivat muodostua ikääntyvälle mielekkäiksi ja merkitykselliseksi.

Näissä kirjoituksissa pohdin ikääntyvän fyysiseen ja kognitiiviseen toimintakykyyn kietoutuneita toimijuuden ja osallisuuden mahdollisuuksia ikääntyvälle itselleen merkityksellisten asioiden parissa. Yksilön toimintakyky vaikuttaa osallistumisen, toimijuuden ja merkityksellisen elämän mahdollisuuksiin.

Toimintakykyä ja tätä kautta osallisuutta ja merkityksellisyyden kokemuksia voidaan tukea sekä omaehtoisen asumisen, että tehostetun palveluasumisen piirissä. Yksilön itselleen merkitykselliseksi kokemia asioita voidaan hyödyntää niin kotona asuvan aktiivisuuteen ja osallisuuteen motivoinnissa, kuin myös palveluasumiseen kuuluvassa toimijuudessa, hoivassa ja kuntoutuksessa.

Kolmiosaisen blogikirjoitus sarjan ensimmäinen osio kokoaa yleiskuvaa merkityksellisyystiedon hyödyntämisen mahdollisuuksista ikääntyvien hyvinvoinnin tukemisessa ja hyvinvointipalvelujen kehittämisessä. Toinen osio kiinnittyy syvemmälle kotona asuvan näkökulmaan ja kolmas osio lähestyy kehittämisen mahdollisuuksia tehostetun palveluasumisen piirissä. Osiot julkaistaan noin viikon välein toisistaan.

Osallisuus ja toimintakyky

Kokemus osallisuudesta lisää hyvinvointia, turvallisuutta, uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin. Osallinen ihminen kokee olevansa merkityksellinen osa kokonaisuutta jatuntee kuuluvansa itselle merkitykselliseen ryhmään tai yhteisöön.Yksilö tulee kuulluksi itsenään ja voi vaikuttaa elämänsä kulkuun ja yhteisiin asioihin. Yhteiskunnassa voidaan edistää sellaisia olosuhteita ja toimintoja, jotka tukevat yksilön toimintakyvyn säilymistä, kokemusta elämän merkityksellisyydestä sekä ikääntyvän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä ja elinympäristöönsä ja tuoda osaamistaan näkyväksi.

Osallisuuden suhde toimintakykyyn on kaksisuuntainen; osallisuus sekä edellyttää toimintakykyä, että tukee toimintakyvyn säilymistä ja parantumista. Fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn muutokset vaikuttavat mahdollisuuksiin toimia osana yhteisöä ja elää itselleen merkityksellistä elämää.

Kuvio kokoaa merkityksellisyystiedon hyödyntämisen mahdollisuuksia kehitettäessä terveys- ja hyvinvointipalveluja ja -järjestelmää sekä tehostetun palveluasumisen organisaatioiden toimintaa. Ymmärryksellä yksilön merkityslähteistä voidaan tukea myös ikääntyvän yksilöllistä kuntoutusta ja hoivaa.

Merkityksellisyystietoa hyödyntämällä voidaan edistää asumismuodosta riippumatta yksilön hyvinvointia ja toimintakykyä tukemalla osallisuutta, aktiivisuutta ja toimijuutta itselle tärkeiden asioiden parissa. Merkityksellisyystietoa on mahdollista hyödyntää eri palvelusektoreilla sekä moniammatillisen yhteistyön pohjana. Ymmärrys ikääntyvien merkityslähteistä tuo esiin useita geriatriseen työhön liittyviä toiminnan mahdollisuuksia tukien geriatriseen työhön liittyvää työhyvinvointia ja kokemusta työn merkityksellisyydestä.

Toimintakyvyn ja merkityksellisen elämän tukeminen kotona ja palveluasumisen piirissä

Ikääntyvän kotona selviämisen tukeminen on kotiin vietävien hoivapalvelujen lisäksi ennen kaikkea jo varhaisessa eläkeiässä olevalle ja työikäiselle mahdollistettavia ennaltaehkäiseviä ja terveyttä edistäviä palveluja. Aktiivisuuteen ja osallisuuteen kannustavilla rakenteilla ja oikea-aikaisilla kuntoutuspalveluilla voidaan tukea osallisuutta, toimijuutta ja minäpystyvyyttä ikääntyvälle itselle merkityksellisten asioiden kautta.

Tehostetun palveluasumisen piirissä osallisuutta voidaan edistää mahdollisuuksien mukaan kiinnittämällä hoivan ja kuntoutuksen toiminnassa huomiota asiakkaan yksilöllisiin mieltymyksiin ja toiveisiin, kehittäen arjen osaamista ja toimijuutta asukkaalle itselleen merkityksellisen toiminnan ohjaamana. Yksilön merkityslähteisiin, osallisuuteen ja toimijuuteen perustuva toiminta ulottaa vaikutuksensa parhaimmillaan myös geriatrisen hoiva- ja kuntoutustyön mielekkyyteen ja työhyvinvointiin. 

Tiedolla siitä, minkä ikääntyvä kokee itselleen merkitykselliseksi, voidaan ohjata niin palvelujärjestelmän ja palvelujen kehittämistä, kuin myös ikääntyneen aktiivisuuteen motivointia. Sekä kodin että palveluasumisen kontekstissa palvelurakenteita ja toimintamalleja voidaan kehittää tiedolla ikääntyvälle itselle merkityksellisistä asioista.

Käsittelen teemaa seuraavissa osioissa yksityiskohtaisemmin ensin ennaltaehkäisevien, kotona asumista tukevien palvelujen näkökulmasta, ja tämän jälkeen tehostetun palveluasumisen lähtökohdista.

Kirjoittaja Johanna Listola on fysioterapeutti ja pian valmistuva yhteiskuntatieteiden maisteri. Fysioterapeuttina Johanna tausta ulottuu työikäisistä urheilijoihin ja hän työskentelee tällä hetkellä Fysios Mehiläisessä erityisesti geriatrisen fysioterapian parissa. Sosiaali- ja terveyshallintotieteen maisteriopinnoissaan Johanna on tarkastellut sote-palvelujärjestelmän ja sote-organisaatioiden kehittämistä ja johtamista. Elä merkityksellisesti hankkeen tutkimusavustajana Johanna keräsi pääkaupunkiseudulta merkittävän osan hankkeen haastatteluaineistoista.