Tässä blogitekstissä Jonna Ojalammi pohtii tuoreita tutkimustuloksia ikäihmisten suhtautumisesta Venäjän hyökkäykseen Ukrainassa.

Viisauden ylisukupolvinen luonne kollektiivisissa kriiseissä

Tässä blogitekstissä Jonna Ojalammi pohtii tutkimustuloksia liittyen ikäihmisten suhtautumiseen Venäjän hyökkäykseen Ukrainassa.

Iän sanotaan tuovan viisautta, mutta mitä on viisaus? Yksi näkökulma viisauteen on ihmisen kyky kohdata elämässä vastaan tuleva rajallisuus ja epävarmuus. Niistä ovat viime vuodet pandemioineen ja sotineen muistuttaneet hyvin kollektiivisesti. Koronapandemiasta kertynyt tutkimustieto osoittaa, että ikäihmisten psyykkinen selviytymiskyky pandemiassa on ollut hyvä varsinkin verrattuna nuoriin. Syitä tähän on ollut varmasti useita, mutta tuoreen tutkimuksemme mukaan yksi niistä on ollut ikäihmisten kyky hyväksyä elämän epävarmuus. Vaikka ikäihmiset kuuluvat vakavan koronataudin riskiryhmään, tämän tiedon kanssa selviytymistä on psyykkisesti suojellut esimerkiksi oman kuolevaisuuden hyväksyminen.

Pandemian vaikeimpina aikoina saattoi lukea mediasta joidenkin ikäihmisten toteavan, että pandemia ei ole sotaan verrattuna paljon mitään. Tutkimuksemme nostaakin esiin, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ollut ikäihmisille hyvin raskas asia. Esiin nousivat uudelleen aktivoituneet sotamuistot, myös ylisukupolviset sellaiset mikäli omia muistikuvia sodasta ei ollut, pelko sodan syttymisestä ajatellen erityisesti omia jälkipolvia ja kysymys siitä, miksi Jumala sallii sodan kärsimyksen. Jälkimmäiseen ei oma uskokaan tarjonnut vastausta, joka taas aiheutti uskonnollisia epäilyksiä.

Osa haastattelemistamme ikäihmisistä koki olleensa tyhmiä: huolimatta iän tuomasta kokemuksesta, he eivät olleet osanneet odottaa Venäjän hyökkäystä. Päinvastoin he olivat sinisilmäisesti tuudittautuneet illuusioon Venäjän rauhanomaisuudesta, vaikka oma ja edeltävän sukupolven kokemustieto olisi muistuttanut toisenlaisesta todellisuudesta. Ilmassa oli pettymystä itseen ja syyllisyyttä kollektiivisen muistihistorian unohtamisesta. Tämä näkökulma on sitä kautta ymmärrettävä, että ikäihmiset kokevat usein olevansa tärkeässä roolissa ylisukupolvisen tiedon eteenpäin välittämisessä.

Pettyminen omiin kykyihin on jokaiselle vaikea kokemus ja voi äärimmillään ulottua koskemaan kokemusta omasta arvosta ihmisenä. Vielä vaikeampaa on pettyminen itseen sellaisissa kysymyksissä, joissa kokee pettäneensä samalla myös toiset ihmiset. Ikäihmisillä tällaista pettymystä itseen oli nähtävissä: esimerkiksi yhteiskunnallisesti aktiivisina olleet pohtivat omien ratkaisujensa kauaskantoisia vaikutuksia. Eräs päättävässä asemassa ollut haastateltavamme nosti esiin aikoinaan käydyn keskustelun väestönsuojien vähentämisestä, johon ei sitten onneksi lopulta päädytty. Toinen taas näytti kokevan syyllisyyttä nuoruuden venäjämielisyydestään. Nykynäkökulmasta omat aiemmat toimet eivät näyttäneet ikäihmisistä kovin viisailta.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan myös mediassa on ajoittain noussut esiin keskustelua vanhempiin sukupolviin kuuluvien päättäjien epäviisaista ratkaisuista suhteessa Venäjään. Tätä kutsutaan jälkiviisaudeksi, joka sekin on tärkeää, jotta vältettäisiin samojen virheiden toistaminen. Jälkiviisauteen saattaa kuitenkin kuulua syiden hahmottamisen lisäksi myös syyllisyyttä ja syyllistämistä. Tällainen näyttäytyy täysin tarpeettomana silloin, kun lopputulos ei ole ollut syyllisyyttä kokevan ja/tai syyllistetyn tiedossa, saati hallinnassa.

Viisautta ei ole vain elämän epävarmuuden ja rajallisuuden hyväksyminen vaan toimiminen siitä huolimatta parhaan ymmärryksensä mukaan. Jos lopputulos ei kuitenkaan ole sitä mitä tavoiteltiin, viisautta on tunnistaa se, missä olisi voinut tehdä toisin, mitä siitä voi oppia jatkoa varten ja mikä ei ollut ja ole enää omassa hallinnassa. Lopulta viisauskin on aikaan ja kontekstiin sidottu käsite: omien toimiemme ja niiden lopputuloksen välisen suhteen arvioiminen jää aina seuraaville sukupolville.

Blogiteksti perustuu artikkeliin: Ojalammi, J., & Saarelainen, S.-M. (2024). Koronapandemian ja Venäjän Ukrainaan hyökkäämisen merkitykset ikäihmisille. Gerontologia, 38(1), 34–51. https://doi.org/10.23989/gerontologia.128196. https://journal.fi/gerontologia/article/view/128196