Nuorisobarometri 2020 ja moniulotteinen digitalisaatio

Vuoden 2020 Nuorisobarometri julkaistiin 23.3.2021. Nuorisobarometrin teemana on nuorille tarjottavat palvelut, joita tarkastellaan käytön, tarpeen ja riittävyyden näkökulmista. Tutkimus perustuu 1938 puhelinhaastatteluun. Nuorilta kysyttiin sosiaali- ja terveyspalveluiden, TE-palveluiden ja kohdennetun nuorisotyön palveluiden lisäksi myös kulttuuriin, vapaa-aikaan, ja avoimeen nuorisotyöhön liittyvien palveluiden käytöstä (s. 5).

Tässä blogitekstissä nostan esille Nuorisobarometrissa käsiteltyjä digitalisaatioon liittyviä asioita, jotka tuntuivat mielestäni merkityksellisiltä DEQUAL-hankkeessa tarkasteltavien digitaalisen eriarvoisuuden ja osallisuuden kysymysten näkökulmasta. Sivunumerot viittaavat barometriin, jonka tarkemmat tiedot löytyvät tekstin lopusta.

Vaikka nuori ikä ei itsestään selvästi tarkoita positiivista suhtautumista teknologian käyttöön, barometrin mukaan ”yleisilme nuorten suhtautumisesta sähköisiin palveluihin on verrattain myönteinen”, eikä sukupuolten välillä ole juurikaan eroja (s. 53). Nuorten kokemuksia ja näkemyksiä sähköisistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista selvitettiin 17 kysymyksen sarjalla. Lähes kaikilla barometriin vastanneilla nuorilla oli käytössään nettiliittymä tai älypuhelin. Sähköisen asioinnin tunnukset oli 93 prosentilla nuorista, yli 20-vuotiailla jopa 99 prosentilla vastaajista. Enemmistö (63 %) kertoi haluavansa käyttää tarvitsemiaan palveluita mahdollisimman paljon sähköisesti ja varsin pieni osa vastaajista (15 %) ilmoitti, ettei ollut lainkaan kiinnostunut sähköisestä asioinnista.

Vuorovaikutus on teema, joka usein nousee esille palvelujen digitalisoinnin yhteydessä. Barometrin vastaajista jopa 62 prosenttia oli sitä mieltä, ettei henkilökohtaista tapaamista voi korvata sähköisellä yhteydenotolla. Sähköisten palvelujen lisäksi nuoret kaipasivat palvelutilanteisiin myös kasvokkaisia kohtaamisia (s. 148). Tämä kuvastaa hyvin sitä, ettei palvelujen digitalisaatio ole joko−tai-ilmiö vaan sekä−että. Tarvetta on monenlaisille palveluille ja ihmiset käyttävät sellaisia palveluja, jotka kokevat itselleen sopiviksi ja hyödyllisiksi juuri tietyssä tilanteessa. Palvelusektorille tämä asettaa haasteita, ja Susan Eriksson toteaakin omassa näkökulmakirjoituksessaan, että ”digitalisoitumisen pakko aiheuttaa nykyisellään jopa yhteisötason ristiriitoja”. Nuorista vastaajista 12 prosenttia koki, että sähköisiä palveluita on vaikea löytää ja yhtä monen mielestä ne ovat vaikeita käyttää. 10 prosentin mielestä sähköinen palvelu ei ole saatavilla silloin, kun sitä haluaisi käyttää. Yleisempi epäilys liittyi turvallisuuteen. Yli neljännes vastaajista (26 %) oli huolissaan omien henkilökohtaisten tietojensa turvallisuudesta. Mikäli Nuorisobarometrin haastattelut olisi tehty vasta Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurron jälkeen loppuvuodesta 2020, tämä luku olisi voinut olla vieläkin suurempi.

DEQUAL-hankkeen keskeisen teeman eli eriarvoistavan digitalisaation kannalta on tärkeä huomata, että vieraskieliset kokevat sähköiset palvelut suhteellisen usein vaikeakäyttöisiksi (16 %) tai niiden löytämisen vaikeaksi (21 %). Sähköisten palveluiden ongelmalliseksi kokemisen riskiä lisääviä taustatekijöitä olivat lastensuojelutausta, haittaava terveys- tai mielenterveysongelma ja kokemus vähemmistöön kuulumisesta (s. 53). Hankaluudet näyttäisivät kasaantuvan siis jo muutoinkin haasteellisessa elämäntilanteessa eläville nuorille, ja tämä saattaa johtaa digisyrjäytymiseen.

On erittäin tärkeä muistaa, etteivät nuoret suinkaan ole heterogeeninen ryhmä. Näkökulmakirjoituksessaan Susan Eriksson kirjoittaa yhteiskunnan ja kulttuurin digitalisoitumisen mukanaan tuomista hyödyistä vammaisille nuorille. Koska monille vammaisille nuorille digitaalinen maailma tarjoaa virkistystä, osallisuutta, sosiaalisia suhteita ja uusia yhteisöjä, mikä on puolestaan parantanut vammaisten nuorten elämänlaatua ja yhdenvertaisuuden kokemusta. Erikson nostaa esille myös sähköisten palveluiden esteettömyyden ja korostaa, että yli kolmasosa Nuorisobarometrin vastaajista ei koe sähköisten palvelujen olevan esteettömiä. Esteettömyyskysymykset saattavat olla vieraita sellaisille nuorille, joita ne eivät kosketa, sillä moni vastaaja ei osaa vastata esteettömyyskysymykseen (43 %). (s. 147–148.)

Camilla Granholm pohtii omassa näkökulmakirjoituksessaan digitalisaation ja saavutettavuuden suhdetta julkisten sosiaalipalvelujen näkökulmasta.  Hän tarkastelee nuorten digitaitoja ja toteaa, että erityisesti syrjäytymisvaarassa olevat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret ja nuoret aikuiset ovat herkemmin myös digitaidoiltaan heikommassa asemassa.  Esimerkiksi tekstipohjaiset palvelut ovat ongelmallisia heikon luku- ja kirjoitustaidon omaaville nuorille. Tärkeä huomio on kuitenkin se, että digitaaliset palvelut voivat madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä ja hakea apua vaikeaan elämäntilanteeseen (s. 171). Granholm peräänkuuluttaakin kestävää digitaalista muutosta, jossa palvelujen parissa työskenteleville tulisi tarjota jatkuvasti koulutusta ja ohjausta, jotta työntekijät voivat päivittää ja ylläpitää omaa tietotaitoa ja osaamistaan (s. 172).

Edellä esitellyt näkökulmat osoittavat, ettei digitalisaatio ole yksiselitteisesti hyvä tai huono ilmiö. Tutkittua tietoa sen moninaisista ja monisyistä vaikutuksista tarvitaan kuitenkin nuortenkin osalta lisää, samoin rohkeutta tarttua digitalisaation luomiin epäkohtiin sekä tahtoa korjata epäkohtia joko teknologian keinoin tai tarjoamalla sähköisille palveluille vaihtoehtoja. Tällöin ollaan tarveperustaisten palvelujen äärellä, joiden suunnittelussa palvelujen kohderyhmään kuuluvien on hyvä olla mukana. Nuorten kokemuksia on syytä kuunnella!

Kristiina Korjonen-Kuusipuro

Lähteet:

Berg, Päivi & Myllyniemi, Sami (toim.) (2021) Palvelu pelaa! Nuorisobarometri 2020. Valtion nuorisoneuvosto Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavilla verkossa osoitteessa: https://tietoanuorista.fi/wpcontent/uploads/2021/03/nuorisobarometri-2020-web.pdf.

Erikson, Susan. Nuorten tyytyväisyys palveluihin vammaisten näkökulmasta. Näkökulmakirjoitus, emt. 145–150.

Granholm, Camilla. Tekeekö palveluiden digitalisaatio julkisista sosiaalipalveluista nuorille helpommin saavutettavia? Näkökulmakirjoitus, emt. 169–176.