Uraohjaaja, koska olet viimeksi tuulettanut oman käyttöteoriasi?

Vieraskynässä Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen opiskelija Kirsi Kannisto. Kirjoittaja työskentelee ohjauksen moniammattilaisena opetus-, koulutus-, valmennus- ja facilitointitehtävissä.

URAOHJAAJA KOSKA OLET VIIMEKSI TUULETTANUT OMAN KÄYTTÖTEORIASI?

Uraohjaajan työskentelyn taustalla vaikuttavat käyttö- ja julkiteoria. Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen kehittämishankkeeni yhtenä tarkastelukulmana oli urateoriat, joiden kehityspolua tarkastelin yhteiskunnan muutoksessa ja menestyvän uraohjaajan peilinä. Uraohjauksen juuret yltävät 1900-luvun alkuun, jolloin ammatinvalinnan pioneeri Frank Parsons toimi sosiaalisten reformien edistäjänä ja professorina Yhdysvalloissa. Hänen keskeinen teoksensa, Choosing a Vocation, julkaistiin 1911. Teoksen kantava ammatinvalinnan ja uraohjauksen ajatus oli, että tulisi etsiä ”oikea talentti” oikeaan paikkaan (matching). Teollistumisen aikakauden alussa suuret ihmismassat muuttivat maalta kaupunkeihin, ja työtä uudella paikkakunnalla tuli löytää nopeasti.  Mieltymyksillä ja potentiaalilla ei tuolloin juuri ollut merkitystä. Mitä osaat nyt, osaat myös tulevaisuudessa, oli ajan henki.

Urateoriat syntyvät ja elävät omassa ajassaan sekä heijastavat oman aikakautensa yhteiskunnallista keskustelua ja pyrkivät vastaamaan aikansa haasteisiin. Ne tukevat työllistymistä ja uudelle uralle löytämistä niin, että työelämään kiinnittymisessä yhdistyvät yksilön omat toiveet. Urateoriat ohjaavat yksilön oppimista ja siihen liittyviä prosesseja, joita tapahtuu neljällä tasolla: 1) Kognitiona, joka on tiedon hankintaa, käsittelyä ja ymmärtämistä, 2) Operatiivisuutena (toimintana), joka on tekemistä, toimintaa ja hallinnan sujumista, 3) Sosiaalisuutena (yhteistyötaitona), joka on kykyä olla ryhmän jäsen yksin ja yhdessä sekä 4) Kykynä reflektoida omaa ja toisten toimintaa.

Urateoriat ajassa

1900-luvun urateorioissa ohjattava oli kuin ulkokehällä passiivisena toiminnan kohteena ja ohjaajan ”käsissä”. Urateoriat olivat melko suoraviivaisia ja pelkistettyjä. Maailma ja ihmisten verkostot eivät olleet verkottuneet, vuorovaikutus ja dialogi oli vähemmän avointa ja se oli suoraviivaisempaa. Modernit urateoriat taas ovat muuntuneet kohti ohjattavan aktiivista roolia, toiveita, mieltymyksiä sekä kykyä oppia ja kehittyä.  Ne ovat usein myös monitieteellistä näkökulmaa huomiovia. Maailma on nyt verkottunut ja kaikkien käsillä. Internet on luonut tiedollisen tasa-arvon ja mahdollisuuden tiedon lähteille. Myös vuorovaikutus ja dialogi on avoimempaa, joka edellyttää luonnollisesti vahvempaa luottamusta eri toimijoiden välillä. 2000-luvun urateoriat tarkastelevat uraa ja työelämään kiinnittymistä yhteiskunnan ja yksilön potentiaalit huomioiden. Ne ovat usein poikkitieteellisiä, sosiologisia ja näkökulmia ja vaikutteita monesta yhteiskunnan suunnasta vastaanottavia.

Työurat ovat muuttuneet moninaisimmiksi ja epävarmemmiksi. Palkkatyö, yrittäjyys, kevytyrittäjyys ja freelance, muotoja on tuhansia. Nyt urateoriat huomioivat työelämän ja uraan liittyvän epävarmuuden ja huolestuneisuuden tulevasta sekä tutkivat myös epävarmuutta. Ulkoinen epävarmuus heijastuu yhteiskunnan ja työelämän tuomiin rakenteisiin, kun taas sisäinen epävarmuus kytkeytyy yksilöön itseensä sekä identiteetin rakentamiseen ja rakentumiseen. Identiteetin rakentuminen ja rakentaminen ohjaavat yksilön urapolkua aiemmin mainittujen neljän prosessin kautta, yhdessä ja erikseen (kognitio, toiminta, yhteistyö ja reflektio).

Uraohjaajan kompetenssien ja taitojen jäsentämistä

Jäsensimme omassa pienryhmässämme uraohjaajan kompetenssit ja taidot neljään keskeiseen kokonaisuuteen: 1) menetelmäosaaminen, 2) työkaluosaaminen, 3) asiakaskohtaamistaidot sekä 4) verkostonhallinta. Menetelmä- ja työkaluosaamisilla tarkoitan substanssia, kuten työmarkkinoiden toiminta, moderni työnhaku, piilotyöpaikkojen etsiminen, CV-taidot, omien vahvuuksien reflektointi ja niiden näyttäminen haastatteluissa oman historian työelämäesimerkein.

Asiakaskohtaamistaidot liittyvät pitkälti vuorovaikutukseen ja luottamuksen rakentamisen taitoon. Tähän kytkeytyy myös ohjaajan ymmärrys ja tunneäly, jolla tarvittaessa palauttaa ohjaustyöskentely takaisin kohti tavoitetta eteneväksi, sitkeästi, lempeästi ja määrätietoisesti, kuitenkin niin, että aktiivinen toimijuus ja oman elämänvalintojen vastuu säilyy ohjattavalla. Lisäksi on mainittava, että verkostonhallinta ja verkostoituminen ovat jokaisen työelämätaitoja, niin ohjaajan kuin ohjattavan.