Uraohjauserkosta uusille urille

Marraskuun vieraskynässä opiskelijaäänenä Anita Hartikainen

Kirjoittaja työskenteli uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen alkaessa verkkokotoutumiskouluttajana Arffmanilla ja koulutuksen päättyessä TKI-asiantuntijana sekä projektipäällikkönä Lahden ammattikorkeakoulussa.

 Uraohjauserkosta uusille verkoille

Kun hain uraohjauksen erikoistumiskoulutukseen, työskentelin kotoutumiskouluttajana verkossa. Koulutus tapahtui kokonaan verkossa. Kontaktiopetusta oli viitenä päivänä viikossa reilut viisi tuntia verkkoluokassa ja itsenäiset tehtävät sekä ohjaukset päälle. Olen koulutukseltani media-alan monisäätäjä sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Tein työssäni paljon ohjausta: autoin opiskelijoita etsimään sopivia työharjoittelupaikkoja, ohjasin harjoittelupaikoilla, etsin tietoa ja kävin dialogia opiskelijan oman alueen koulutusmahdollisuuksista, työpaikoista ja muusta työllistävästä toiminnasta niin, että jokainen Excelini kautta kulkenut verkko-opiskelija saisi vuodessa riittävän hyvän suomen kielen taitotason ja elämäntilanteeseensa sopivan jatkosuunnitelman.

Suomeen asettuvien maahanmuuttajien kirjo on yllätyksellinen ja hyvin vaihteleva. Verkossa tärkein arvo on vuorovaikutus. Ilman kohtaamista ohjaus on kuin pesukoneen ohjekirja: kiva, että se on olemassa, mutta ei sitä kukaan lue, tai vaikka lukisikin, niin ei ymmärrä. Kaipasin työkaluja ja käsitteellistämistä ohjaukseen, kuten malleja, menetelmiä ja teorioita siitä, miten aikuista ihmistä ohjataan keksimään oma elämänsä uudelleen riippumatta kotimaasta, koulutuksesta, ammatista, iästä ja maahanmuuton syystä. Uraohjauksen erikoistumiskoulutus tuntui vastaavan ongelmaani ja tarjoavan kättä pitempää eli työkaluja ohjaukseen.

Akateemisesta ohjauskoulutuksesta digitaaliseksi uudisraivaajaksi

Syksyn 2018 lähiopetusjaksot Helsingissä ja Turussa yllättivät. Joku opiskelemaan tullut supisi toivoneensa, että opetus olisi luentomuotoista ja luennoilla opeteltaisi valmiiksi pureskeltuja ohjausmenetelmiä, joita sitten harjoittelisimme pienryhmissä. Näin ei käynyt ja syystä, sillä tämä on akateeminen erikoistumiskoulutus asiantuntijoille. Sen tehtävänä on kehittää ja laajentaa opiskelijan ajattelua ja ammattitaidon kenttää niin, että halutessamme löydämme sopivia menetelmiä, osaamme hyödyntää ja soveltaa niitä omassa työssämme. Tänä päivänä opetus ei edes peruskoulussa ole sitä, että tieto tuodaan valmiiksi pureskeltuna ja käsketään opiskelijoiden sitä käyttää.

Omiin tarpeisiini syvällinen tutustuminen ohjauksen teoreettiseen viitekehyksen vastasi hyvin. Tiedän nyt, mitä ovat ohjauksen eri osa-alueet ja minkälaisia teorioita niistä on jo sadan vuoden ajan rakenneltu. Osaan hakea tietoa universaaleista ohjauskysymyksistä ja kehittää omaa verkko-ohjauksen malliani. Tiedän mitä ohjaus on ja millä sanoilla siitä puhutaan. Koska verkko-ohjaus on melko uusi asia ihmiskunnan historiassa, yleinen ohjauksen teoria antaa minulle käsitteitä ja kehyksiä, miten voin raivata rehottavaa internetiä digitaalisen ohjauksen maaperäksi.

Verkko-opetuksen haasteita ja saavutettavaa opiskelua

Uraohjauserko toimii laajalla maantieteellisellä alueella. Oman hauskuutensa opiskeluun toi Moodle, johon kurssin ohjeet ja materiaalit kerättiin. Yleistä tietoa koulutuksesta, opintosisällöistä, lähteitä ja opiskelusta oli paljon. Ensimmäisien kuukausien aikana opiskelijat yrittivät etsiä Moodlesta tärkeimpiä tietoja, kuten päivämääriä, aikatauluja, deadlineja ja palautuskanavia, mutta käyttöliittymä ei ollut mutkaton opiskelijoille, jotka eivät ole järjestelmää aikaisemmin käyttäneet. Palautetta annettiin ja kehitystä tapahtui jatkuvasti. Moodle on monine kirjautumisineen lyhyehköjä koulutuksia suorittaville opiskelijoille melko vaikeasti saavutettava ja varmaan juuri siksi niin tietoturvallinen. Moodleen ei ole helppo muotoilla asioita niin, että opiskelija löytäisi hakemansa tiedon vaivattomasti.

Uraohjauserko järjestettiin ensimmäistä kertaa, joten tiedon järjestäminen haki vielä muotoansa. Jatkuva palautteen kerääminen auttaa klikkailemaan asiat paikoillaan niin, että käyttäjä löytää hakemansa. Tammikuussa toista kertaa alkava koulutus on päässyt jo untuvikkovaiheeseen. Esimerkiksi kivan visuaalisen ilmeen sijasta kannattaa panostaa siihen, että tärkeät tiedot löytyvät. Kun on kyseessä kallis kurssi, jota kiireiset asiantuntijat opiskelevat kokopäivätyön ohella, on pyrittävä siihen, että aikatauluihin, tehtäviin ja lähteiden käyttöön liittyvät tiedot löytyvät ilman tuntikausien hakemista.

Oppilaitokset suosittelevat, että kaikki yhteydenpito koulutusten aikana tapahtuisi Moodlen kautta. Ilman WhatsApp-ryhmiä ja henkilökohtaisiin sähköposteihin tiedottamista hyvin harva löytäisi Moodlen kautta tulevia viestejä. Jos ei ole korkeakoulun tutkinto-opiskelija, on vaivalloista työ- ja muiden sähköpostien lisäksi muistaa tarkistaa viestit kurssin ajaksi luodusta sähköpostista. Se mikä on helpointa koulutuksen järjestäjille, ei aina ole saavutettavinta opiskelijalle.

Kirkastunut ammatti-identiteetti vauhdittajana omalla urapolulla

Koulutuksessa oppi reflektoimaan uraohjaajana. Juttu on tuttua opettajankoulutuksesta ja henkisesti rankkaa, kuten aina, kun identiteettiä pitää vähän murskata ja kasvattaa uusiksi. Opiskelijoiden ammatit vaihtelivat insinööristä opinto-ohjaajaan ja farmaseutista suomen opettajaan.  Sukeltaminen reflektion maailmaan luentojen sijasta sai jokaisen miettimään, mille polulle on lähtenyt. Kuukausittaiset alueryhmätapaamiset, keskustelut, omien menetelmien testaamiset sekä ryhmätentin tekeminen olivat antoisaa oppimista. Yhdessä tekemällä eri alojen käytäntöjen tieto ja teoreettinen tieto yhdistyivät ja loivat uutta asiantuntijamaailman järjestystä. Vuorovaikutusta ja yhdessä työskentelyä kaivattiinkin lisää, kuten myös verkostoitumista eri kaupunkien opiskelijoiden kanssa.

Kun ymmärsin, että uraohjauserko tarjoaa väylän ohjauksen ammattilaiseksi, sisäistin vähitellen, että on kyse ammattitaidosta, jota tarvitaan yhä enemmän kaikilla aloilla. Ohjaustaitoa tarvitaan kaikissa työpaikoissa, joissa rekrytoidaan ja perehdytetään uutta henkilöstöä, ohjataan uuteen työhön tai projektiin, uudelleen koulutetaan konkareita, ohjataan ja johdetaan työkulttuurin muutoksia. Uraohjaukseen erikoistuminen reflektiivisesti ja teoreettisesti auttoi purkamaan vielä kerran palasiksi oman urahistorian ja tulevaisuuden uratoiveet. Kun koulutukseen hakiessa luulin, että menen hakemaan tietoa, jotta osaisin tehdä paremmin nykyistä työtäni, en aavistanut, että koulutuksen lopulla olisin jo ottanut uraharppauksen työhön, jossa pääsen entistä enemmän tekemään sitä, mitä tulin oppimaan – luomaan digitaalisia ohjausprosesseja korkeakoulujen opiskelijoille sekä tukemaan opetus- ja ohjaushenkilöstöä murroksessa, jossa työ vähitellen digitalisoituu.