Viisi asiaa, jotka yliopistossa yllätti

Aloitin tänä syksynä ympäristöpolitiikan maisteriopinnot, eli olen nyhvännyt jo useamman vuoden Joensuun kampusrakennusten punatiilisten seinien sisällä. Yliopiston arki ja toimintatavat ovat siis tulleet tällaiselle vakiokalustoon kuuluvalle opiskelijalle jo hyvinkin tutuksi. Aina tilanne ei kuitenkaan ole ollut tällainen: ensimmäisten opiskeluvuosien aikana muistankin yllättyneeni muutamasta asiasta, jotka tänä päivänä tuntuvat jo peruskauralta. Tässä blogipostauksessa esittelen teille viisi juttua, jotka tulivat itselleni yllätyksenä opinnot aloittaessani!

1. Tutustumisen helppous

En osannut odottaa, kuinka helppoa uusiin tyyppeihin tutustuminen yliopistossa onkaan! Fuksiviikoilla (eli ensimmäisinä opiskeluviikkoina) tutustuminen oman vuosikurssin opiskelijoihin tuli tuutoroinnin ja yhteisten tapahtumien myötä kuin itsestään, sillä kaikki ovat aika lailla samassa veneessä: yksin uudessa kaupungissa ja vastaanottavaisina uusille ystävyyssuhteille. Oman ainejärjestön tapahtumat olivat oiva paikka tutustua oman alan vanhempiin opiskelijoihin, jotka mielellään jakoivat tietouttaan yliopistosta ja neuvoivat eksyneitä fukseja. Seuraavina vuosina homma meni tietenkin toisin päin: itse pidempään opiskelleena oli kutkuttavaa päästä tutustumaan uusiin mantsan fukseihin ja jakamaan heille omia opiskeluvuosien aikana karttuneita viisauksia. Uusiin ihmisiin voi tutustua kampuksilla ihan ympäri vuoden, ja uusia, jopa oppiainerajat ylittäviä ystävyyssuhteita voi solmia koko opiskelujen ajan vaikka sivuaineiden luennoilla, lähtemällä mukaan erilaisten kampusjärjestöjen toimintaan tai hakemalla tuutoriksi!

Oma kaveriporukkani muotoutui jo ensimmäisen orientaatioviikon aikana. Meitä yhdistää kuvasta päätellen mm. erinomainen kenkämaku.

2. Akateeminen vartti

Akateeminen vartti on vanha akateeminen perinne, jonka mukaan luennot alkavat viisitoista minuuttia yli tasatunnin. Hämmennystä fuksina aiheutti se, että luennot on kuitenkin merkitty alkamaan tasalta, vaikka todellisuudessa ne alkavat viisitoista minuuttia yli. Akateeminen vartti on yleisesti kaikilla luennoilla käytössä, mutta siihen on luonnollisesti myös joitain poikkeuksia: esimerkiksi itse muistan joskus kuulleeni, että tentit alkaisivat aina tasalta. Joskus näin onkin, joskus ei. Akateeminen vartti ja sen soveltaminen erilaisissa tilaisuuksissa aiheuttavatkin mulle edelleen näin neljännen vuoden opiskelijanakin välillä harmaita hiuksia, joten epäselvissä tilanteissa pyrin tulemaan paikalle varmuuden vuoksi aina tasalta 😀

3. Akateeminen vapaus (ja vastuu…)

Yliopistossa opiskelu on lukioon verrattuna tosi itsenäistä, ja opiskelijana olet itse päävastuussa siitä, että opintosi etenevät haluttuun tahtiin. Yliopistossa kukaan ei siis kysele, mikset ole käynyt luennoilla tai palauttanut tehtäviäsi ajoissa. Itselleni tuli yllätyksenä, että yliopistossa luennoilla ei ole edes välttämättä pakko käydä!  Vapaus tuo kuitenkin mukanaan myös vastuuta: jos tenttiin valmistautuminen jää opiskelijarientojen vuoksi viimeiselle illalle, voit syyttää siitä vain itseäsi.

4. Lukujärjestyksen tyhjyys

Muistan, että lukiossa lukujärjestykseni oli aina aivan täyteen ahdettu, ja muutaman oppitunnin päivistä sai vain haaveilla. Yliopistossa homma muuttui aivan päälaelleen, ja tällä hetkellä lukujärjestyksessäni komeilee vain kaksi luentoa koko viikon aikana. Kuulostaa aika löysältä, eikö? Todellisuudessa hommaa riittää vaikka muille jakaa, sillä suurin osa yliopisto-opiskelusta tapahtuu luentojen ulkopuolella itsenäisesti. Esimerkiksi itselläni on tällä hetkellä työn alla yhden esseen kirjoittaminen, tutkimussuunnitelman laatiminen, muutaman ideapaperin kommentointi sekä kuuden artikkelin lukeminen. Itsenäinen opiskelu vaatiikin suunnitelmallisuutta ja oman ajankäytön hallintaa, jotta kaikki vaadittavat tehtävät ennättää palauttaa ajallaan .

Itseopiskelun pyhä kolminaisuus: läppäri, lähdekirjallisuus sekä iso kuppi kahvia.

5. Yliopistoelämä ei ole vaan pelkkää opiskelua

Vaikka yliopistossa paljon opiskellaankin, kuuluu siihen myös paljon muuta! Itselleni tuli yllätyksenä se, kuinka paljon kampuksilla toimii erilaisia järjestöjä ja kerhoja. Esimerkiksi Joensuun kampuksella toimii akateeminen väkijuomakerho, lautapelikerho sekä teatterikerho! Lisäksi jokaisella oppiaineella on omat ainejärjestönsä, jotka järjestävät paljon erilaista vapaa-ajan aktiviteettia oman alansa opiskelijoille. Kerhot ja ainejärjestöt ovat matalan kynnyksen toimintaa, joihin on super helppoa lähteä mukaan jo vaikka heti fuksina. Itse lähdin mukaan ainejärjestöni hallitukseen jo ensimmäisenä opiskeluvuonna, ja jäin hommaan niin koukkuun, että olen toiminnassa mukana edelleen!

Tombolo ry:n hallitus 2020. Itse toimin tällä kaudella varapuheenjohtajana!

//Sanni, maantiede ja ympäristöpolitiikka