Miten päädyin farmasialle?

Heippa!

Täällä kirjottelee UEF-lähettiläs Nina, ja oon toisen vuoden farmasian opiskelija Itä-Suomen yliopistossa Kuopion kampuksella. Oon syntyny vuonna 1997, eli tällä hetkellä oon 23-vuotta nuori (meidän lähettiläistä Jenina sanoi näin Instagramissa, ja nyt haluun itekin sanoa olevani nuori enkä vanha! :D). Oon kotoisin Helsingistä, ja siellä oon varttunu ihanassa Oulunkylässä. Peruskoulun ja lukion oon suorittanu Englantilaisessa koulussa, ja lukiosta oon valmistunu vuonna 2016.

Mä tässä moi!

Miksi juuri farmasia? Farmasialle tajusin oikeastaan siinä lukion loppupuolella haluavani, mutta jotenkin jäin sitä kuitenkin sitten vielä mietiskelemään. Isä kannusti mua tälle alalle lähtemään, kun sanoin, että mua kiinnostaa ihmisen biologia ja lääkkeet. Kemia ja bilsa oli aina ollu mun lemppariaineita lukiossa, vaikka en kauheen suurella menestyksellä niitä lukiossa opiskellukaan. Välivuosien aikana töitä tehdessä asiakaspalvelu tuntu ihan omalta jutulta. Minkälaiset paperit oon kirjottanu ja miten oon sit päässy farmasialle?

Vuonna 2016 kun valmistuin lukiosta niin en hakenu farmasialle, tai no hain, mutta olin niin uupunu ylppäreiden jälkeen, että en opiskellu yhtään pääsykokeita varten. Pääsykokeet tuntu tosi vaikeilta, ja syksyllä päätin, että alan opiskelemaan ihan kunnolla. Keväällä 2017 yritin uudelleen, mutta mulla oli ollu aivan vääränlaiset opiskelutyylit enkä ollu oppinu riittävän tehokkaasti. Syksyllä 2017 päätin, että vaihdan vähän taktiikkaa, ja se kyllä sit kantoi hedelmää: olin ihan super hyvässä iskussa, osasin kemiaa enemmän kuin koskaan aiemmin, ja kävin korottamassa mun kemian arvosanaa. Mun lukion yo-paperit ei ollu omasta mielestäni mitkään menestyksekkäät, eli tähän väliin voin kertoa, että lähin lukiosta C:n kemialla (sillon kun mä olin lukiossa, niin ylppärit ei kauheesti motivoinu ja myönnän luistelleeni lukion läpi hatarasti, kun yo-todistusvalinnalla oli siihen aikaan vielä niin pieni painotus ja pääsykokeet merkitsi eniten). Korotin kemian ja kirjotin pisteen vajaan E (en ollu opiskellu sähkökemiaa ollenkaan eikä puskuriliuoslaskutkaan ollu sillon hallussa), eli välivuosien aikana on oikeesti mahdollista myös käydä hyvälläkin menestyksellä korottelemassa arvosanoja – ei siis kannata lannistua, jos ei omasta mielestään tullu hyvät paperit.

Ihmisen fysiologian ja anatomian opiskelutiloja

Mitä tapahtui keväällä 2018? Menin itsevarmana pääsykokeisiin, ja kun sain pääsykokeen mun eteen, niin paniikki valtas mun pään. Ensimmäinen kemian tehtävä liitty kiraliakeskukseen, ja olin ihan että ”Mikä ihmeen kiraalinen hiili?? En VARMASTI oo sellasesta kuullukaan?”. Selasin pääsykoetta eteenpäin ja paniikki vaan ylty ja ylty. Siinä vaiheessa päätin, että jotain on saatava laskettua. Vuonna 2018 oli myös ensimmäistä kertaa aineistokoe, ja se aineisto osoittautu mulle suureksi kompastuskiveksi. En vaan millään löytäny niitä vastauksia sieltä tekstistä, ja kun aikaa oli vaan 3h, niin se ei riittäny mulle ollenkaan. Lopputuloksena lähin pääsykokeista tosi pettyneenä ja kyyneleet silmillä.

Syksyllä 2018 päätin, että haluun kuitenkin lähtee opiskelemaan, koska mulla oli ollu jo pari välivuotta. Päätin, että haen opiskelemaan ensihoitoa Turun ammattikorkeakouluun, koska halusin lähteä pois pääkaupunkiseudulta. Mulla kävi tuuri, ja pääsin mun yo-papereilla sinne suoraan, ja olin NIIN onnellinen sekä huojentunu siitä, että mun ei tarvinnu mennä pääsykokeisiin. Monet varmaan sit miettii, että miks hain opiskelemaan ensihoitoa, kun kuitenkin vaihdoin sieltä pois? Oon aina ollu tosi aktiivinen ihminen ja auttaminen on ollu aina lähellä mun sydäntä, ja hoitajaopinnot vaan kutsu. Ajattelin, että jos farmasia ei oo se mun juttu, niin sit sen on oltava ensihoito. Sillon ku olin pieni, niin olin isältä kysyny, miks autotiellä makaa jänis. ”Mitä sille vois sit sun mielestä tehdä?” ”No mun mielestä sille vois soittaa ambulanssin!!”. Olin ehkä jotain 4v 😀

Mikä sai mut kuitenkin hakemaan vielä farmasialle? Farmasia on aina ollu mun ykkösunelma-ala, vaikka pidinki ensihoidosta ihan älyttömän paljon. Ajattelin, että jos en enää vuonna 2019 hae, niin heitän hukkaan mun kaikki pääsykoelukemiset. Mietin, että meen vaan ihan rauhassa sen pääsykokeen tekemään ja katon miten käy. Kertasin kemiaa keväällä 2019, ja sit koittikin pääsykoepäivä. Olin aika rauhallisin mielin, tein kokeen tosi huolellisesti, ja vastasin aineistossa vaan sellasiin kysymyksiin, mitä oikeesti tiesin. Yhdessä kemian tehtävässä otin tosi ison riskin: tiesin, miten tää tehtävä tehdään, mutta aikaa oli vaan 5 minuuttia jäljellä, ja ihmisiä alko siitä pääsykoesalista valumaan pois. Tein sen tehtävän niin, että hakkasin paperia kynällä 10 sekuntia, nousin seisomaan ja päästin ihmiset siinä luentosalissa ohi, jatkoin 10 sekuntia, sit taas joku käveli ohi, sit jatkoin, sit nousin ylös… Mutta sain sen tehtyä, ja siitä jäi melko varma olo. Aika loppu just, ja kerkesin kyllä kattomaan, että olin täyttäny optisen vastauslomakkeen.

Ekana farmasian opiskeluvuotena mun ite tekemä asetyylisalisyylihappo!

Mulle jäi silloin tosi hyvä fiilis. Otin sellasen asenteen, että ei haittaa vaikka en pääse, koska ensihoito on myös sellanen, mitä haluisin tehdä. Kesäkuussa tuli sit tulokset, ja jäin 7. varasijalle. NIIN lähellä. Ajattelin, että mun tuuria. Ja kyllä, tää oli jääny juurikin tuosta yhdestä tehtävästä kiinni, koska multa tais puuttua vaan joku 0,5p, eli jos en olis vastannu, en olis joutunu varasijoille, koska se tehtävä meni väärin; olin vastannu ns. ”oikean väärän” vastauksen. Tietyllä tapaa olin vähän pettyny, mutta olin samaan aikaan tosi ilonen, että pääsen jatkamaan mun opintoja Turkuun hoitajaopintojen pariin.

9.7.2019 heräsin joskus ysin jälkeen, ja tuttuun tapaan otin puhelimen heti ekana käteen. Kerkesin hipasta mun puhelinta, ja näyttö välähti päälle. Ruudulle oli ilmestyny Opintopolusta viesti, jossa luki: ”Opiskelupaikka vastaanotettavissa opintopolussa”. Nousin salamana istumaan ylös, ja mun eka kommentti tyhjässä talossa: ”Mä muutan Kuopioon”. Itkin onnesta, koska mun suurin unelma oli VIHDOIN täyttyny. Muistan vieläkin sen päivän ja fiiliksen niin hyvin, kun pääsin opiskelemaan farmasiaa. Se päivä tuntu ihan unelta, ja pelkäsin, että jossain vaiheessa herään ja kaikki onki ollu vaan unta. Menin salille treenaamaan mun ystävän kanssa, mutta siitä ei tullu mun kohalla yhtään mitään, kun tuijottelin tuota Opintopolun sähköpostia vaan koko ajan. Samaan aikaan mua pelotti ihan super paljon ja suretti myös, koska jouduin sanomaan heipat mun rakkaille ensihoitajakamuille. Otin paikan vastaan joskus puolenpäivän jälkeen, ja täällä sitä nyt ollaan, onnellisesti tällä tiellä.

Ite tehty emulsiovoide lääkemuodot ja niiden valmistaminen -kurssilla

Miks Itä-Suomen yliopisto? Lähdin tänne rehellisesti sanottuna ala edellä, mutta hetkeäkään en oo katunu. Se syy miks varmaan uskalsin tänne lähteä oli se, että olin jo asunu Turussa hetken. Mutta jos tätä tekstiä lukee joku, joka tulee kauempaa ja tuntuu pelottavalta lähteä pois sieltä kotipaikkakunnalta, niin turhaan pelkäät! Tää on ollu mun elämäni suurin seikkailu, vaikka tää ehkä vähän tyhmältä kuulostaakin. Kuopio on ihana kaupunki, vaikka aluks olinki järkyttyny, koska Helsinki on niin paljon isompi kaupunki tähän verrattuna. Oon kuitenki oppinu arvostamaan lyhyitä välimatkoja, helppoa arkea ja oon kavereiden avulla bongannu maailman ihanimmat kahvilat täältä. Luonto on lähellä, mikä on plussaa, koska tykkään lenkkeillä. Opiskelijayhteisö täällä on super tiivis, ja oonkin päässy aktiivitoimintaan mukaan meidän vuosikurssin toimikunnan ja tuutoroinnin parissa. Poikkitieteellisyys on täällä normaalitilanteessa arkipäivää, eli kampuksella pääsee tutustumaan muidenkin ainejärjestöjen opiskelijoihin. Oon tykästyny pienempään kaupunkiin niin paljon, että en ehkä tulevaisuudessa enää haluais edes muuttaa takasin pääkaupunkiseudulle. Mulla onkin kakkosharkkapaikka odottelemassa Porissa, mihin suuntaan keväällä 2022, vaikka ykkösharkan teen pääkaupunkiseudulla keväällä 2021.

Farmasian opinnot on ylittäny mun odotukset, koska täällä on tullu opiskeltua niin paljon juttuja, mitkä on mielenkiintoisempia kuin mitä osasin odottaa. On labraa, lääkkeenvalmistusta, farmakologiaa ja toksikologiaa, biofarmasiaa… Niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä! Ja koska tää on sellanen ala, joka kehittyy koko ajan, saa omaa osaamistaan kehittää myös jatkuvasti. Oman osaamisen kehittäminen ei tarkoita täyspäiväistä opiskelua töiden ohella valmistumisen jälkeen, vaan sitä, että pitää itsensä ajantasalla ja osallistuu esimerkiks erilaisiin koulutuksiin ja työnantajan tarjoamille kursseille aina silloin tällöin.

Kuopion Puijon tornista otettu kuva 🙂

Oon tällä alalla, koska haluun auttaa ihmisiä, ja mua kiinnostaa lääkemaailma. Oonko ikävöiny hoitajaopintoja? Rehellisesti sanottuna niitäkin on ollu ikävä. Kuka tietää, jos suorittaisin vielä sairaanhoitajatutkinnon loppuun ja lähtisin sit vielä vaikka opiskelemaan hoitotieteitä – hoitotiedettä voi myös täällä ihanassa Kuopiossa opiskella Itä-Suomen yliopistossa, ja siitä saa kandin sekä maisterin paperit, mutta pohjalla pitää olla esimerkiksi AMK-pohjainen sairaanhoitajatutkinto. Farmasian ohella haluisin kuitenkin hakea vielä proviisoriksi. Tätä menoa olisin varmaan ikuinen opiskelija, mutta antaa elämän viedä päivä kerrallaan ja katellaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Jos sua kiinnostaa farmasia ja haluut vinkkejä pääsykokeisiin valmistautumiseen, tai tietää ylipäätään lisää pääsykokeista, niin pysyhän kuulolla meidän somekanavissa! Teen pääsykokeisiin liittyvän blogipostauksen myöhemmin.

Ihanaa joulun odotusta kaikille sinne! 🙂

Nina