Maijan tarina – Miten hyödyin avoimen yliopiston opinnoista

Päätös ravitsemustieteelle hakemisesta

Oli vuosi 2014 ja kevään yo-kirjoitukset ja yhteishaku lähestyivät. Olin jo päättänyt, että tulen hakemaan ravitsemustieteelle Itä-Suomen yliopistoon, mutta en ollut varma, haluanko jatkaa suoraa lukiosta yliopistoon (ihan kuin olisin muutenkaan päässyt ensimmäisellä sisään… heh). Olin panostanut lukioon ja ylioppilaskirjoituksiin ja tuntui, että tarvitsen pienen tauon opiskelusta. Rahaakin olisi kiva kerätä vähän talteen ennen tulevia opintoja.

Päätin kuitenkin hakea yliopistoon ja käydä pääsykokeissa, vähintään tutustumassa kampukseen ja pääsykoetilanteeseen. Kirjoitusten jälkeen matkustin Kuopioon, kävin tekemässä sekä ravitsemustieteen että lääketieteellisen pääsykokeen ja palasin kotiin yhtä kokemusta rikkaampana. Halusin kuitenkin kovasti kouluun ja päätin, että ensi vuosi on minun vuoteni ja tulisin pääsemään sisään.

Pettymys

No, elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Luin ja laskin todella paljon talven ja kevään aikana ja koin, että olin valmistautunut kevään 2015 pääsykokeeseen loistavasti (HUOM. ravitsemustieteen pääsykoe oli tuolloin täysin erilainen kuin nykyään). Kevään 2015 koittaessa suuntasin jälleen Kuopioon itsevarmana ja marssin kokeeseen Snellmanian rakennukseen. Kolme tuntia myöhemmin poistuin koesalista, en enää yhtä itsevarmana, sillä yhden kemian tehtävän laskun tulos ei ollut täsmännyt annettuihin vastausvaihtoehtoihin. Tehtävä oli 6 pisteen arvoinen ja väärästä vastauksesta menetti puolet tehtävän pistemäärästä. Olin siis menettänyt yhdellä tehtävällä jo 9 pistettä. Olin lähestulkoon varma, että olin epäonnistunut, ja joutuisin odottamaan opiskelujen aloittamista vielä vähintään vuoden lisää. Kesäkuussa asia varmistui, kun opintopolusta tuli tieto, että en ollut saanut opiskelupaikkaa. Harmitti, paljon.

Plan B

Onneksi maailmassa on sellainen henkilö kuin äiti. Ja onneksi äiti on fiksu tyyppi ja tuntee lisää fiksuja tyyppejä. Alun perin koko ravitsemustiede alana löytyi äidin tuttujen kautta, ja nyt sain kuulla, että pystyn opiskelemaan ravitsemustieteen opintoja Seinäjoella, vaikka en ole edes yliopistossa. Ja vieläpä niin, että saisin sisällytettyä opinnot osaksi tutkintoani, jos (ja kun) tulen tulevaisuudessa pääsemään sisään. Lähdin ottamaan asioista selvää ja löysin Avoimen yliopiston ravitsemustieteen perusopinnot laajudeltaan 25op, jotka suoritetaan pääosin verkko-opintoina. 25 opintopistettä vastaa hieman vajaan puolen vuoden opintoja yliopistossa! Olin super innostunut, ja totta kai ilmoittauduin Avoimen yliopiston opiskelijaksi saman tien. Aloitin avoimen opinnot syksyllä 2015. Opinnot maksoivat tuolloin melko lailla saman verran kuin nykyään, mutta koin, että summa oli pieni panostus tulevaisuutta ajatellen.

Opiskelujen aloittaminen avoimessa yliopistossa

Siispä lukuvuoden 2015–2016 vietin ravitsemustieteen perusopintojen parissa. Opin hurjasti uutta, innostuin alasta vain lisää ja sain uutta motivaatiota pääsykokeeseen valmistautumiseen. Opintojen ohella työskentelin ja keväällä valmistauduin myös pääsykokeisiin, entistä huolellisemmin. Keväällä 2016 onnekseni onnistuin pääsykokeessa ja kesällä 2016 sain herätä päiväunilta työpäivän jälkeen sähköpostiin, jossa kerrottiin, että olin saanut opiskelupaikan, jes!

Vihdoin tutkinto-opiskelijaksi!

Syksyllä 2016 kun opinnot alkoivat, oli minulla jo plakkarissa lähes puolen vuoden opinnot. Kurssit, joita olin jo suorittanut, jakaantuivat kahdelle ensimmäiselle vuodelle. Pääsin aloittamaan opinnot hieman kevyemmin, sillä ihan ensimmäisen kurssin olin jo suorittanut avoimessa. Olisin pystynyt myös opiskelemaan koko tutkinnon neljään vuoteen (monet tekevät näin, jos on aikaisempia opintoja esim. avoimesta yliopistosta), mutta en halunnut kiirehtiä, vaan sen sijaan opiskelin itselleni sivuaineeksi terveyden edistämisen ja terveystiedon opintoja ja lähdin vaihto-opiskelemaan. Avoimessa opiskellut asiat siis antoivat minulle enemmän vapautta suunnitella omia opintoja, opiskella useamman sivuaineen, ja halutessani olisin voinut valmistua nopeammin. Saimme myös ohjausta yliopistolta, miten opintoja kannattaa suunnata, kun on jo aikaisempia opintoja taustalla.

Siispä…

Kiitos siis äiti, Itä-Suomen avoin yliopisto Aducate, Etelä-Pohjanmaan kesäyliopisto ja ennen kaikkea kiitos itselleni, että tartuin avoimen yliopiston mahdollisuuteen. En vaihtaisi päivääkään pois (paitsi ehkä sen, kun sain tietää etten päässyt kouluun)!

Ootko sä hyödyntänyt tai aiotko hyödyntää avoimen yliopiston opintotarjontaa? 🙂

//Maija, ravitsemustiede

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *