Kandidaatintutkielman kanssa tuskailu
Oletko koskaan kirjoittanut mitään kymmentä sivua pidempää?
Jos et niin ei hätää! Ei moni meistä muistakaan.
Juttu onkin siinä, että kandidaatintutkielman kirjoittaminen on hieman pidempi prosessi. Uskon kyllä, että kaikki meistä saavat sen tehtyä, sillä saamme arvokasta opastusta ja aikaa pähkäillä aiheidemme kanssa.
Muistan, kun kuulin kandidaatintyöstä. KOLMEKYMMENTÄ SIVUA AKATEEMISTA TEKSTIÄ! Se sai monet pidättämään hengitystään. Mutta itse koin sen hyväksi haasteeksi, sillä olen kirjoittanut kaksi fiktiivistä kirjaa, jotka molemmat ovat noin 400–500 sivua pitkiä. Akateeminen teksti ei kuitenkaan ole sama asia, eikä moni ikäiseni ole kirjoittanut mitään kymmentä sivua pidempää, mikä on ihan normaalia.
Itse olin innoissani jo ensimmäisenä vuonna, halusin päästä jo kirjoittamaan ja tutkimaan valitsemaani aihetta. Mutta moni ei ollut kanssani samaa mieltä. He eivät halunneet ajatella asiaa silloin, vasta kun se tulisi eteen he valmistautuisivat kunnolla.
Kandidaatintutkielma vaiko pieni painajainen?
Aikaisemmin sosiaalipsykologian kandivaiheen opinnoissa oli mukana JOSOK-niminen kurssi (Johdatus sosiaalitieteelliseen kirjoittamiseen), jonka moni koki hyödylliseksi, sillä siellä harjoiteltiin juuri akateemisten, pitkien tekstien kirjoittamista. Moni sai siellä kokemusta opponoinnin tekemistä ja palautteen antamisesta.
Itse vaihdoin uuteen sosiaalipsykologian kandiohjelmaan, jolloin JOSOK jäi itseltäni pois ja lisäksi kävin tekemässä näyttökokeen suomen kielen kirjoitusviestinnän-kurssista, joten sekin mahdollisuus kirjoittamisen harjoittelusta jäi pois. Koin kuitenkin, että pärjäisin kandin kanssa, sillä kävin lukion IB (International Baccalaureate) -linjan, jossa opeteltiin akateemista kirjoittamista hieman enemmän kuin normilukiossa. Teimmekin siellä ”lukion lopputyön”, joka oli noin 12 sivua pitkä tutkielma. Koin olevani valmis kandidaatintutkielmaan.
Havaintojeni mukaan moni ikäiseni (2005 tai jossain siinä lähettyvillä syntynyt) ei ole kokenut vastaavaa, joten heille koko prosessi saattaa tulla uutena. Onneksi heillä kuitenkin on kirjoitusviestinnän kurssi ja osalla JOSOK. Moni koki saavansa paljon hyötyä näistä kursseista.
Nyt kuitenkin aloitettuani kandidaatintutkielman teon koen, että se on pieni painajainen arjessani. Näin kerran jopa painajaista siitä, etten saisi tutkielmaa valmiiksi ja epäonnistuisin loppuseminaarissa. Mutta en onneksi ole yksin näiden ajatuksien kanssa.
Kandidaatintutkielman rakenne
Itse rakenne tutkielmassa on yksinkertainen ja mukailee pitempää esseetä. Se on kuitenkin kirjallisuuskatsaus, eikä tavallinen essee.
Kirjallisuuskatsauksella tarkoitetaankin sitä, että tutkit ja luet monia vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita ja teet niistä muistiinpanoja itsellesi. Sitten koostat havaintojasi yhteen tekstin muotoon ja jäsentelet tekstin leipätekstiksi.
Vinkkinä sanoisinkin, että kannattaa aloittaa artikkelien luku jo edeltävänä kesänä, jolloin ei ole muita kursseja päällekkäin. Tuolloin saat rauhassa keskittyä aiheen tutkimiseen ja tutkimuskysymyksen muotoiluun. Mitä enemmän löydät lähteitä, sitä parempi, sillä niitä voi aina karsia ja arvioida uudelleen. Tyhjästä lähdeluettelosta onkin vaikeampi valita sopivia.
Itse aiheen muotoilu on myös paljon pidempi prosessi kuin alun perin ymmärsinkään. Aihe muotoutuu ja muokkautuu artikkelien perusteella ja sen perusteella, mistä löydät tietoa.
Itse esimerkiksi teen koulukodeista oman kandini ja koin haasteelliseksi löytää siitä lähteitä, jotka käsittelevät identiteetin muodostumista. Mutta löysinkin lähteitä, jotka käsittelevät stigmaa ja väkivaltaa, jolloin valitsin muokata tutkimuskysymystäni.
Vinkkejä kandin tekoon
- Aloita aikaisemmin kuin tarvitsee
- Kokoa laaja lähdeluettelo ja karsi sitä myöhemmin
- Nauti prosessista, tämä on sinun aikasi olla tutkija
- Älä stressaa liikaa rakenteesta, se muodostuu omalla painollaan
- KYSY APUA: niin kandiohjaajaltasi kuin vuosikurssilaisiltasi
- Valitse aihe, josta jaksat jankuttaa puolen vuoden ajan
- Kirjoita muistiinpanoja lähteistäsi: selkeyttää prosessia myöhemmin
- Älä jää yksin prosessin kanssa, tee sitä ystäviesi/seminaarilaistesi kanssa
Toivotan jokaiselle onnea!
Tulit sitten suoraan lukiosta tai jo ammatin omaavana, kyllä sinä pystyt siihen!
Tekstin kirjoittaja: Anna (Anne-Mari) Karvonen
Valokuva: Aaron Burden / Unsplash