Tutkimusvaihdossa luodaan uusia verkostoja ja kokemuksia

Minulla on ollut onni tehdä kaksi tutkimusvaihtoa väitöskirjavaiheessa: ensin kolmen kuukauden vierailu Nottingham Trentin yliopistossa Iso-Britanniassa syksyllä 2025 ja sen jälkeen noin kahden viikon vierailu Bergenin yliopistossa Norjassa syksyllä 2026. Halusin lähteä vaihtoon jo maisterivaiheessa, mutta silloin vaihto-opinnot peruuntuivat, kun koronarajoitukset alkoivat.

Kansainvälistymistä katsotaan hyvällä akateemisessa maailmassa. Ihanteellisesti tutkimusvaihdossa luodaan uusia yhteistyöverkostoja, opitaan toisenlaisesta tutkimusympäristöstä ja tehdään omaa tutkimusta tunnettavammaksi. Tämän takia esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto tukee henkilöstönsä kansainvälistymistä. Sen lisäksi tutkijavaihdossa käyminen on myös henkilökohtaisesti antoisaa ja opettavaista. Olin esimerkiksi Iso-Britanniassa ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla, josta opin paljon.

Vaihtokohteen valitseminen

Tutkimusvaihtopaikkoja on harvemmin suoraan tarjolla. Tutkijan tulee itse etsiä sopiva yliopisto ja host eli henkilö, joka isännöi vierailua. Valinnassa kannattaa miettiä omia tutkimuksellisia tavoitteita ja kiinnostuksenkohteita. Jos haluaa esimerkiksi oppia jostain tietystä teoriasta tai menetelmästä, vaihtopaikaksi kannattaa valita kohde, jossa on tähän aiheeseen perehtyneitä tutkijoita.

Valitsin Nottingham Trentin yliopiston (NTU) ensimmäiseksi vaihtokohteekseni, koska ohjaajani professori Clifford Stevenson työskentelee siellä. Valinta oli helppo, koska olemme ennestään tuttuja. Valintaa tuki myös se, että NTU:n psykologian laitos tekee paljon tutkimusta, joka on hyvin lähellä omia intressejäni. Ehdotin ohjaajalleni tiettyä ajankohtaa ja suunnittelimme sen jälkeen yhdessä vaihdon pääpiirteet.

Bergenin yliopisto sen sijaan oli satunnaisempi valinta. En tuntenut yliopistosta entuudestaan ketään. Satuin tutkimaan Bergenin yliopiston psykologisen tiedekunnan nettisivuja ja löysin tutkimusryhmän, joka keskittyi itseäni kiinnostaviin aiheisiin: moninaisuuteen ja ryhmien väliseen kontaktiin. Lähetin tutkimusryhmän johtajalle sähköpostiviestin, jossa esittelin itseni ja oman tutkimukseni sekä kerroin haluavani tehdä lyhyen tutkimusvierailun Bergenin yliopistoon. Ilokseni ryhmän johtaja oli kiinnostunut ottamaan minut vastaan.

Tutkimusvaihtoon valmistautuminen

Tutkimusvaihdon järjestäminen vaatii etukäteen suunnittelua onnistuakseen. Yksi tärkein kysymys koskee resursseja, kuten rahoitusta. On hyvä selvittää kohteen hintataso (erityisesti asuminen voi olla kallista) ja laatia sen perusteella budjetti. Budjetti on pakollinen, jos tarkoituksena on hakea ulkopuolista rahoitusta.

Olen hakenut molempiin tutkimusvaihtoihini yliopiston ulkopuolista rahoitusta. Vaikka hakemukset eivät ole menestyneet, lopulta rahoitus on saatu kasaan. Nottinghamin vaihtokerralla sain YHKA-tiedekunnan liikkuvuustukea, jonka lisäksi yhteiskuntatieteiden laitos tuki minua asumiskuluissa. Norjaan suuntautuvassa vaihdossa hyödynsin Erasmus+-apurahaa.

Molemmissa vaihtokohteissa hostini auttoivat minua majoituksen etsimisessä. Iso-Britanniassa ohjaajani neuvoi minulle, mitkä asuinalueet ovat hyviä ja lähellä yliopistoa. Varasin näiden neuvojen perusteella Airbnb-asunnon Nottinghamista. Norjassa majoituin taas yliopiston asuntolaan, jonka yliopiston työntekijä varasi puolestani.

Toinen tärkeä käytännönjärjestely liittyy tarvittaviin lupiin ja dokumentteihin. Iso-Britanniassa minun tuli hakea vierailevan tutkijan asemaa yliopistosta ennen vaihtoa. Erasmus+-vaihtoon Norjassa taas liittyi tiettyjä lomakkeita, jotka piti täyttää ennen vaihdon alkamista. Näiden asioiden selvittäminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.

Kokemuksia tutkimusvaihdosta

Kokemukseni ovat olleet pääpuolin positiivisia. Koin, että molemmat vaihtokerrat olivat onnistuneita. Vertailen seuraavaksi kahta eri vaihtokokemustani.

Nottingham

Ensimmäinen vaihtoni Iso-Britanniassa oli osin ristiriitainen. Kolmen kuukauden aikana en oikein voinut sitoutua mihinkään pitkäaikaiseen, mutta toisaalta olin maassa sen verran pitkään, että kaipasin sosiaalisia kontakteja. Jälkikäteen ajateltuna kuukaudenkin vaihtoaika olisi voinut olla riittävä.

Suomalaisessa ja brittiyliopistossa oli jotain eroja väitöskirjatutkijan näkökulmasta. Iso-Britanniassa väitöskirjatutkijat mielletään enemmän opiskelijoiksi kuin tutkijoiksi. Esimerkiksi NTU:ssa väitöskirjatutkijat työskentelivät harvoin oman laitoksensa tiloissa. Sen sijaan kampuksella sijaitsee Postgraduate Centre, jossa on tarjolla avokonttorityyppisiä työskentelytiloja väitöskirjatutkijoille kaikilta laitoksilta. Minäkin tein kyseisessä tilassa töitä muutaman kerran ja tapasin hyvin eri aihepiireistä väitöskirjaa tekeviä ihmisiä. Itselleni tulee tästä tilasta mieleen Canthian Oppari.

Toinen iso ero suomalaiseen tohtorintutkintoon verrattuna on se, että Iso-Britanniassa väitöstutkimuksen tuloksia harvoin julkaistaan missään. Silti useat tapaamani ihmiset vaikuttivat olevan hyvin stressaantuneita väitöskirjan tekemisestä, ja vitsailu tästä aiheesta oli yleistä. Väitöskirjatutkijoiden keskuudessa vallitsi puheenparsi, jossa väitöskirjan tekeminen on yksi pahimmista asioista, jonka voi itselleen tehdä. Yllätyin suuresti, kun eräässä väitöskirjatutkijoille suunnatussa tapahtumassa koordinaattorit eivät yrittäneet hillitä negatiivista puhetta, vaan sille naureskeltiin. Toisaalta tällainen kärsimyspuhe tuntui luovan jonkinlaista yhteishenkeä väitöskirjatutkijoiden keskuuteen.

Minusta oli mielenkiintoista elää arkea Nottinghamissa. NTU on paljon eläväisempi ja isompi yliopisto kuin UEF, ja esimerkiksi psykologian laitos järjesti paljon mielenkiintoisia yleisöluentoja viikoittain. Lisäksi yksi tämän vaihdon suurimmista anneista oli se, että pystyin keskustelemaan tutkimuksestani kahden kesken ohjaajani kanssa. Tutkimukseni otti huimia harppauksia eteenpäin näiden keskusteluiden takia.

Postgraduate Centre -kahvio Nottingham Trentin yliopistossa.

Bergen

Bergenin vierailuni kesti vajaa kaksi viikkoa, joten en ehtinyt kokea tavallista arkea Norjassa. Tämän tutkimusvaihdon huono puoli olikin matkan lyhyys: en ehtinyt tavata ihan kaikkia ihmisiä, joiden kanssa olisin halunnut keskustella enkä nähdä kaikkia paikkoja, joissa olisin halunnut käydä.

Lyhyen vierailuni perusteella norjalainen ja suomalainen yliopistokulttuuri ovat kuitenkin melko samanlaisia. Myös väitöskirjan tekeminen itsessään on hyvin samankaltaista Norjassa ja Suomessa. Väitöskirjan tekeminen Norjassa ilman rahoitusta tosin on hyvin harvinaista. Lähes kaikilla väitöskirjan aloittavilla on joko työsuhde tai apuraha.

Minulle mielenkiintoisinta oli se, että tutustuin muihin pohjoismaalaisiin (sosiaali)psykologian tutkijoihin, jotka ovat kiinnostuneet moninaisuudesta, muuttoliikkeistä ja ryhmien välisestä kontaktista. Usealla tapaamallani tutkijalla oli minun kannaltani hyvin relevantteja tutkimusintressejä. Ennen tutkimusvaihtoani en olisi osannut nimetä ketään Suomen ulkopuolista pohjoismaalaista tutkijaa, joka on kiinnostunut näistä ilmiöistä. Nyt tiedän useamman aihepiirin parissa toimivan tutkijan Norjasta.

Näkymä Bergenin keskustasta.

Tutkimusvaihdon hedelmiä

Kaiken kaikkiaan suosittelen lämpimästi tutkimusvaihtoon lähtöä niin väitöskirjatutkijoille kuin pidemmällä oleville tutkijoille. Molempien matkojen aikana loin uusia tuttavuuksia, kävin useita mielenkiintoisia keskusteluja muiden tutkijoiden kanssa ja sain paljon uusia näkökulmia tutkimukseen. Lisäksi ulkomailla asuminen tarjosi omat ilonsa ja haasteensa.

Otin molemmat vaihtokerrat myös mahdollisuutena uusiin elämyksiin. Iso-Britanniassa kävin esimerkiksi Lontoossa museokierroksella sekä Wembley OVO Arenalla My Bloody Valentinen keikalla. Norjassa sen sijaan tutustuin lähialueen vuoristoon ja ulkoilureitteihin. Tutkimusvaihdoista on siis jäänyt useita mukavia muistoja.

Tekstin kirjoittaja: Ella Heimonen, väitöskirjatutkija

Valokuvat: Ella Heimonen