Opettajankoulutuksessa on syytä välttää äkkinäisiä määrällisiä suunnanmuutoksia!

Väestörakenteen muutos on tämän hetken yksi voimakkaimmin yhteiskuntamme kehitykseen vaikuttava tekijä. Aluetutkija Timo Aro on kutsunut sitä ”pirulliseksi ongelmaksi”, koska muutos vaikuttaa ainakin neljällä eri tasolla: syntyvyyden alentuminen, ikärakenteen muutos, muuttoliikkeen ja eri alueiden polarisoituminen.

Suomessa syntyvyys on 2010-luvulla laskenut jyrkimmin kehittyneissä maissa. Syntyneitä oli viime vuonna lähes 25 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2010. Laskua tapahtui kaikissa ikäryhmissä, koulutusryhmissä, kieliryhmissä ja kaikilla alueilla. Kun syntyneitä vielä vuonna 2010 oli 63 000, ennakoidaan syntyvyyden vuonna 2019 jäävän alle 45 000 lapseen. Jos keskimääräinen luokkakoko peruskoulussa on 20 oppilasta, se merkitsee kyseisellä aikavälillä luokkien määrän vähenemistä perusopetuksen ikäluokkaa kohden 3150:stä 2250:een.

Alhainen syntyvyys tarkoittaa ikärakenteen ja samalla huoltosuhteen jyrkkää muutosta. Yhdessä muuttoliikkeen kanssa se merkitsee, että väestö vähenee, vanhenee ja keskittyy. Se puolestaan johtaa alueiden eriytymiseen ja niiden keskinäisen kilpailun kiristymiseen niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Käynnissä oleva muutos on vaikuttanut oppilaitosverkostoon laajamittaisesti koko 2000-luvun. Vuodesta 2000 vuoteen 2018 peruskoulujen määrä väheni 3726:sta 2229:ään, lukioiden määrä 441:stä 336:een (-40,2 %), ammatillisten oppilaitosten 221:stä 84:ään (-62 %) ja ammattikorkeakoulujen 30:stä 25:een (-16,7 %). Yliopistojen määrä laski 20:stä 14:ään (-30 %). Ala- ja yläkouluikäisen väestön määrä kasvoi noin joka kolmannessa kunnassa (99 kuntaa) ja väheni kahdessa kunnassa kolmesta (212 kuntaa) vuosina 2010–2018. Kuntaliiton esittämän arvion mukaan lukioikäisten 16–18-vuotiaiden määrä vähenee Manner-Suomessa 67 seutukunnassa ja kasvaa ainoastaan kahdessa seutukunnassa vuoteen 2035 mennessä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on edellä kuvattujen muutosten seurauksena esittänyt valtakunnallisesti strategiakaudelle 2021–2024 luokanopettajakoulutuksen supistamista vuosittaisesta 891 maisterin tutkintotavoitteesta 700 maisteriin.  Samanaikaisesti lainsäädännöllisistä syistä johtuen lastentarhanopettajakoulutuksen opiskelijamäärä kasvaisi 600:sta 700:ään.

Mitä käynnissä oleva muutos merkitsee yliopistoille ja erityisesti niiden opettajankoulutukselle? Koulutus- ja työperäisen maahanmuuton lisääminen näyttää yhä vääjäämättömämmältä. Muuttajien kouluttaminen edellyttää opettajia. Koulutusvienti on nouseva ala, johon myös tarvitaan opettajia. Suomalaisen yhteiskunnan osaamisen vahvistaminen edellyttää opetusalan täydennyskoulutuksen (jatkuvan oppimisen) lisäämistä.

Osaamisen vahvistaminen tarkoittaa yhteiskunnan laajempaa pedagogisoitumista; koulutukseen liittyvä yksityisen sektorin elinkeinotoiminta laajenee ja vahvistuu. Tämä herättää kysymyksen: Voisiko opettajankoulutus laajeta tulevaisuudessa pelkästä julkisen sektorin toimijasta vahvistamaan myös yksityisen sektorin koulutusosaamista? Tosiasiat osoittavat, että opettajankoulutuksessa on syytä välttää jyrkkiä ja äkkinäisiä määrällisiä suunnanmuutoksia!

Mikko Ripatti

Johtava rehtori, KT

Itä-Suomen harjoittelukoulu

Dialogitaitoja digiajan johtamiseen

Johtamisen kurssilla opiskelijat miettivät, millainen on hyvä johtaja. Vastauksissa korostui, että hyvä johtaja kuuntelee.

Dialogi (dia = läpi; logos = sana) on vuorokuuntelua, joka synnyttää luottamusta. Kuulluksi tuleminen on voimaannuttava ja innostava kokemus. Dialogi ei ole tiedon jakamista, vaan omien ajatusmallien kyseenalaistamista ja eläytymisestä toisen kokemuksiin. Dialogi edellyttää keskinäistä luottamusta, koska sillä ei ole ennalta määrättyä suuntaa. Dialogissa ei tavoitella harmoniaa, vaan uusia ratkaisuja. Dialogissa luodaan yhteisiä merkityksiä asioille purkamalla ajatus oikeassa tai väärässä olemisesta. Ilman kuuntelemisen taitoa kuulen toisen puheessa vain omat tulkintani, mutta dialogissa annan toiselle luvan vaikuttaa ajatteluuni. Dialogi antaa mahdollisuuden luottaa, vaikka olisin eri mieltä asiasta.

Konfliktien johtamisen kolme teesiä ovat: 1. Kuuntele 2. Kuuntele ja 3. Kuuntele lisää. Dialogi sopii ristiriitojen käsittelyyn, sillä se lisää tilannetajua ja ymmärrystä kokonaisuudesta. Dialogi edellyttää kiireetöntä läsnäoloa: joskus hiljaisemman on opittava puhumaan ja puheliaamman kuuntelemaan. Jos ei saa sanoa sanottavaansa ja koe tulevansa kuulluksi, turhautuminen taannuttaa dialogin ja luottamus kuihtuu. Kun jännitteet syövät organisaation luottamuspääomaa, on ristiriitojen kohtaaminen tärkeämpää kuin niiden ratkaiseminen: ei vältellä, ei paeta eikä piilotella. Tulostavoitteiden puristuksessa dialogi saattaa tuntua hitaalta, mutta ilman dialogia väärinkäsitykset asioiden kulusta saavat helposti vallan. Dialogi on ’oikotie’ yhteiseen ymmärrykseen, sillä huhujen oikominen on aikaa vievää. Dialoginen työkulttuuri auttaa sitoutumaan yhteisiin päätöksiin.

Dialogiin kuuluu keskeneräisyys, kokeilut ja niihin kannustaminen. Erilaiset näkökulmat edellyttävät luottamusta ja rohkeutta. Johtajuus ja esimiestyö -kurssin opiskelija pohti oppimispäiväkirjassaan: ”Pitää uskaltaa kertoa omat ideansa ja ajatuksensa, vaikka toiset saattavat ampua ideat alas. On luotettava kavereihin, ettei ne naura.” Dialogi vahvistaa kollektiivista oppimista ja sen soisi yleistyvän opetuksessa. Jännite aiempien käsitysten ja uusien ajatusten välillä ruokkii uteliaisuutta ja motivoi oppimaan. Dialogi ruokkii analyyttisen ajattelun kehittymistä. Tulevaisuuden asiantuntijuus on aiempaa vuorovaikutteisempaa ja monitieteisempää. Myös jatkuvan oppimisen kulttuuri tarvitsee tuekseen dialogia. Kauppatieteiden laitoksella käynnissä olevassa akkreditointiprosessissa tiivistetään dialogista toimintatapaa elinkeinoelämän kanssa opetuksessa ja tutkimuksessa. Moniäänisyyttä tarvitaan uusien ratkaisujen löytämiseksi yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Mirjami Ikonen

Johtamisen yliopistonlehtori, kauppatieteet

Tutkija Luottamus organisaatiossa -tutkimusryhmässä

It is time for caring and listening to one another

The act of violence that took place at Savo Vocational College in Kuopio this Tuesday (1 Oct 2019) will have a long-lasting effect on our community and society. On behalf of all those promoting student well-being at UEF, we’d like to remind our students that no one should feel left alone with what they are going through.

It is normal to have different kinds of emotions, thoughts and bodily feelings after a sudden and shocking event. People have their own, unique ways of reacting to things. It is important to understand that your reactions or those of others may be strong even if you were physically safe at the time. The thought of what could have happened is enough to stir emotions. The act of violence can also bring up thoughts and memories, which ought to be addressed as they come to mind. Typically, our body becomes more sensitive to pick up “signs of danger” in our surroundings, and this can lead to fear and concern. That’s when it’s important to remind ourselves of the people and things that create a sense of security in our own lives. Often, talking about things helps to structure them. It is a good idea to take care of yourself also otherwise, for example by sticking to your everyday routines.

Below this post you can find a link to instances that offer support in Kuopio and in Joensuu, as well as the contact details of the nationwide crisis helpline.  Following the attack-related news in moderation and finding out about normal reactions to a crisis can also help to understand what you and those around you are going through in a situation of crisis.

Let’s take care of each other and all members of our community!

Educational Psychologists Katri Ruth and Mari Tirronen

***

 

Acute crisis support relating to the attack in Savo Vocational College:
The City of Kuopio’s  Social Security Department has opened an emergency number on +358 44 718 3930 relating to the attack. This number is intended for calls relating to the Savo Vocational College attack only (no text messages).

Other sources of help and support:
https://kamu.uef.fi/en/student-book/help-in-crises/
https://mieli.fi/en/home/mental-health/crises/traumatic-crises

https://www.punainenristi.fi/sites/frc2011.mearra.com/files/tiedostolataukset/olet_kokenut_jotain_jarkyttavaa_-eng-gb_0.pdf

On välittämisen ja kuuntelun aika

Kuopiossa tiistaina (1.10.2019) Savon ammattiopistossa tapahtunut väkivallanteko koskettaa ja puhututtaa yhteisöä ja yhteiskuntaa vielä pitkään. Haluamme UEFin opiskeluhyvinvointityön nimissä vielä muistuttaa, ettei kenenkään tarvitse jäädä yksin kokemustensa kanssa.

On normaalia, että äkilliset järkyttävät tapahtumat voivat synnyttää ihmisissä erilaisia ajatuksia, tunteita ja kehontuntemuksia. Ihmiset voivat reagoida eri tavoin – kukin omalla tavallaan. On hyvä ymmärtää, että omat tai toisen reaktiot voivat olla voimakkaitakin, vaikka itse olisi ollut fyysisesti turvassa. Ajatus siitä, mitä olisi voinut tapahtua, riittää tunteiden aktivoitumiseen. Tilanne voi myös virittää erilaisia omia ajatuksia ja muistoja, joista on hyvä puhua, kun ne nousevat mieleen. Tyypillisesti myös kehon uhkavalmius virittyy havainnoimaan ympäristöstä ”vaaran merkkejä” tavallista herkemmin, jolloin voi syntyä huolia ja pelkoja. Silloin on tärkeä muistuttaa itselleen omassa elämässä turvallisuutta tuovista asioista ja ihmisistä. Puhuminen asioista auttaa usein jäsentämään niitä. On myös hyvä pyrkiä muilla tavoin huolehtimaan itsestään, kuten pitämällä kiinni arjen rutiineista.

Ohessa on vielä muistutuksena keskusteluavun tahot Kuopiossa ja Joensuussa sekä valtakunnallisen kriisipäivystyksen yhteystiedot.  Myös tapahtuneesta annetun tiedon seuraaminen uutisista kohtuudella, kuten myös tiedon hankkiminen normaaleista kriisiin liittyvistä reaktioista, voivat auttaa ymmärtämään itseä tai läheisiä kriisitilanteissa. Alla myös linkkejä tiedon äärelle.

Pidetään huolta toisistamme ja yhteisömme jäsenistä!

Opintopsykologit Katri Ruth ja Mari Tirronen

***

Apua kriisitilanteissa, korkeakouluopiskelijat

Akuutti kriisipäivystys Pohjois-Savon ammattiopiston koulusurmassa: Kuopion kaupungin sosiaalipäivystys on avannut päivystysnumeron asiakkaille tämän tapahtuman johdosta, puh. 044 718 3930. Yhteydenotot vain tätä tapahtunutta varten, ei tekstiviestejä.

Mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää suomen kielellä numerossa 09 2525 0111, arkisin klo 09.00–07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00.

Kuopion kriisikeskus:

Ajanvarauksemme palvelee arkisin ma-to klo 8-10. p. 017 262 7733. Kuopion kriisikeskus tarjoaa keskustelutukea vaikeasta elämäntilanteesta selviytymiseen. Kun tarvitset apua tai kuuntelijaa, ota yhteyttä. Osoitteemme on Kallanranta 9 (sisäänkäynti Sepänkatu 1), 70100 Kuopio

https://www.mielenterveysseurat.fi/kuopio/

Pohjois-Karjalan kriisikeskus:

 Ajanvarus palvelee arkipäivisin klo 10-14 p. 013-316 244.
HUOM!
 Tällä hetkellä asiakastilanne on ruuhkautunut. Ajanvaraus on suljettuna ti 8.10. saakka.

Pohjois-Karjalan kriisikeskus

Kiireetön apu:

Järkyttävät tapahtumat voivat herättää monenlaisia tunteita, mitkä ovat kuitenkin normaalia reagointia tilanteeseen. Tunteet voivat herätä tai jäädä vaivaamaan pidemmän ajan kuluessa tapahtuneesta. Kannattaa hakea apua myöhemminkin, jos siltä tuntuu:

Kuopion palvelut, opiskelijat:

YTHS  Ajanvaraus 046 710 1076,  ma-to 8-15, pe 8-14 https://www.yths.fi/yhteystiedot/toimipisteet/kuopio

Oppilaistopappi: Raimo Hakkarainen, raimo.hakkarainen@uef.fi , puh 050 590 6527

Opintopsykologi Katri Ruth:  opintopsykologi-kuopio@uef.fi

Joensuun palvelut, opiskelijat

YTHS ajanvaraus Ma-to klo 8-15, pe klo 8-14, puh. 046 710 1082. https://www.yths.fi/yhteystiedot/toimipisteet/joensuu

 

Oppilaitospappi Tiina Belov: tiina.belov@uef.fi  p. +358 50 590 6527

Uef henkilökunta: Työterveyhuolto, https://www.terveystalo.com/

Lisätietoa hyvinvoinnista huolehtimiseksi kriisitilanteessa:

SPR: https://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/akilliseen-onnettomuuteen

Mieli ry: https://mieli.fi/fi

Mielenterveystalo.fi

 

Netissä apua tarjoaa muun muassa Kuopion Nuorisopalveluiden Po1nt-chat, Pelastakaa Lapset ry:n Kriisichat ja mielenterveysseuran  Sekasin-chat.

Kohti uutta koulua

Yhdysvaltain johtaviin kasvatustieteilijöihin kuuluva Stanfordin yliopiston kasvatustieteen professori Linda Darling-Hammond on kysynyt, miten koulu organisoituisi, jos se keksittäisiin nyt? Professorin mielestä koulu on kyettävä organisoimaan muuttuneen ajan mukaiseksi saavutettua hyvää unohtamatta.

Moderni tuotantoelämä on kehittynyt tiedon ja aineettoman materian (osaamisen) jalostamiseen sekä niiden innovatiiviseen tuotteistamiseen. Perinteinen teollisuus on tärkeää, mutta ei edusta enää merkittävää uuden kasvun ja vaurauden lähdettä. Aineettomat palvelut, vaativat suunnittelupalvelut sekä suurta asiantuntemusta edellyttävät toimialat ovat kasvussa kaikkialla maailmassa.

Teollisen yhteiskunnan koululle oli tyypillistä tiukka ja epäyhtenäinen oppiainejako, 45 minuutin oppituntiperinne, oppilaiden ikätason mukainen ryhmittely, vahva oppi- ja tehtäväkirjasidonnaisuus sekä yksinopettamisen ja opettajajohtoisen esittävän opetuksen perinne. Mutta teollisen yhteiskunnan kehitysvaihe on jo takana päin.

Tukevatko koulutuksen rakenteemme ja toteuttamamme opetus uusia nousevia aloja vai onko suomalainen koululaitos organisoitunut palvelemaan liiaksi taantuvaa eilispäivän tuotanto- ja elinkeinorakennetta? Vastaako käsityksemme oppimisesta niihin haasteisiin, jotka Suomen ja suomalaisten kannalta tulevaisuudessa ovat yhä välttämättömämpiä?

Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulu on uuden opetussuunnitelman myötä toteuttanut monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Perinteiset oppiainerajat voidaan ylittää. Uusi tieto- ja viestintäteknologia tarjoaa silloin mahdollisuuden oppimisryhmille useamman oppitunnin mittaisiin oppimisprojekteihin ja pitkäjänteisempään keskittymiseen asioiden tarkasteluun. Oppilaasta tulee aktiivinen oppija, tuottaja, ei vain mekaaninen oppimateriaalin kuluttaja. Oppilaiden henkilökohtaiset tietokoneet tarjoavat mahdollisuuden perinteisten luokkahuonerajojen rikkomiseen. Työympäristöt muuttuvat virtuaalisiksi oppimisympäristöiksi. Opettajat opettavat enemmän yhdessä. Keskeiseksi tulee oppilaiden motivaatioperustan, itseohjautuvuuden ja minäpystyvyyden vahvistaminen.

Suomalaisen koulujärjestelmän menestyminen riippuu siitä, miten onnistumme jokaisen oppijan vahvuuksien löytämisessä, oppimiseen liittyvien jatkuvien ja kestävien vuorovaikutussuhteiden ja kattavan arviointijärjestelmän luomisessa, autenttisen opetussuunnitelman kehittämisessä, adaptiivisessa pedagogiikassa sekä osallisuuden ja monikulttuurisuuden vahvistamisessa. Avainasemassa on opettaja, joka on tieteellistä tutkimusta työssään seuraava ja hyödyntävä ammattilainen ja joka toimii yhteistyössä kollegoidensa ja eri sidosryhmien kanssa.

Kysymys on perustavasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Siihen sopeutuminen vaatii aikaa ja perusteisiin ulottuvaa vuorovaikutusta tutkimuksen, kasvatuksen, yliopiston, koulun ja vanhempien välillä. Äkkinäisiä johtopäätöksiä on nyt syytä karttaa. Antakaa meille aikaa uuden koulun rakentamiseen!

Mikko Ripatti

johtava rehtori, KT

Itä-Suomen harjoittelukoulu

“Play more, be more” – can it be a new slogan for students and educators at UEF?

Advances in digital technology have made it possible to develop enhanced methods of educating students. These methods also serve as learning resources for educators and practitioners. It is now possible to use resources that were only dreamed about as little as 10–15 years ago. Therefore, methods that can engage students and increase their active participation should be used in preclinical settings and possibly also in clinical environments.

The University of Eastern Finland, as one of the flag-ship young universities in Scandinavia, tries to ensure the continuous development of science and education through worldwide cooperation to provide untapped opportunities (increased quality and attractiveness of education and science, a breakthrough in educational and research methodologies) for the future generations. Along this strategy, the histology education at the Institute of Biomedicine underwent a crucial curriculum reform in 2016, when a student-centered learning and a whole-slide imaging platform were introduced. In practice, students studied in this self-guided, whole-slide digital imaging platform, powered by laboratory sessions supervised by a group of professionals. The results of this reform assessing the new approach in 2017 indicated mastery of the whole-slide imaging platform and positive student attitudes.

At the second phase, having a crossborder-transatlantic cooperation with educators from the University of Utah School of Medicine Salt Lake City, Utah,; Innovation &Strategy Group, Adtalem Global Education, Chicago, Illinois and Clinical Playground, LLC, Madison, Wisconsin, we analyzed here at the Institute of Biomedicine how the change of the learning climate with interactive and online assessments influence morphology education for medical and dental courses, since studies suggest that students are more likely to remain engaged in an educational activity if technology is involved. Web-based programs, mobile applications and virtual patient simulations are just a few examples of platforms that can incorporate “gamification”.

During our study, a gamified learning environment has been introduced for the histology curriculum using Kahoot®, an interactive Internet-based game, combining competitiveness and general gamification in its learning platform. To date, this platform has mainly been actively used as a technology-based tool to facilitate knowledge transfer in business settings, as well as in elementary and middle schools, but it is not yet widely utilized at university level, especially for anatomy education.

The gamification program was successful and resulted in significant learning gains in students. The overall participant satisfaction with the course was high and students indicated that gamification increased their motivation in a relaxed scenario. The approach enabled students to overcome individual difficulties and to set up collaboration; furthermore, gamification promoted interest, and the respondents found the immediate feedback from senior professionals to be positive. In the open-ended survey, the students viewed collaborative team- and gamification-based learning positively.

These observations were published in one of the highly recognized open access journal in the field of education, therefore we might wish to suggest a new slogan for our alumni members “PLAY MORE, BE MORE”.

Szabolcs Felszeghy

DDS, PhD, Senior Researcher

Institute of Biomedicine

Social isolation and loneliness are common experiences amongst recent migrants

#Refugeeweek2019 was the opportunity to reflect upon the current and future quality of life of people from a refugee or migrant background living in Finland, especially those residing in our regional areas. Between 2015 and 2018 PROMEQ undertook a scoping exercise, profiling the impact of forced migration and recent resettlement on individuals’ subjective quality of life. The survey captured the experiences of 210 adults who were granted asylum in Finland after 2014 and who spoke Arabic, Persian, Kurdish, Finnish or English and lived in Kuopio, Mikkeli or Joensuu. Participants were mainly from Syria, Iraq and Afghanistan. A snapshot profile was constructed across the physical, social, emotional and environmental domains of quality of life giving a picture of the subjective experiences of refugees in the early stages of resettlement.

Survey results indicate that respondents experienced a lower sense of health and wellbeing compared to the Finnish population, which can be partly explained by the traumatic experiences of forced migration and the social and psychological challenges of resettlement. Just under half (45%) of the respondents considered their quality of life to be good or very good and most respondents (70%) felt satisfied with their health. However, respondents were less positive about their psychological wellbeing and mental health. A third of respondents experienced a sense of despair, anxiety or depression. Women experienced higher rates of psychological symptoms compared to the men. Most respondents experienced at least one traumatic experience in the past week and one third experienced at least six post traumatic symptoms within the previous week. These findings emphasise the important role of health and welfare services in promoting post traumatic growth amongst migrant and refugee communities.

Use of health and social care services were lower than expected given the complex health and wellbeing issues associated with migration.  Within the previous six-month period, 40% of the respondents had used health services and approximately one-third indicated that they had used interpreter services, however very few had received legal, employment or childcare services. One third of respondents reported that they were not satisfied with the level of treatment or health care they had received over the last 12 months. The findings underpin the importance of intercultural competence and cultural safety in the delivery of health and social care services, the use of bilingual signage and easy access to translation services.

Refugees and migrants may be at risk of becoming the new face of poverty in regional Finland. Over half the respondents (58%) had difficulties covering daily living costs and almost half (48%) had experienced situations where there they did not have money to buy food or pay rent. Reliance on municipal food banks, breadlines and assistance from relatives and acquaintances was a common occurrence for recent migrants.

Gender, culture and education play a significant role in shaping respondents’ attitude to work and employment. All respondents were unemployed at the time of the survey, despite over half (54%) of the men being employed prior to migration. Two-thirds of the respondents felt they were fully capable of working if given the opportunity. Most recipients were willing to study new professions or vocations. They reported that lack of language skills and to a lesser extent education, were barriers to obtaining employment. Most men indicated that they would wanted full-time work compared to well to over half of the women respondents, who wanted part-time.  One third of respondents intended to apply for admission to a Finnish higher education institution. The challenge for Finnish education and employment services is how to respect and capitalise on the skills and capabilities recent migrants and their motivation to improve their quality of life in Finland.

Social isolation and loneliness are not uncommon experiences amongst recent migrants who are often forced to leave their families and social networks. A third of the respondents reported feeling lonely often or all the time. Less than a third (35%) had only one or two close friends. Over half of the respondents (52%) had no Finnish friends. Very few of the respondents had been actively involved in any clubs, organizations, associations, hobby groups, religious or community groups or had participated in a sports or sports club. Social integration is a two-way process requiring an openness to innovative methods for promoting opportunities for social and cultural encounters across increasing diverse regional communities.

Mastery over activities of daily living is essential for confidence, self-esteem and a sense of security in life. Over half of the respondents found it difficult, if not impossible to negotiate public services. One third found it challenging travelling by train and public transport and most respondents were unsure as to how to contact public health and emergency services. More educated respondents spoke significantly more Finnish and reported confidence in dealing with public services more easily. Self-confidence and language are key factors in promoting active social participation and personal motivation.

General trust and positive social relationships are key factors in promoting two-way integration.   Two thirds of the respondents felt they could trust Finnish institutions and each other. Just under half of the respondents felt completely confident in public authorities and administration, public health and social care, the judiciary, police and municipal decision-making. Whilst 30% felt it best not trust anybody and more women than men reported this view. Less than a third had experienced discrimination because of the ethnic background or economic situation. A third of respondents felt that they are not treated as well as other people. A quarter have been insulted verbally, and 17% of respondents have been threatened in some way. Discrimination or unfair treatment occurred mainly in the street and one fifth of respondents reported experiencing discrimination. A fifth of the respondents avoided places such as nightclubs and bars, due to their appearance and background. More men experienced discrimination by health care services compared to women. High levels of generalised trust associated with migration to Finland, may be eroded in the future if discrimination increases.

As a scoping exercise the survey highlights the strengths and capabilities of recent refugee migrants as well as the reality that migration and resettlement involve significant life stressors such as poverty, trauma symptoms, loneliness and isolation, depression and anxiety, barriers to higher education and unemployment. The needs, frustrations and political voice of recent migrants must be given priority by municipalities and community services to prevent any decline in the quality of life and equality of our newest citizens. Resettlement and social integration services may want to consider new ways of scoping the changing needs of migrants across the life course and radical methods to involve recent migrants and refugees in the co-creation of integration services and professional practices and education.

Janet Anand

Professor

Department of Social Sciences

Linkittyvä data on datatieteen siunaus ja kirous

Modernin datatieteen menestyksen edellytys on pääsy suurin datajoukkoihin. Eräs hyödyllisimmistä datajoukkojen ominaisuuksista on mahdollisuus linkittää niitä muihin datajoukkoihin, jolloin käytössä olevan data määrä kasvaa huomattavasti.

Esimerkiksi Googlen algoritmit voivat yhdistää hakuhistoriasi, sähköpostisi, kalenterisi ja kännykkäsi sijainnin huomatakseen, että sinun pitäisi lähteä lentokentälle keretäksesi Prahan-koneeseen, johon ostit liput viime viikolla, ja vaikka katsoit eri hotelleja, et ole vielä varannut huonetta. Vastaavasti tutkija saattaa haluta yhdistää potilaiden terveysdatan heidän asuinalueidensa ilmanlaatudataan tutkiakseen ilmanlaadun vaikutuksia kansanterveyteen.

Kuten ensimmäisestä esimerkistä käy ilmi, linkittyminen on myös eräs nykyisten datajoukkojen suurimmista ongelmista. Yksityisyyteen linkittäminen voi vaikuttaa vakavalla tavalla. Usein aggregaatteja pidetään turvallisina tietoina jakaa, eikä “kuinka monta HIV-positiivista aineistossa on” -kysymyksen katsota vaarantavan yksityisyyttä – olettaen että tapauksia on riittävästi. Mutta jos tiedän, että henkilön X tietoja ollaan juuri lisäämässä tietokantaan ja kysyn “kuinka monta” -kysymyksen juuri ennen ja jälkeen tietojen lisäämisen, olen saanut tietää, onko X:llä HIV. Tässä tapauksessa tietojen ajallinen linkittyminen rikkoo X:n yksityisyyden.

Tietyntyyppinen linkittyminen saattaa myös aiheuttaa vaikeasti havaittavaa syrjintää koneoppimisalgoritmeissa. Merkittävä osa tietojenkäsittelytieteen opiskelijoista ja valmistuneista on miehiä. Jos opettaisimme algoritmin valitsemaan uudet opiskelijat sen perusteella, kuinka todennäköisesti he valmistuvat, algoritmi voisi oppia, että tekstiilikäsityötä peruskoulussa opiskelleita ei kannata valita, sillä vain harva valmistunut on opiskellut sitä. Näin algoritmi päätyy tosiasiallisesti syrjimään naisia, vaikkei se edes tietäisi hakijoiden sukupuolta.

Ilman linkittämistä datatieteen menetelmien hyödyt jäisivät paljon pienemmiksi, emmekä voi estää julkisesti saatavissa olevien datojen linkittämistä. Kuinka paljon omia tietojaan antaa Googlelle ja muille yrityksille on itse kunkin päätettävissä, mutta linkittyminen aiheuttaa ongelmia myös vaikeammin hallittavissa tapauksissa. Ongelma tiedostetaan entistä paremmin, ja poliittisten päätösten, esimerkiksi yleisen tietosuoja-aseuksen GDPR:n, lisäksi myös tutkimus kehittää uusia menetelmiä yksityisyyden säilyttäviksi data-analyysimenetelmiksi.

Pauli Miettinen

Datatieteen professori

Tietojenkäsittelytieteen laitos

Huippu-urheilun eväitä johtajuuteen: yhteispeliä, intuitiota ja palautumista

Onnittelut Suomen jääkiekkomaajoukkueelle MM-kultamitalista! Leijonien tarina on joukkueen tarina, jossa on aina viipymiä aiemmista tarinoista ja kokemuksista. Asiat saavat merkityksensä historiaansa vasten. Leijonat osoittivat, että luottamus saa pelaajista parhaimmat puolet esiin. Luottaminen kehkeytyy aiempien kokemusten, mielikuvien ja tulkintojen sekoittuessa nykyhetkeen. Yhdeksi menestyksen avaimeksi päävalmentaja Jukka Jalonen nimesi semifinaalin jälkeen ’pelaamisen toisilleen’ ja aiempien pelien jälkeen ’rajattoman luottamuksen toisiinsa.’ Yhteispeli edellyttää vahvaa luottamusta: on luotettava itseensä, toisiinsa, valmentajaan. Jos luottamus rakoilee, se näkyy tuloksessa.

Huippu-urheiluun liittyy luovuus, yllätyksellisyys. Leijonissa on löydetty yhteispeli, jossa erilaisuudelle ja henkilökohtaisille vahvuuksille on tilaa. Myös menestyvässä organisaatiossa on kykyä tunnistaa toisten ainutlaatuisia piirteitä ja kunnioittaa toisia erilaisuudesta huolimatta – joskus siitä syystä, että toisella on itseltä puuttuvaa osaamista ja taitoa. Onnistumiset ruokkivat onnistumisia myös tutkimuksessa, mikä on tänä päivänä tiimityötä. Väitöstutkimusten ohjaajana tiimityö on erityisen palkitsevaa. Yhdessä oppiminen ja onnistumiset innostavat eteenpäin. Luottamus ruokkii rohkeutta ottaa riskejä ja edetä kohti yhteistä unelmaa, jolloin luottamus vahvistuu entisestään. Koska luottaminen syntyy ja kehittyy suhteissa, se vaatii yhdessä olemista ja vuorovaikutusta. Törmäyttämällä erilaisia kokemuksia ja näkökulmia syntyy uusia oivalluksia. MM-kullan ratkettua asiantuntijoiden kommenteissa vilahti ajatus siitä, että valmentajat valitsevat pelaajia, jotka ovat kanssaan eri mieltä. Mihin samaa mieltä olijoita tarvittaisiin?

Yritysmaailmassa rekrytointivalintoja tehdään usein intuitiolla. Tutkijan näkökulmasta kiinnostavaa on se, että rekrytointeja perustellaan yleensä järkisyin, vaikka valinta olisi tehty tunteella. Useat kokeneet rekrytoijat kuitenkin kertovat tekevänsä valintoja tunteella ja intuitiolla. Rekrytoijien mukaan hyvä hakija oppii ammattitaidon ja oma-aloitteisuuden, mikäli asenne on oikea ja halua riittää. Rekrytoijat kertovat, että jos pienikin asia jää vaivaamaan, rekrytointi jää tekemättä. Toisaalta valitsijat katuvat virherekrytointeja, jotka olisivat jääneet tekemättä, jos päätöksen tekijät olisivat luottaneet intuitioonsa.

Intuitiotutkija Asta Raami on tunnistanut erilaisia tietämisentapoja, kuten päättely, auktoriteetteihin tukeutuminen, kokemusperäinen tietämys sekä intuitiivinen tieto. Intuitio on esimerkki tietämisen tavasta, jota tekoäly ja robotiikka ei vielä pysty jäljittelemään. Asiantuntijan intuitiivinen tietämys syvenee pitkän kokemuksen ja harjaantumisen myötä, ja hän kykenee ratkaisuihin, joita ei jälkeenpäin voi selittää muuten kuin että hän vain tiesi, mitä piti tehdä. Kyseessä on oman tietämyksen, kokemuksen yhdistäminen, jossa voidaan luoda jotain uutta ja ylittää oman asiantuntijuuden rajat, kuten Raami intuition mahdollisuuksista puhuu. Jotain tällaista tapahtuu parhaimmillaan huippu-urheilussa ja -tutkimuksessa, mutta myös aivan tavallisessa organisaatioarjessa. On opittava tunnistamaan älykäs intuitio ja annettava sille aikaa.

Huippu-urheilusta riittää ammennettavaa johtamiseen, esimerkiksi palautuminen on tärkeimpiä työhyvinvoinnin teemoja. Ylikunto lamaannuttaa urheilijan, mutta palautuminen, uni ja lepo tuottavat tuloksia. Unta laiminlyödään helposti, mutta aivotutkijoiden mukaan seuraukset ovat vakavat. Rentoilulle ja juhlalle on onnistuneen projektin jälkeen paikkansa. Leijonien juhlat ovat koko kansan juhla, samoin tohtoripromootio on yliopistoyhteisön yhteinen akateeminen juhla kesäkuussa Joensuun kampuksella ja ensi vuonna Kuopiossa. Tervetuloa juhlimaan!

Mirjami Ikonen

Johtamisen yliopistonlehtori, kauppatieteet

Tutkija Luottamus organisaatiossa -tutkimusryhmässä

Faktat pöytään

Professori Osmo Kivinen ja tutkija Juha Hedman Turun yliopistosta julkaisivat rankinglistan, jossa professorien julkaisutoiminta tehtiin näkyväksi. Itselläni oli kunnia kuulua rankattujen professorien joukkoon sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkijana. Muutamista kriittisistä kommenteista huolimatta iloitsen vilpittömästi tuloksesta tutkimusryhmäni kanssa. Reflektoin kirjoituksessani muutamia asioita, joiden vuoksi rankingsijoitus on erityisen merkittävä alallemme, jota kaikki yliopistomme tutkijatkaan eivät tunne.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon koulutus alkoi Kuopiossa vuonna 2000, ja on edelleen ainoa laatuaan maassamme. Aloitus oli ennen kuulumaton – hakijoita 411. Käytännössä opiskelemaan oli vaikeampi päästä kuin lääketieteen opiskelijaksi. Opetussuunnitelmaa oli koostettu asiantuntevasti. Sisältöjä ja rakennetta testattu osittain Koulutus- ja kehittämiskeskus Aducaten suositussa sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmät täydennyskoulutuksessa. Koulutus vakinaistettiin vuonna 2005, jolloin myös professuuri perustettiin. Vuodesta 2006 olen kuulunut virallisesti yliopiston professorikuntaan.

Alkuvuosien jälkeen opiskelijoiden sisäänotto on vakiintunut, tänä vuonna aloituspaikkoja on 20. Valmistuneet ovat sijoittuneet sote-kentän johto-, suunnittelu-, kehittämis- ja koulutustehtäviin julkiselle, yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Alumnit tapaavat syksyisin Odotettavissa koko maassa… -seminaarissa, josta on muodostunut aktiivinen verkostotapaaminen – puhutaan jopa Kuopion tiha-mafian tapaamisista. Epäilyttävästä termistä huolimatta tiimimme on tulkinnut tämän kansallisena arvostuksena.

Monitieteisyys ja kansainvälisyys ovat sisäänrakennettuina tietohallinnon koulutusohjelmassa. kansainvälinen lääketieteellinen tietotekniikan ja tiedonhallinnan yhdistys International Medical Informatics akkreditoi sen vuosina 2012 ja 2018. Kansainvälisyys on avannut jatko-opiskelijoille mahdollisuuksia testata ajatuksiaan ja saada ohjausta väitöskirjaprosessissa.

Sote-kenttä on tutkimuskohteena haasteellinen. Kun siihen yhdistetään tiedonhallinnan välineet ja menetelmät, saadaan aikaan monialaisia, -tasoisia ja -menetelmällisiä tutkimusasetelmia. Digitointi – asiakirjojen sähköiseen muotoon saattaminen ja sen vaikutukset työ- ja tietoprosesseihin – oli tärkeä tutkimuskohde 2000-luvulla, jolloin tietojärjestelmien toiminallisuuksista ja järjestelmien yhteen toimivuudesta vasta haaveiltiin. Teknologian jalkautuminen koteihin ei välttämättä ole edistänyt sote-henkilöstön tietoteknisisä valmiuksia. Nyt myös kansalaisten valmiudet sähköiseen asiointiin kiinnostavat tutkijoita. Ajankohtaisiin tutkimusteemoihin liittyykin paljon pöhinää – erityisesti digitalisaatio-käsitteeseen eli kysymykseen siitä, miten tietotekniikkaa sovelletaan käytäntöön yhteiskunnan eri tasoilla. Kun tähän yhdistetään digitalisaation ohessa syntyvät tietomassat, vaikuttaisi ala olevan avoinna kaikille tutkijoille. Todellisuudessa tekoälyn käyttäminen sote-alan kontekstia tuntematta, voi johtaa päätöksiin, jotka vaarantavat potilasturvallisuutta.

Yksi nainen ei muuta maailmaa. Tähän tarvitaan tiimi, joka työskentelee yhteisen tavoitteen hyväksi. 170 maisteria, 16 tohtoria sekä rankatut julkaisut ja niiden levinneisyys ovat pitkäjännitteisen yhteistyön tulos. Erityisen arvokkaaksi tuloksen tekee se, että tutkimustamme arvostetaan ja hyödynnetään kansainvälisesti.

Kaija Saranto

Kaija Saranto

Professori

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinto