Palveluita ja niiden vaatijoita tutkimassa
Mitä taitoja ja keinoja tarvitaan yhteiskunnassa pärjäämiseen, kun resurssit vähenevät ja palveluiden saaminen on entistä vaikeampaa? Mitä epäkohdan korjaaminen, läheisensä auttaminen tai avun saaminen itselleen tai omaiselleen vaatii?
Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan Koneen Säätiön rahoittamassa Temppurata vai kaikkien turva -selviytymisen strategiat ja uudet eriarvoisuuden rakenteet murenevassa hyvinvointivaltiossa -tutkimushankkeessa.
Jo arkihavaintojen perusteella palveluiden tai avun piiriin pääsy ei välttämättä ole saavutettavaa saati yhdenvertaista, onpa kyse nuoren pääsystä mielenterveyspalveluihin tai ikäihmisen kotihoidosta. Palveluiden saamisessa ensimmäiset kynnykset liittyvät jo siihen, pääseekö ylipäätään palveluihin kiinni. Erilaisia palveluiden saavutettavuuteen ja koettuun kansalaisuuteen liittyviä havaintoja voi tehdä aiempien tutkimusten pohjalta.
Esimerkiksi Merja Tarvainen (2024, 119) kuvaa aineistonsa pohjalta, kuinka vammaispalveluissa eletyn kansalaisuuden poissulkeutuminen ilmentyi kokemuksina, joissa henkilö ei päässyt palveluiden piiriin. Eletyn kansalaisuuden käsitettä hyödyntää myös Jenni Kallio (2023, 42), jonka tutkimuksessa eletty kansalaisuus määrittyy itsenäistyvien nuorten arkisina kansalaisuuden kokemuksina ja mahdollisuuksina kuulua yhteiskuntaan.
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan muutokset ovat olleet lyhyessä ajassa suuria ja kerrannaisvaikutukset huomattavia. Vuoden 2024 aikana suomalaisessa sosiaaliturvassa tapahtui samanaikaisesti useita merkittäviä muutoksia heikompaan suuntaan ja heikennykset kohdistuivat samoihin henkilöihin. Hyvinvointivaltion käsitteen voima oikeuttaa politiikkaa ja luoda konsensusta on heikentymässä (Kettunen 2025, 10).
Hanne Lambergin (2024, 20) sanoin hyvinvoinnin turvaamista on siirretty entistä enemmän markkinoiden tai yksilöiden itsensä vastuulle. Lamberg (2024, 17) kuvaa, kuinka “kokonaisuudessaan sosiaaliturvaan toteutettujen leikkausten paletti on ollut poikkeuksellisen laaja ja vaikutuksiltaan kumuloituva”. Samaan aikaan kolmas sektori on kohdannut merkittäviä taloudellisia leikkauksia ja kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset ovat heikentyneet. Järjestöt ovat mahdollistaneet erilaista apua, neuvontaa, ohjausta ja vertaistukea, mutta niidenkin mahdollisuudet ovat vähentyneet ja tulevat vähentymään entisestään.
Kaikilla yksilöillä ei ole taitoa, osaamista tai jaksamista omien asioidensa edistämiseen. Osallistumisessa aktiivisuus vaihtelee, onpa yksilöllinen tilanne mikä tahansa. Elina Turunen (2025, 62) kirjoittaa, kuinka ihmisten kokemukset vaikeuksista ja pystymättömyydestä heikentävät heidän luottamustaan yhteiskuntaa kohtaan. Jos kokemus on, ettei osaa tai pysty hoitamaan asioitaan, heijastuu tämä myös siihen, pitääkö mahdollisena edes yrittää edistää akuuttejakaan kysymyksiä. Voi sanoa, että mikäli on osaava, pärjäävä ja pystyvä, niin saa toimittua odotetuilla ja tarvittavilla tavoilla (myös Lamberg 2024, 20).
Vanhemmat koulujen sisäilmakamppailijoina
Oma osatutkimukseni Temppurata-hankkeessa pureutuu vanhempaintoimintaan. Vanhempaintoiminta on oppilaiden vanhempien vapaaehtoistoimintaa, jonka tehtäväksi entistä useammin muotoutuu erilaisiin epäkohtiin puuttuminen. Epäkohdissa kyse voi olla liian niukoista henkilöstöresursseista, puuttuvista oppimateriaaleista tai epäterveellistä oppimisympäristöstä. Esiin nousee myös kysymyksiä, pääsevätkö lapset ja nuoret tarvittaessa erilaisten palveluiden piiriin, jos tätä ei osaa vaatia.
Rajattuna esimerkkinä tarkastelen vanhempaintoimintaa terveydelle haitallisten koulurakennusten kunnostamiseksi. Esimerkiksi Helsingissä todettiin kymmenisen vuotta sitten koulujen korjausvelkaa olevan noin puoli miljardia euroa. Tilanne ei liene aivan yhtä paha tällä hetkellä, mutta korjattavaa riittää samoin kuin tarvetta uusille rakennuksille.
Sisäilmaongelmaisia koulurakennuksia löytyy toki ympäri Suomea. Osa kouluista joutuu myös odottamaan korjaamistaan pitkään, toisinaan niin pitkään, että korjaaminen ei enää ole järkevää. Remonttihankkeita lykätään säästösyistä tai kiireellisemmiksi arvioitujen hankkeiden priorisoinnilla.
Vajaat kymmenen vuotta sitten Ylen teettämällä kyselyllä selvitettiin koulujen kuntoa. Erilaisia ongelmia riitti: ”Kosteus- ja homeongelmista kertoi noin kaksisataa koulua, muista sisäilmaongelmista kuten ilmanvaihtoon, lämpöoloihin tai sisäilman laatuun liittyvistä ongelmista kertoi noin neljäsataa”. (Koivuranta 2016)
Perusopetuslain (628/1998) 29. pykälän mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Kysymys siitä, pystyvätkö lapset käymään koulua, on luonnollisesti merkittävä. Jos oppilas oireilee koulutiloissa, se voi vaikuttaa oppimiseen, motivaatioon, sosiaalisiin suhteisiin ja jatko-opiskelumahdollisuuksiinkin.
Joissakin kouluissa osalla alueista on syntynyt aktiivista vanhempaintoimintaa nostamaan esiin kohdattuja haasteita ja ongelmia, kuten esimerkiksi Vähässäkyrössä sijaitsevan Tervajoen koulun vanhempainyhdistyksessä (Tammi 2012). Vähässäkyrössä lakkoiltiin. Koululakko sisäilmaongelmien vuoksi on toteutettu myös muun muassa Kiimingissä (2017). Edellä mainitut esimerkit ovat toki vuosien takaa, ja seuraavissa vaiheissa paneudun, mitä 2020-luvun vanhempaintoiminta pitää sisällään. Voi kysyä, mihin kaikkeen aktiivisten vanhempien aika ja voimavarat riittävät, kun samaan aikaan on erilaisia ongelmakohtia käsissä. Vuoden 2025 puolella koululakkoja on pidetty eri syistä, kuten esimerkiksi Kuopiossa koulujen lakkautussuunnitelmia vastaan.
Sisäilmaongelmia epäiltäessä joka tapauksessa vaaditaan toimintaa, ja ainakin osa viranomaisista myös kannustaa aktiivisuuteen. Seuraavissa vaiheissa tutkimuksessani etenen kysymyksenasettelun tarkentamiseen ja aineistonkeruuseen.
Viitteet
Helpinen, Varpu. 2016. 16.5.2016. Valtava korjausurakka – Helsingin kouluja pitäisi korjata puolella miljardilla eurolla | Yle
Kallio, Jenni 2023. Eletty, opittu, kamppailtu. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. 978-952-03-3106-1.pdf
Kettunen, Pauli. 2025. Hyvinvointivaltio kamppailukäsitteenä. Työväentutkimus Vuosikirja, 38, 8–27. https://doi.org/10.37456/tvt.156469
Laine, Riikka. 2024. 15.2.2024. Toimi näin, jos epäilet lapsesi koulussa tai päiväkodissa sisäilmaongelmaa | Paikalliset | Nurmijärven Uutiset
Lamberg, Hanne. 2024. Hyvinvointivaltion uusi suunta – katsaus suomalaisen sosiaaliturvan muutoksiin vuonna 2024. Tampere: Tampereen yliopisto. Sosiaaliturvamuutosraportti
Perusopetuslaki 628/1998. Viitattu 23.4.2025. Www.finlex.fi
Rinne, Mika. 2025. 21.2.2025. Vanhemmat aktiivisina Kuopiossa: ”Pidämme lakkautusuhan alla olevien koulujen puolta” | Kuntalehti
Sunila, Carlos. 2017. Poikkeuksellinen koululakko alkoi. 11.1.2017. Poikkeuksellinen koululakko alkoi – 600 oppilasta jäi kotiin: ”Tämä on meidän viimeisin ja ainoa keinomme” | MTV Uutiset
Tammi, Tuure. 2012. Vanhempainyhdistys koululaisten terveellisen opiskeluympäristön puolustajana. Kasvatus & Aika, 6(1). https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/68313
Tarvainen, Merja. 2024. Vammaispalveluissa eletyn kansalaisuuden ulottuvuudet. Sosiologia 61:2, 114-127
Turunen, Elina. 2025. Pystyisin paljon enempään. Valtiotieteellinen tiedekunta, väitöskirja 53/2025. Helsinki: Helsingin yliopisto.