Ramsarista Ruovedelle: Vietimme maailman kosteikkopäivää Siikanevalla

Kokoonnuimme kahdeksan tutkijan voimin Ruovedelle ja suuntasimme Siikanevan suolle 2. helmikuuta 2025. Tällä kertaa mukanamme ei ollut kasvihuonekaasujen mittauslaitteistoa eikä turvekairoja, vaan pieni kamiina, muurinpohjapannu ja lettutaikinaa. Tykötarpeet kiskottiin ahkiolla lumisen suon poikki nuotiopaikalle, jossa alkoi polttopuiden teko ja tulien virittely. Mutta miksi moinen tohina?

Joka vuosi 2. helmikuuta vietetään maailman kosteikkopäivää. Tuona päivänä vuonna 1971 solmittiin Iranissa Ramsarin kaupungissa Ramsarin sopimus, joka tähtää kosteikkojen suojelemiseen. Kosteikoilla tarkoitetaan ekosysteemejä, jotka ovat jotain vesi- ja maaekosysteemin väliltä. Kotimaisittain tutuin esimerkki kosteikosta lienee suo – turvetta muodostava ja suokasvillisuuden vallitsema ekosysteemi.

Ramsarin sopimus on ensimmäinen ja ainoa kansainvälinen sopimus, joka keskittyy nimenomaan kosteikkojen suojelemiseen ja kestävään käyttöön. Sopimuksessa tunnustetaan kosteikkojen merkitys elämän monimuotoisuuden säilyttäjinä. Sen puitteissa on suojeltu satoja miljoonia hehtaareita kosteikkoja 172 valtion toimesta, ja allekirjoittaneet valtiot tekevät edelleen aktiivista työtä uusien alueiden suojelemiseksi.

Lettukestit suolla

Tutkimusryhmämme on tehnyt pitkään töitä Ruovedellä tutkien esimerkiksi Siikanevalla soiden kasvillisuuden ja kasvihuonekaasuvirtojen yhteyttä. Meneillään olevassa Waterlands-projektissa, joka tähtää soiden ennallistamiseen Euroopassa, onnistuneesti suojeltu Siikaneva on mukana tuomassa tietoa luonnontilaisen suon toiminnasta. Hanketta rahoittaa EU Horizon 2020.

Kosteikkopäivän kunniaksi jalkauduimme vaihtamaan ajatuksia ruovetisten kanssa soiden merkityksestä, tutkimuksesta, paikallishistoriasta ja maailman menosta. Keskustelut nuotion äärellä olivat antoisia: opimme paikallisten suhteesta ympäröivään luontoon ja toivoaksemme onnistuimme antamaan osallistujille mukavan muiston Siikanevalta, kenties jopa uusia näkökulmia monelle tuttuun alueeseen.

Miksi suojella kosteikoita?

Kosteikot, kuten suot, tarjoavat uskomattoman kattauksen ekosysteemipalveluita – ne siis hyödyttävät ihmiskuntaa monella tapaa. Tunnetuimpia esimerkkejä on niiden muodostama hiilivarasto: yksistään suot varastoivat 30 % maanpäällisestä hiilestä, vaikka ne peittävät vain 3 % maapinta-alasta, ja näin ne auttavat ilmastonmuutoksen hillinnässä. Monet lajit tarvitsevat kosteikoita ollakseen olemassa. Ne myös tasaavat tulvahuippuja ja varastoivat makeaa vettä.

Siinä, missä soita on Suomessa pidetty vaarallisina paikkoina, joihin voi upota ja jotka valtaavat alaa mukavalta (ja paremmin tuottavalta) metsältä, todellisuudessa kosteikot suojelevat meitä luonnonkatastrofeilta.

Kosteikkopäivä muistutuksena soiden ja kosteikoiden nykytilasta

Ramsarin sopimuksen saavutuksista huolimatta kosteikoilla ei mene maailmassa kovinkaan hyvin. Parin vuoden takainen Nature-artikkeli arvioi, että noin viidennes maailman kosteikoista on menetetty 1700-luvulta alkaen, ja tahti on kiihtynyt 1900-luvun loppupuoliskolta asti. Suurin syy kosteikkojen hävittämiselle on kasvava maatalousmaan tarve, tosin Pohjois-Euroopassa suurin syy on ollut soiden ojitus metsänkasvatusta varten. Artikkeli listaa alueelliset hävityskeskittymät kosteikkotyypeittäin, ja Pohjois-Eurooppa pääsee jaetulle ykkössijalle Indonesian ja Malesian kanssa soiden hävittäjinä.

Innostus ojittamiseen on ollut Suomessa viimevuosikymmeninä laantumaan päin, mutta painetta soiden käytölle on yhä. Siksi töitä niiden suojelemiseksi on jatkettava. Levittämällä tietoisuutta, tukemalla suojelua ja jatkamalla tutkimusta voidaan soiden ja kosteikoiden suojelua edistää. Samalla lievennetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja suojellaan elonkirjoa. Tunnistamalla näiden ekosysteemien tärkeys voidaan luoda huomista, jossa suot ja kosteikot ovat merkittävämpiä luonnontilaisina ympäristöinä kuin materiaalisina resursseina.

Kirjoittajat

Olivia Kuuri-Riutta

Väitöskirjatutkija

Metsätieteiden osasto, Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto

Sanni Rantanen

Projektitutkija

Metsätieteiden osasto, Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto

Brunella Palacios Ganoza

Väitöskirjatutkija

Metsätieteiden osasto, Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto