Elintarvikepetosten arviointi rikosprosessissa on epäyhtenäistä

Viime lokakuussa turkulaisissa kaupoissa itse jauhetun jauhelihan laatuvalvonnan lopputulos ylitti uutiskynnyksen: jauhelihan laatu oli isolta osin kelvotonta. Elintarvikkeisiin kohdistuvien rikosten oletetaan myös olevan melko yleisiä. Yhtenä syynä on pidetty pientä kiinnijäämisriskiä.

Motiivina elintarvikkeisiin kohdistuviin rikoksiin on yleensä taloudellisen hyödyn tavoittelu. Esimerkkinä on elintarvikkeiden myynti kalliimmalla hinnalla kotimaisina, vaikka ne tosiasiassa olisivat ulkomailta tuotuja.

Vanhentuneita tuotteita voidaan myydä muuttamalla niihin uusi myöhäisempi vanhentumispäivä. Tuote voi myös sisältää jotain muuta, kuin mitä sen väitetään sisältävän. Kyse on tällöin yleensä siitä, että tuote sisältää tosiasiassa halvempaa raaka-ainetta kuin mitä elintarvikkeen tuotesisältö kertoo.

Suomen laki ei tunne elintarvikepetosta

Kansallinen lainsäädäntömme ei tunne elintarvikepetos -nimistä rikosta. Tyypillisesti kyse on esimerkiksi elintarvikerikkomuksesta, terveysrikoksesta, markkinointirikoksesta tai petoksesta. Elintarvikkeisiin kohdistuvien tekojen kriminalisoinnilla pyritään turvaamaan ensisijaisesti ihmisen terveys.

Satu Tähkäpää on tuonut väitöskirjassaan esiin, että elintarvikepetoksista nostetaan Suomessa vain harvoin syytteitä.

Teimme tämän johtopäätöksen selvittämiseksi tutkimuksen, jossa tarkastelimme vuosina 2008–2018 poliisin ja syyttäjän toimesta tehtyjä päätöksiä, joissa epäiltyä rikosta ei saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi. Analysoimme myös vuosina 2008–2019 annettuja tuomioita ja pyrimme löytämään elintarvikepetoksen tyypillisiä tekotapoja ja teoista tuomittavia tyypillisiä rangaistuksia.

Tutkimukseen valittiin tarkasteltaviksi rikoksiksi elintarvikerikkomus, terveysrikos ja markkinointirikos. Koko aineisto kattoi 127 tapausta.

Asian käsittelyn päättyi esitutkintaan…

Esitutkinta oli poliisin toimesta päätetty erilaisista syistä:

1. teosta ei saatu näyttöä
2. epäilty korjasi velvoitteensa
3. epäilty kuoli
4. teko ehti vanhentua ennen kuin esitutkinnan valmistumista
5. epäiltyyn kohdistettiin elintarvikevalvonnan taholta hallinnollisia pakkokeinoja
6. esitutkinta keskeytettiin toistaiseksi tai
7. teon vähäisyyden perusteella. Vähäisinä oli pidetty esimerkiksi tapausta, jossa herkästi pilaantuvia elintarvikkeita oli kuljetettu ilman kylmälaitteita Tukholmasta Helsinkiin.

Myös syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä päättää esitutkinnan lopettamisesta. Tutkimusaineistossa näin oli tehty seitsemässä tapauksessa.

Syyttäjä oli päättänyt esitutkinnan lopettamisesta esimerkiksi tapauksessa, jossa maatilalla teurastettuja nautoja oli myyty vastoin elintarvikkeita koskevaa sääntelyä ilman eläinlääkärin tarkastusta tilan ulkopuolelle.

Samoin esitutkinta oli syyttäjän päätöksellä lopetettu tapauksessa, jossa epäilty myi ulkomaisia marjoja kotimaisina. Syynä esitutkinnan lopettamiseen oli se, että tekijää epäiltiin jo törkeästä veropetoksesta, joten marjojen alkuperätietoon liittyvällä rikoksella ei olisi ollut vaikutusta teoista tuomittavan yhteisen rangaistuksen määrään.

… tai syyttäjä jätti syytteen nostamatta

Syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta samoilla perusteilla kuin hän voi tutkinnanjohtajan esityksestä lopettaa esitutkinnankin.

Tutkimusaineistossa syytteitä oli jätetty nostamatta teon vähäisyysperusteella, kohtuuttomuusperusteella (oikeudenkäyntiä ja rangaistusta olisi pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana) tai konkurrenssiperusteella (uudella teolla ei ole vaikutusta määrättäessä yhteistä rangaistusta muiden vakavampien rikosten kanssa).

Vähäisyysperusteella syyte oli jätetty nostamatta esimerkiksi tapauksessa, jossa käyttökieltoon asetettuja tuotteita päästettiin myyntiin. Syytteen nostamista oli pidetty kohtuuttomana tapauksessa, jossa epäillyn toimintaan oli kohdistettu valvontaa kymmenen vuoden ajan ja niissä oli havaittu puutteita kalan käsittelyssä ja säilytyksessä. Lieventävänä seikkana oli se, että epäilty oli ilmoittanut lopettavansa kyseisen yritystoiminnan.

Konkurrenssiperusteella tehdyssä syyttämättäjättämispäätöksessä oli puolestaan kyse maatilalta löytyneistä lääkkeistä, joilla ei ollut myyntilupaa Suomessa. Koska epäiltyä syytettiin myös eläinsuojelurikoksesta, josta syyttäjä vaati hänelle vankeusrangaistusta, syyte jätettiin lääkkeiden osalta nostamatta.

Terveysrikosten rangaistuksia kymmenestä päiväsakosta kolmen kuukauden vankeuteen

Terveysrikoksesta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Rangaistusmääräysmenettelyssä käsitellyissä tapauksissa oli määrätty rangaistuksena 10–40 päiväsakon sakkorangaistus.

Lievin sakkorangaistus oli määrätty tapauksessa, jossa astianpesukoneessa havaittiin paksu ruskea massa ja lattialla harmaata kasvustoa. Ankarin sakkorangaistus oli puolestaan määrätty tapauksessa, jossa rikoksentekijä myi vanhentuneita kalatuotteita ja mätiä sekä kalan käsittelyssä oli merkittäviä puutteita.

Tuomioistuimessa terveysrikoksesta tuomittiin useimmiten sakkorangaistus. Kahdessa tapauksessa tuomioistuin oli katsonut teon moitittavuuden vaativan vankeusrangaistuksen tuomitsemisen. Teoissa oli kyse puutteista elintarvikkeiden valmistuksessa, käsittelyssä, säilytyksessä tai kuljetuksessa.

Sakkorangaistuksen vaihtelivat 15 ja 60 päiväsakon välillä. Lievin sakkorangaistus tuomittiin tapauksessa, jossa oli valmistettu elintarvikkeita, jotka todettiin laboratoriossa elintarvikkeiksi kelpaamattomiksi. Lisäksi tuotteissa oli puutteelliset pakkausmerkinnät.

Kolmen kuukauden vankeusrangaistus lisättynä 50 päiväsakon oheissakolla tuomittiin tapauksessa, jossa oli käsitelty kalaa likaisissa olosuhteissa ja liian lämpimässä. Kalaa ei myöskään säilytetty riittävän viileässä, henkilökunnalta puuttuivat asianmukaiset suojavaatteet ja päähineet eikä omavalvonnasta ollut huolehdittu lainkaan. 20 päivän vankeusrangaistus tuomittiin teosta, jossa havaittiin ongelmia elintarvikkeiden säilytyksessä.

Elintarvikerikkomuksista 6 – 50 päiväsakkoa

Elintarvikerikkomuksesta voidaan tuomita seuraamuksesi vain sakkorangaistus.

Kolmessatoista tapauksessa elintarvikerikkomuksesta oli määrätty rangaistusmääräyssakko. Sakkojen suuruus vaihteli kuuden ja kolmenkymmenen päiväsakon välillä. Kyse oli ollut esimerkiksi elintarvikelaissa säädettyjen ilmoitusten laiminlyönnistä, vanhentuneiden tuotteiden myynnistä tai puutteista toimitilojen hygieniassa.

Tuomioistuimessa elintarvikerikkomuksesta tuomittu lievin sakkorangaistus oli viisi päiväsakkoa ja ankarin 50 päiväsakkoa. Sekä lievin että ankarin rangaistus tuomittiin tapauksissa, joissa oli kyse viranomaisille tehtävien ilmoitusten laiminlyönneistä. Muissa tapauksissa oli kyse elintarvikkeiden maahantuonnista tai virheellisten tietojen antamisesta.

Markkinointirikoksia tuomitaan vain harvoin elintarvikepetoksina

Markkinointirikoksesta voidaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi, joten se on tutkimuksessa mukana olleista rikosnimikkeistä moitittavin. Tutkimusaineistossa oli kaksi tapausta, joissa oli kyse markkinointirikoksesta.

Ensimmäisessä tapauksessa oli kyse siitä, että oli annettu harhaanjohtavia ja virheellisiä tietoja tuotteen vaikutuksesta terveyteen ja sairauksien hoitoon. Rangaistuksena tuomittiin 50 päiväsakkoa.

Toisessa tapauksessa oli myyty lihatuotteita kotimaisina, vaikka lihasta 70 prosenttia oli ollut ulkomaista. Rangaistuksena tästä tapauksesta tuomittiin 65 päiväsakkoa. Lisäksi yritykselle tuomittiin 5000 euron suuruinen yhteisösakko.

Vaikka markkinointirikoksen tunnusmerkistö on selkeä, siitä huolimatta harhaanjohtavien tai virheellisten tietojen antaminen oli joissain tapauksissa katsottu täyttävän markkinointirikoksen sijaan joko elintarvikerikkomuksen tai terveysrikoksen tunnusmerkistön.

Yhdistelmärikosten rangaistuskaala 25 päiväsakkoa – 6 kk vankeutta

Tutkimusaineistossa oli myös tapauksia, joiden katsottiin täyttävän useamman eri rikoksen tunnusmerkistön.

Esimerkkinä on tapaus, jossa lähituotemyymälässä myytiin vanhentuneita naudan täyslihasäilykkeitä sekä tuoretta ja palvattua lihaa. Tuotteiden päälle oli liimattu etikettejä, joissa oli paikkansapitämättömiä tietoja ja tuotteiden alkuperä jäi epäselväksi.

Teon katsottiin täyttävän elintarvikerikkomuksen, markkinointirikoksen ja terveysrikoksen tunnusmerkistön. Rangaistukseksi tuomittiin 25 päiväsakkoa. Kahvilan ja leipomon tiloissa säilytettävien elintarviketoimintaan kelpaamattomien elintarvikkeiden katsottiin täyttävän sekä terveysrikoksen että elintarvikerikkomuksen tunnusmerkistön. Tästä teosta tuomittiin rangaistukseksi 45 päiväsakkoa.

Ankarin rangaistus tuomittiin törkeästä eläinsuojelurikoksesta ja elintarvikerikkomuksesta. Tapauksessa oli puutteita eläintenpidossa ja tilojen hygieniassa. Yhteisenä rangaistuksena tekijälle tuomittiin kuuden kuukauden vankeusrangaistus. Rangaistuksen ankaruutta selittää se, että törkeästä eläinsuojelurikoksesta on tuomittava vähintään neljän kuukauden vankeusrangaistus.

Mitä oikeuskäytäntö osoitti?

Tutkimus vahvisti Tähkäpään väitöskirjan esille nostaman ongelman, että elintarvikepetokset eivät välttämättä etene rikosprosessissa.

Suurin ongelma näyttää liittyvän tosiseikaston arviointiin läpi koko rikosprosessin. Samantyyppiset teot saattavat päättyä rikosprosessissa jo heti esitutkinnassa tai syyteharkintavaiheessa. Yhtä hyvin kuitenkin ne saattavat edetä tuomioistuimen käsiteltäviksi.

Saman tyyppisiä tekoja arvioidaan esitutkinnassa ja syyteharkinnassa eri tavoin ja tuomioistuimessa tekoja tuomitaan eri rikosnimikkeillä.

Esimerkiksi tapauksissa, joissa tuotteissa oli puutteelliset tai harhaanjohtavat pakkausmerkinnät, yhdessä tapauksessa oli tehty syyttämättäjättämispäätös vähäisyyden perusteella, kun taas kahdessa tapauksessa määrättiin kymmenen ja kolmenkymmenen päiväsakon rangaistusmääräyssakot. Yhdessä tapauksessa tuomioistuin määräsi kuuden päiväsakon sakkorangaistuksen.

Vanhentuneiden elintarvikkeiden myyntitapauksessa teon taas katsottiin tuomioistuimessa täyttävän terveysrikoksen tunnusmerkistön ja toisessa elintarvikerikkomuksen tunnusmerkistön. Lisäksi teoista tuomittavat rangaistukset vaihtelivat samantyyppisten teonkuvausten osalta.

Tarja Koskela
Rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtori
Oikeustieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

Artikkeli on julkaistu alun perin MustRead Akatemia -verkkopalvelussa.