7.3.2025

Perintövero – pistemäistä perustelua vai kokonaisvaltaista tarkastelua?

Kirjoittaja: Mika Nissinen (OTT, vero-oikeuden apulaisprofessori 1.8.25 alk., dosentti)

Perintöverokeskustelu on jälleen noussut pinnalle vaalien alla. Valitettavasti entiseen tapaan eniten mediatilaa tuntuvat saavan näkemykset, jotka ovat oman intressin pohjalta esitettyjä pistemäisiä perusteluja. Sinänsä tässä ei ole mitään vikaa ja on jopa ymmärrettävää sekä inhimillistä, että perintöveronäkökulmia lähestytään itselle tärkeistä lähtökohdista. Ongelmalliseksi se muuttuu, jos keskustelu alkaa hämärtää asian kokonaisymmärrystä.

Perintöveron olemassaolokeskustelussa on kyse hyvin perustavanlaatuisesta asiasta, yhden verolajin säilyttämisestä tai poistamisesta. Kokonaisen verolajin olemassaolon pohdinta tulee tapahtua perinpohjaisemmin kuin esimerkiksi yksittäisen veroprosenttiasteikon hienosäädön.

Kasvutyöryhmän raportissa ehdotettiin, että perintövero korvattaisiin luovutusvoittoverolla, joka on aikaisemminkin esiin nostettu vaihtoehto asiassa. Kun katsotaan työryhmän perusteluja, ei ole yllättävää, että ryhmän ainoa (?) akateemisen yhteisön edustaja Mika Maliranta (taloustieteilijä, professori) jätti raporttiin eriävän mielipiteen. Malirannan mukaan tutkimuskirjallisuus ei anna perusteita uskoa, että työryhmän ehdottama muutos edistäisi työryhmän toimeksiannon tavoitteita. Malirannan kanta on sama kuin suomalaisten ja ulkomaalaisten kansantalouden tutkijoiden enemmistö tästä asiasta. Malirannan viittaus olemassa olevaan (tutkimus)tietoon riittänee jo osoittamaan, että työryhmän perusteluja ei ole kokonaisvaltaisesti tarkasteltu aikaisempaan tietoon nähden.

Talouden kasvun jarrunäkökulma ei ole pelkästään perintöveroa koskeva, koska kaikki verot yleisesti vaikuttavat talouteen. Maksetut veroeurot ovat aina poissa esimeriksi toimijan omista investoinneista, sijoituksista ja kulutuksesta. Tämä on myös verojen nimenomainen luonne: verot ovat maksu yhteiskunnan olemassaolosta, jotka samalla tukevat ja joskus lopulta jopa kasvattavat taloutta vähintäänkin välillisesti. Taloudellista kasvua tukevia verotustoimenpiteitä voidaan tehdä muutenkin kuin poistamalla yksittäinen verolaji. Jos verokevennyksiä halutaan, kannattaisiko näitä kohdentaa esimerkiksi aktiivisen toiminnan kannustamiseen, eli palkkaan ja yritystoimintaan? Esimerkiksi vero-oikeuden emeritusprofessori Heikki Niskakangas on korostanut vanhaan taloustieteilijöiden teoriaan pohjautuvan staattisen varallisuuden kohtuullisen verotuksen ja dynaamisen toiminnan matalan verotuksen tärkeyttä perintöverokeskustelun yhteydessä yli kymmenen vuotta sitten (Kauppalehti 2014–10: Perintö- ja lahjavero pitää korjata elinkelpoiseksi).

Kasvutyöryhmän raportissa ei pyrittäne ratkaisemaan niin sanottua lukituskysymystä, jos perintövero poistettaisiin. Nykyisessä luovutusvoittoverotuksessa omaisuuden arvonnoususta maksetaan veroa vasta kun omaisuus myydään. Jos omaisuutta ei käytännössä koskaan myytäisi, vaan se jaettaisiin aina uudestaan sukupolvelta toiselle, ei omaisuuden arvonnousuun kohdistuisi koskaan luovutusvoittoverotusta (ikuisesta lukitusvaikutuksesta, ks. esimerkiksi vero- ja kauppaoikeuden professori Matti Kukkosen väitöskirja). On jossain määrin vaikea puhua perintöveron ”korvaamisesta”, jos verotuksen realisoituminen toisessa verolajissa ei kaikissa tilanteissa toteutuisi? Kyse ei edes ole ”korvaamisesta”: Malirannan eriävän mielipiteen mukaisesti perintöverolla ja luovutusvoittoveroilla on eri veropohjat ja nykyisellään ne täydentävät toisiaan verotuksen kokonaisuudessa.

Samalla on myös tunnistettava, että taloustieteellisilläkään mittareilla ei voitane varmuudella ennustaa aina sitä, miten ihmiset lopulta käyttäytyvät. Uutisissa on todettu, ”ekonometriset mallit eivät yleensä ota huomioon, että pääoma, työvoima tai työpanos voivat siirtyä tästä tutkittavasta järjestelmästä ulos” (Björn Wahlroos, HS 28.2.2025). Kiinteää omaisuutta lukuun ottamatta Suomen perintöveron voi nykyiselläänkin välttää, kun perinnön jättäjä ja saaja muuttavat pois Suomesta. Uhkakuvia tehtäessä on kuitenkin samalla tunnistettava, että nykyisestäkin mahdollisuudesta huolimatta perintö- ja lahjavero on tuottanut edelleen veroeuroja yhteiskunnalle (1,25 miljardia euroa vuonna 2024). Kaikki eivät ole jostain syystä valmiita muuttamaan pois perintöveron välttämiseksi. Ihmisten valintoihin vaikuttavat taloudellisten syiden lisäksi ihmisen henkilökohtaiset arvot, moraali, perhe yms. syyt. Esimerkiksi turvallisuudella ja taloudellisen toimintaympäristön vakaudella voi olla syitä siihen, että uhkakuvista huolimatta kohtuullisen moni on lopulta valmis jäämään Suomeen, rahoittamaan hyvinvointiyhteiskuntaa. Maasta pois muuttamista ja maahan takaisin muuttamista ei tule myöskään olettaa aina pelkäksi verosuunnitteluksi. Syynä voivat aidosti olla myös työ-, perhe, tai esimerkiksi miellyttävämpään ilmastoalueeseen liittyvät syyt.

Jos perintöveron poistolla olisi tarkoitus houkutella esimerkiksi rikkaita takaisin Suomeen, tehokkaampi vaihtoehto saattaisi olla matalampi tuloverotus, tai esimerkiksi erilaiseen sijoitustoimintaan liittyvät verovapaudet. Malleja ja vaihtoehtoja rikkaiden, investointien, pääomien, osaajien yms. houkuttelemiseksi valtioon on olemassa lukematon määrä, joita Suomellakin on jo nykyisellään käytössä.

Kansainvälinen verosuunnittelumahdollisuus ei poistu verolajeja poistamalla, se ainoastaan siirtyy jäljellä oleviin verolajeihin. Samalla tavalla esimerkiksi Suomen luovutusvoittoveroa on jo nyt mahdollista suunnitella myös kansainvälisellä tasolla esimerkiksi muuttamalla toiseen valtioon sopivassa elämäntilanteessa, jota on jossain määrin jopa helpompi hallita suhteessa kuolemanhetken, tai perinnönjättäjän ja perillisen yhteisen järjestelyn edellyttävään perintöverosuunnitteluun. Jos perintövero poistettaisiin, nykyisen kaltaisessa luovutusvoittoverotuksessa verovapaus ei aina edes edellyttäisi Suomesta pois muuttamista, jos perittävään omaisuuteen soveltuisi aikanaan oman asunnon luovutusvoiton verovapaus. Myös luovutusvoittoverotusta tulisikin tarkastella riittävällä tarkkuudella.

Perintöveron poistaminen edellyttäisikin siis monia nykyisiä pohdintoja syvällisempää analyysia myös oikeudellisesti tarkasteltuna. Samalla on syytä korostaa, että edellä todetut järjestelyt ovat yksinkertaistettuja esimerkkejä. Verotuksen lopputulokseen vaikuttaa muun muassa omaisuuden muoto (kiinteä tai irtain) sekä valtioiden verotusoikeuden laajuuteen, sen kestoon sekä niiden jakamiseen liittyvä sääntely (exit tax -sääntely, verosopimukset jne.).

Käynnissä olevasta keskustelusta sivurooliin on jäänyt myös moni muu perintöveron olemassaoloon liittyvä ulottuvuus. Perintöverotuksen yhtenä tarkoituksen on tasata varallisuuden siirtymistä yhteiskunnassa. Perintövero on tuloeroihin liittyvän keskustelun perälauta tasata varallisuutta sen jälkeen, kun tulonsaaja itse ei enää voi käyttää ja kuluttaa saamiaan tuloja ja niiden avulla kerättyä varallisuutta. Jos tällainen perälauta poistetaan, keskustelu tuloerojen hallinnalle esimerkiksi ansiotuloverotuksen voimakkaammalla progressiolla ei todennäköisesti ainakaan vähene. Perintöveron poistamisen sijaan olisiko perustellumpaa turvata aktiiviseen tulonhankkimistoimintaan liittyvää kannustavuutta tarkoituksenmukaisella ansio- ja yritystulon verotuksella? Kysymys on osaltaan siitä, miten verotus jakautuu oikeudenmukaisesti eri verovelvollisten välille, ja missä verotuksen painopisteet ja verotuksen kokonaisvaltaisuus ovat mm. tulon hankkimisen ja varallisuuden siirtymisen osalta (eri verolajit).

Perintöverotukseen liittyviä näkökulmia on huomattava määrä, joita eri vuosina on esitetty, ja jotka toki edellyttävät myös näkökulmien kriittistä tarkastelua muun muassa kokonaisvaltaisen tarkastelun näkökulmasta sekä siksi, että näkemykset voivat olla ristiriidassa keskenään. Esimerkkejä perintöverokeskustelusta:

Yhteiskunnalle kuuluvan vastuullisen verotuksen lisäksi vastuu on myös toimijoilla ja muun muassa yleisellä varallisuus- ja perintösuunnittelulla: mistä (perittävä) omaisuus muodostuu, ja sisältäisikö se myös mm. likvidejä varoja. Varallisuuden niin salliessa, perillisille voidaan pyrkiä turvaamaan riittävää likviditeettiä perintöveron maksuun. Tätä voidaan toteuttaa esimerkiksi antamalla alle 5 000 euron verovapaita lahjoja kolmen vuoden välein.

On myös muistettava, että nykyisellään perintö- ja lahjaverolaki pitää sisällään myös muita lahjoja, joista lahjaveroa ei suoriteta. Lahjaveroa ei makseta muun muassa siitä, että maksaa toisen puolesta päivittäisiä kasvatukseen, koulutukseen tai elatukseen liittyviä menoja, jos lahjansaaja ei voi käyttää lahjoitettua määrää muihin tarkoituksiin. Tällaisiksi menoiksi on katsottu muun muassa erilaiset elämisen kulut, opiskelumaksut, kasvatus-, koulutus, harrastusmenot ml. tavanomaiset harrastusvälineet, vuokra, koulukirjat, ruokaostokset, hääjuhlakulut ja lakisääteinen opintolaina. Lakisääteistä opintolainaa voi maksaa esimerkiksi lapsen puolesta enimmillään kymmeniätuhansia euroja ilman lahjaveroseuraamuksia. Nämä edut antavat nykyisellään kohtuullisen monipuolisen mahdollisuuden tukea esimerkiksi lapsia ilman lahjaveroseuraamuksia, jolloin lahjansaaja voi sijoittaa tai säästää mahdollisia omia tuloja edellä mainittujen menojen sijaan. Samalla on toki tunnistettava, että lahjat voivat vaikuttaa yhteiskunnan tarjoamiin sosiaalitukiin, kuten esimerkiksi toimeentulotukeen. Perintöveroon liittyvää kokonaisuutta ja eri tilanteita ei tule siksi ajatella liian yksioikoisesti. Eri ulottuvuudet ovat tärkeä tunnistaa osana perintöverokeskustelua.

Usein perintöveron ongelmallisuutta esitetään esimerkiksi yksittäisen perintötilanteen asunnon myyntihaasteilla muuttotappiokunnassa, perintöveron yhteiskunnallisten syiden ollessa kokonaisvaltaisemmissa näkökulmissa. Myös monia muita yksittäisiä, niin sanottuja tyyppitilanteita on olemassa, joissa perintövero aiheuttaa haasteita. Perintöveroon koettujen haasteiden poistamiseen on mahdollista etsiä kevyempiä ratkaisuja kuin koko verolajin poistaminen. Perintöveroa voidaan aina kehittää esimerkiksi pidentämällä perintöveron maksuaikaa, korottamalla alarajaa, tunnistamalla alaikäisiin ja leskeen kohdistuvat tilanteet, tai kehittämällä arvonmäärittämistä ja erilaisia perintöverohuojennuksia, myös jo olemassa olevan sukupolvenvaihdoshuojennuksenkin osalta. Vastaavasti, viime aikoina ei ole puhuttu niinkään koko osinkotulojen verotuksen poistamisesta, vaan lähinnä sen kehittämisestä ja parantamisesta. Toki joskus verotuksen tai tietyn verolajin kehittäminen ei ole järkevää tai tarkoituksenmukaista, jolloin muut ovat parempia vaihtoehtoja.

Kuinka hyvin kansalaiset, jotka äänestävät kansanedustajat ratkaisemaan perintöveron kohtalosta, ymmärtävät perintöveron yhteiskunnallista kokonaisuutta? Kansalaisten mielipiteissä korostuu – ymmärrettävistä syistä – usein henkilökohtaiseen tilanteeseen perustuvat näkemykset. Omasta näkökulmasta katsottuna itselle tulevaisuudessa kohdistuvan perintöveron poistaminen, sen korvaaminen jollakin muulla myöhemmin (mahdollisesti) maksettavalla verolla voi kuulostaa hyvältä: kukapa ei haluaisi siirtää mahdollisesti vasta myöhemmin realisoituvaa veronmaksua johonkin hamaan tulevaisuuteen. Tällöin tulee myös ymmärtää, että oman tilanteen lisäksi perintövero poistuisi kaikilta, myös esimerkiksi miljoonien suuruisilta perinnöiltä. Perintöveron poistosta jäämättä saatavat verotulot (noin miljardi euroa) kerättäisiin muulla tavoin. Mahdollisen luovutusvoittoverotuksen lisäksi tarvittaessa myös esimerkiksi kaikilta veronmaksajilta tasaisesti korottamalla muita veroja, kuten esimerkiksi palkkatulon tai yritystulon verotusta. Nykyisin perintöveroa kohdistuu ainoastaan niille ja siinä suhteessa, minkä suuruisen perinnön henkilö saa.

Verolajin poistaminen ei poista yhteiskunnan tarvetta saada verotuloja yhteiskunnan toimintaa varten. Menetetyt yhteiskunnan verotulot kerätään jäljelle jäävien verolajien avulla. Verotuksen uudelleenkohdentamista ja julkisten menojen pienentämistä voidaan toki tehdä poistuvien verotulojen myötä, vaikkakaan nämä toimenpiteet eivät edellytä verolajien poistamista. Tyypillistä on, että (perintö)veron poisto otettaisiin avosylin vastaan, mutta muutoksen maksajiksi ei olla valmiita ryhtymään.

Oikeudellisesti tarkasteltuna olisi helppoa todeta, että perintöveron poistamisella yksinkertaistetaan verojärjestelmää ja verolainsäädäntöä. Tällainen näkökulma olisi kuitenkin edellä kerrotulla tavalla aivan liian yksinkertainen näkökulma jo oikeudellisesti tarkasteltuna, saati yhteiskunnallisen perintöverokeskustelun näkökulmasta. Julkisuudessa käytävä keskustelu saattaa kuitenkin pohjautua välillä pistemäiseen perusteluun esimerkiksi kasvutavoitteen näkökulmasta kokonaisvaltaisen tarkastelun sijaan. Hyvinvointiyhteiskunta ja hyvä verojärjestelmä eivät kuitenkaan rakennu esimerkiksi pelkkiin kasvutavoitteisiin, esimerkiksi hyvässä verojärjestelmässä on monia ulottuvuuksia (hyvästä verojärjestelmästä, ks. esim. Mika Nissisen väitöskirja). Esimerkiksi talouden tehokkuutta voidaan tavoitella eri keinoin, verotukseen liittyvien vaihtoehtojen välillä tulee tehdä riittävää tietoon pohjautuvaa punnintaa.

Tärkeää on, että ymmärrys perintöverosta perustuisi alati kasvavaan kokonaisvaltaiseen tietoon sen sijaan, että perintöverokeskustelu taantuisi lähinnä omiin tunteisiin, tilanteisiin ja esimerkiksi olettamuksiin pohjautuvaksi. Tarkastelua tulee tehdä kokonaisuutena, ei pistemäisenä esimerkiksi pelkästään talouskasvun, sukupolvenvaihdoksen, yksittäisen perintötilanteet tai veropohjan laajuuden näkökulmasta. Nopeus tässäkään keskustelussa ei ole valttia, vaan tieto ja sitä kautta tuleva viisaus.

Aikaisempaa ymmärrystä ja tietoa ei ole syytä unohtaa, ovatpa ne eiliseltä päivältä, tai historiallisesti vanhempaa. Tiedemaailman tulee tarjota myös tieteenalat ylittävää uutta tietoa asiassa. Muun muassa taloustieteen, yhteiskuntatieteen, oikeustieteen, yhteiskuntaoikeuden kuin myös esimerkiksi ihmistieteen asiantuntemusta tarvitaan, jotta voidaan kokonaisvaltaisesti ymmärtää, kannattaako perintövero säilyttää, vai tuleeko se haudata yhteiskuntamme verolajihautausmaalle huviveron, koiraveron, liikevaihtoveron, makeisveron, pelikorttiveron, varallisuusveron ja lukuisien muiden historiassa haudattujen verolajien rinnalle. Aina on toki myös mahdollista, että haudattu verolaji nousisi haudastaan joskus myöhemmin. Verohistorian valossa tarkasteltuna tämä on kuitenkin yleensä aika vahvasti estetty, laittamalla riittävän painava arkunkansi haudatun verolajin päälle.