7.2.2025

Laadukas vastaustekniikka oikeustieteen opinnoissa – avain menestykseen

Kirjoittajat: Mika Nissinen (OTT, vero-oikeuden apulaisprofessori 1.8.25 alk.) ja Eva Westerling (Oikeustieteen ylioppilas, vero-oikeuden opetus- ja tutkimusavustaja)

1. Yleistä

Laadukas vastaustekniikka on yksi oikeustieteen opiskelun keskeisimmistä taidoista. Vaikka vastaustekniikka saatetaan mieltää opiskeluun liittyväksi, vastaustekniikan haltuunotosta on hyötyä myös oikeudellisissa työtehtävissä. Hyvin hallussa oleva vastaustekniikka toimii muun muassa tärkeänä sillanrakentajana oikeudellisen teorian, säännösten, tosiseikaston ja konkreettisten tapausratkaisujen välillä niin opiskeluun liittyvissä tehtävissä kuin myös työelämässä (ks. vastaavasti esimerkiksi Laadukas päätös hallintoprosessissa – Johdatus hallintotuomioistuimen päätöksen kirjoittamiseen).

Usein kurssin yhteydessä puhutaan tenteistä, mutta käsitteenä se ei ole kaikista informatiivisin. Tentin sijaan tarkoituksenmukaista on puhua osaamisen arvioinnista, sillä se kuvastaa paremmin sitä, mitä arvioinnilla pyritään mittaamaan – opiskelijan oikeudellisen ymmärryksen, ajattelun ja soveltamisen tasoa, ei pelkästään ulkoa opitun tiedon toistamista. Osaamisen arviointia voidaan mitata eri keinoin, kuten esimerkiksi suullisesti tai kirjallisesti. Osaamisen arviointi huipentuu opintojen aikana usein seminaarityyppiseen arviointimuotoon, jossa osaamista mitataan sekä kirjallisen osa-alueen (seminaarityö, kuten gradu) että suullisen osa-alueen avulla (seminaarityöskentely ja muun muassa suullinen argumentaatiotaito). Kursseilla osaamista mitataan usein myös erilaisten tehtävien avulla, esimerkiksi monivalinta-, essee-, oikeustapaus- ja aineistotehtävien avulla. Tässä tekstissä keskitytään pelkästään näihin tehtävämuotoihin. Eri tehtävämuotoihin liittyy sekä yhteisiä että erityisiä piirteitä, jotka opiskelijoiden on pyrittävä toisaalta ymmärtämään, mutta myös ottamaan haltuun osana vastaustekniikkaa.

2. Reunaehdot osaamisen arvioinnille

Vaikka opiskelijalla on rajallinen mahdollisuus vaikuttaa kurssien osaamisen arviointimuotoihin, on opiskelijan keskeistä ymmärtää tiettyjä reunaehtoja ja realiteetteja, joita osaamisen arviointimuodon valintaan liittyy. Tämä voi auttaa opiskelijaa ymmärtämään kurssiin liittyviä ulottuvuuksia myös opiskelijanäkökulman ulkopuolelta. Keskeisemmät reunaehdot ovat resurssit ja opiskelijoiden yhdenvertaisuus.

Opetuksen päätavoitteena on tukea oppimista, jonka edistymistä mitataan osaamisen arvioinnilla. Kuitenkin arviointiin käytettävissä oleva aika ja henkilöresurssit – erityisesti opetushenkilöstön resurssit – rajoittavat sitä, kuinka laajasti ja perusteellisesti arviointia voidaan toteuttaa. Resurssit vaikuttavat osaamisen arviointimuotoon eri tavoin. Resursseja voidaan esimerkiksi kohdentaa opiskelun kannalta keskeisiin kursseihin, kuten ns. päättötyökursseihin (esim. gradu), jolloin tietyillä muilla kursseilla saatetaan käyttää automatisoidumpia tai resurssien kannalta tehokkaampia osaamisen arviointimuotoja. Esimerkiksi rajatun ajan sisältävät tehtävät voivat mitata osaamista tehokkaasti.

Toinen keskeinen reunaehto liittyy arvioinnin yhdenmukaisuuteen opiskelijoiden välillä. Yhdenmukainen arviointimuoto, joka on mahdollista toteuttaa olemassa olevilla resursseilla, turvaa arvioinnin yhdenmukaisuuden opiskelijoiden välillä. Osaamisen mittaaminen on yksinkertaisinta, kun jokaisen opiskelijan osaaminen arvioidaan samalla tavalla. Tämä(kään) reunaehto ei ole ehdoton, ja esimerkiksi resurssien salliessa osaamista voidaan mitata eri tavoin, kunhan vaihtoehdot ovat yhdenmukaisesti käytettävissä kaikilla opiskelijoilla (erilaiset suoritusmahdollisuudet). Lisäksi yhdenmukaisesta arvioinnista voidaan poiketa opiskelijan yksilöllisistä syistä johtuen yksilöllisillä opetusjärjestelyillä.

Kolmas keskeinen reunaehto liittyy osaamisen arvioinnin oikeudenmukaiseen toteutumiseen. Opiskelijoilla on oikeus muun muassa luottaa siihen, että kurssimerkintä myönnetään ainoastaan niille, jotka ovat itse osallistuneet osaamisen arviointiin sallituilla työvälineillä. Tämä turvataan tyypillisesti esimerkiksi niin, että osaamisen arviointi tapahtuu valvotusti kampustiloissa, jossa osaamisen arviointiin osallistuva opiskelija myös tunnistetaan. Vilpin estäminen turvaa osaltaan kaikkien opiskelijoiden oikeuksia sekä muun muassa vahvistaa työmarkkinoiden luottamusta kurssin suorittaneiden pätevyyteen.

Jokainen voi pohtia, mikä olisi riittävä osaamisen arviointimuoto, joka olisi tehokas, ja joka samalla toteuttaisi yhdenvertaisen lopputuloksen opiskelijoiden välillä, huomioiden samalla muun muassa käytettävissä olevat rajalliset opetusresurssit. Opiskelija voi osaltaan vaikuttaa osaamisen arviointimuotoihin antamalla esimerkiksi realistisia kehitysehdotuksia kurssipalautteissa, joissa on huomioitu muun muassa edellä mainittuja reunaehtoja.

3. Kaikkia tehtävämuotoja koskevat yhteiset tekijät

Osaamisen arviointiin liittyvissä tehtävissä on näkökulmia, jotka ovat tehtävätyypistä riippumatta yhteisiä. Selkeimpänä näistä on se, että osaamista mitataan aina rajatussa ajassa. Rajattu vastausaika otetaan huomioon arvioinnissa: keskeisintä on käyttää vastausaika tehokkaasti ja tasaisesti kaikkien tehtävien välillä. Esimerkiksi vastaamalla pelkästään yhteen tehtävään ”täydellisesti”, unohtaen kolme muuta samanarvoista tehtävää, ei todennäköisesti tuota läpipääsyyn edellytettävää tasoa. Rajallinen aika koskee kaikkia opiskelijoita. Esimerkiksi laajan ja monimutkaisen kysymyksen vastaamiseen rajatussa tunnin vastausajassa ei edellytetä korkeimpien oikeuksien päätösten tasoisia vastauksia, joita esittelijät ja tuomarit pohtivat yhdessä jopa kuukausia. Rajallisella ajalla mitataan opiskelijan kykyä sisäistää keskeisiä kokonaisuuksia. Vastaavalla tavalla työelämässä on mahdollisuus käyttää aikaa tiettyyn asiaan ainoastaan rajatusti.

Keskeistä on tunnistaa työkalut, joita osaamisen arvioinnissa on käytettävissä. Työkaluja ovat niin erilaiset oikeuslähteet kuin myös muun muassa erilaiset tietotekniset ohjelmat (hakutoiminnot, tekoäly, analyysityökalut yms.). Jos osaamisen arvioinnissa on käytettävissä kaikki työkalut, kannattaa näiden käyttöä harjoitella etukäteen, ja myös hyödyntää niitä monipuolisesti vastaamisessa. Jos taas työkalut on rajattu esimerkiksi pelkkään Finlex-sivuston (www.finlex.fi) käyttöön esimerkiksi ns. SEB (Safe Exam Browser)-tentin avulla, on opiskelijan keskeistä harjoitella Finlex-sivuston käyttöä, tiedonhakua sieltä ja muun muassa hakutoimintojen hyödyntämistä etukäteen.

Tehtävätyypistä riippumatta on keskeistä vastata kysymykseen tehtävänannon mukaisesti. Vaikka tämä kuulostaa yksinkertaiselta neuvolta, valitettavan usein kohtaa vastauksia, jossa on vastattu esimerkiksi ainoastaan osaan tehtävän kysymyksistä, vastataan kysymyksen vierestä, tai ei toimita tehtävänannon mukaisesti. Jos tehtävässä esimerkiksi on oikeustapaus, ja opiskelijalla on käytettävissä vähintäänkin Finlex-sivuston tiedot, odotetaan opiskelijan soveltavan vastauksessa lähtökohtaisesti lainsäädännön lisäksi oikeuskäytäntöä ja muita Finlex-sivuilla käytettävissä olevia tietoja (esim. hallituksen esitykset). Sen sijaan että vastauksessa tuodaan esille asiaan liittyvä säännös, joka on usein helposti löydettävissä hakutoimintoa käyttäen Finlex-sivuilta, osaaminen mitataan sillä, kuinka hyvin oikeudellisia lähteitä on hyödynnetty, ja miten vastaus on rakennettu (oikeudellinen argumentaatio).

4. Monivalintatehtävä

Usein monivalintatehtäviä käytetään, kun lyhyessä ajassa halutaan arvioida mahdollisimman kattavasti laajan kurssialueen osaamiseen liittyviä eri ulottuvuuksia yksittäisen, usein suppeahkoonkin kurssialueeseen liittyvän avoimen kysymyksen sijaan (essee- tai case-kysymykset). Monivalintakysymysten etuja ovat tarkastamisen tehokkuus (voidaan automatisoida) sekä arvioinnin täysimääräinen yhdenmukaisuus ja sitä kautta objektiivisuus. Monivalintakysymyksillä voidaan mitata vaikeidenkin sisältökysymysten hallintaa. Monivalintakysymyksissä menestyvät keskimäärin ne opiskelijat, jotka menestyvät myös avoimissa kysymyksissä (essee-, case-kysymykset) – toisin sanoen ne opiskelijat, jotka osaavat kurssialueen sisällön. Monivalintakysymykset mittaavat myös itsesäätelytaitoa. Miinuspisteiden ollessa käytössä kannattaa vastata ainoastaan niihin kysymyksiin, joihin tietää vastauksen; arvaamalla ei tutkitusti voi menestyä (ks. esimerkiksi julkaisu Monivalintakysymykset oikeustieteellisen alan yhteisvalintakokeessa – Hitti vai huti?).

Monivalintatehtävän ratkaiseminen edellyttää tehtävän logiikan ymmärryksen lisäksi oikeiden vastausvaihtoehtojen tunnistamista ja väärien vastausvaihtoehtojen poissulkemista. Monivalintatehtävän ohjeet tulee lukea huolellisesti ja kiinnittää huomiota siihen, mitä kysytään. Ohjeissa kerrotaan, kuinka monta pistettä monivalintatehtävästä voi saada tai menettää. Ohjeissa kerrotaan myös, kuinka monta oikeaa vastausvaihtoehtoa kuhunkin monivalintakysymykseen on. Yleensä täysin oikeita tai eniten oikeita vaihtoehtoja on kuitenkin vain yksi. Mikäli vastauksesta ei ole riittävän varma, kannattaa valita ”ei vastausta” -vaihtoehto tai jättää vastaus tyhjäksi, jolla saa yleensä 0 pistettä miinuspisteen sijaan. Kuitenkin, jos monivalintatehtäviin ei liittyisi miinuspistemahdollisuutta, on arvaaminen jopa suotavaa. Joskus arvaamallakin voi ”voittaa” ja tämä on myös syy siihen, miksi monivalintatehtävissä on usein miinuspisteet: miinuspisteet auttavat mittaamaan osaamista, ei hyvää tuuria.

Vastausvaihtoehdot tulee lukea tarkasti ja kiinnittää huomiota mahdollisiin kompiin. Vaikka monivalintatehtäviä ei pyritä rakentamaan harhaanjohtavasti, on samalla keskeistä tunnistaa, että osaamiseen voi liittyä oikeudellisten yksityiskohtien tunnistaminen muun muassa ehdottomien väitteiden kohdalla. Siten kysymykset saattavat tuntua pikaisesti kompakysymyksiltä, mutta opiskelija tunnistaa kysymyksistä oikeat ja virheelliset väitteet silloin, kun opiskelijan osaamistaso on riittävä.

Esimerkkejä monivalintakysymyksistä:

Jos esimerkiksi monivalintakysymyksessä väitettäisiin, että ”veronkorotus on aina 2 prosenttia lisätyn tulon määrästä” (ehdoton väite), tunnistaisi vero-oikeuden opiskelija kysymyksen todennäköisesti virheelliseksi, koska veronkorotussääntely ei ole näin yksinkertainen (tuloverotuksen veronkorotussääntelyn riittävä ymmärrys).

Jos monivalintakysymyksessä väitettäisiin, että ”arvonlisäverotuksessa veronkorotus voi olla 2 prosenttia lisätyn tulon määrästä”, tunnistaisi vero-oikeuden opiskelija myös tämän kysymyksen todennäköisesti virheelliseksi, koska arvonlisäverotuksessa veronkorotus ei voi perustua lisätyn ”tulon määrään” (riittävä verolajien välinen ymmärrys).

Jos taas monivalinnassa väitettäisiin, että verotuksessa ”Oikaisuvaatimus voidaan aina tehdä 60 päivän kuluessa päivästä, jona muutoksenhakuun oikeutettu on saanut päätöksestä tiedon” (ehdoton väite), tunnistaisi vero-oikeuden opiskelija kysymyksen todennäköisesti oikeaksi, koska tällä turvataan oikaisumahdollisuuden tekeminen viimekädessä riippumatta siitä, mitä muuten oikaisuvaatimuksesta on säädetty.

Toinen usein huomioitava asia on, että käytettäessä sanaa “ja” yhdistävänä sanana, on kaikkien edellytysten täytyttävä ns. kumulatiivisesti. Sen sijaan, käytettäessä sanaa “tai” edellytysten katsotaan olevan vaihtoehtoisia keskenään.

Esimerkki ja/tai problematiikasta:

Monivalintatehtävän vaihtoehto 1:

Elinkeinoverotuksesta annetun lain (360/1968, EVL) 33 §:n mukaan poistetaan verovelvollisen vaatiessa irtaimen kuluvan käyttöomaisuuden hankintameno kokonaisuudessaan sinä verovuonna, jona omaisuus on otettu käyttöön, jos käyttöomaisuuden 1) todennäköinen taloudellinen käyttöaika on enintään 3 vuotta tai 2) hankintameno on enintään 1 200 euroa (pienhankinta).

Tämä on oikein. Säännöksen soveltamiseksi riittää, että joko kohdan 1 edellytys täyttyy tai kohdan 2 edellytys täyttyy.

Monivalintatehtävän vaihtoehto 2:

Elinkeinoverotuksesta annetun lain (360/1968, EVL) 33 §:n mukaan poistetaan verovelvollisen vaatiessa irtaimen kuluvan käyttöomaisuuden hankintameno kokonaisuudessaan sinä verovuonna, jona omaisuus on otettu käyttöön, jos käyttöomaisuuden 1) todennäköinen taloudellinen käyttöaika on enintään 3 vuotta ja 2) hankintameno on enintään 1 200 euroa (pienhankinta).

Tämä on väärin. Sisältö on muuten täysin identtinen edellä mainitun oikean vastauksen kanssa paitsi, että yhdistävänä sanana on “ja”. Tämä muuttaa koko sisällön tarkoituksen, koska nyt molempien, kohdan 1 ja kohdan 2 edellytysten tulee täyttyä, jotta säännöstä voidaan soveltaa.

Monivalintatehtävissä keskeistä on lukea kysymyksenasettelu myös yksittäisen kysymyksen kohdalla.

Muutama esimerkki monivalintatehtävissä esiintyvistä kysymyksistä/tehtävänannoista:

Mikä seuraavista väittämistä on oikein? Tällöin keskitytään ainoastaan yhden oikean väittämän tunnistamiseen.
Mikä seuraavista väittämistä on virheellinen? Tällöin tulee ajatella ns. “käänteisesti” ja voi olla hyödyllistä tunnistaa ensin oikeat vaihtoehdot, jolloin jäljelle jää virheellinen väittämä eli valittava vaihtoehto.
Valitse mikä tai mitkä väittämät pitävät paikkaansa. Tällöin oikeita vaihtoehtoja voi olla yksi tai useampi.

5. Esseetehtävä

Oikeustieteellisen alan esseetehtävässä vastauksen on oltava täsmällinen ja ytimekäs sekä sen pitää vastata annettuun tehtävänantoon. Joskus tehtävänanto esseetehtävässä voi olla yksinkertainen, kun taas toisinaan tehtävänanto esitetään pidemmän kysymyksen muodossa. Yksinkertainen tehtävänanto voi olla esimerkiksi: “Tavaramerkin sekaannusvaaran arviointi.” Tällöin vastaukseen tulee kirjoittaa kokonaisvaltaisesti kaikki olennaiset asiat, jotka koskevat tehtävänantoa. Esseen tehtävänannossa voi olla myös kerrottu avainsanoja, joihin tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Esseessä tulee vastausteknisesti tuoda esiin tehtävänantoon soveltuvat säädökset, niiden analysointi ja mahdollinen soveltaminen annetun tehtävänannon rajoissa. Oikeustieteellisen alan esseessä mennään niin sanotusti suoraan asian ytimeen, eli ylimääräiset pohdinnat tulee jättää pois, sillä epäolennaisista asioista ei saa pisteitä. Esseen vastaustila voi olla rajattu, jolloin vastausta kannattaa hahmotella ensin aluksi esimerkiksi ranskalaisin viivoin. Tällöin varsinaisesta vastauksesta tulee johdonmukaisempi kokonaisuus.

6. Oikeustapaustehtävä

Oikeustapaustehtävä on yksi oikeustieteelliselle alalle ominaisista osaamisen arvioinneista Oikeustapaustehtävässä vastaustekniikka edellyttää loogisen syllogismin hallintaa. Looginen syllogismi tarkoittaa muotoa, jossa oikeudellinen ratkaisu esitetään. Tällöin vastauksessa kerrotaan ensin normipremissi eli käsillä olevaan oikeustapaukseen soveltuvat oikeusnormit. Tämän jälkeen siirrytään faktapremissiin, eli kerrotaan tehtävänannon tapauksesta ilmenevät tosiseikat, jotka sitten sovelletaan aiemmin mainittuihin oikeusnormeihin. Lopulta oikeusnormien sekä tosiseikkojen soveltamisen avulla päädytään johtopäätökseen.

Vastauksessa pelkkä lopputuloksen toteaminen ei riitä, vaan vastaajan on perusteltava, miksi juuri tietty ratkaisu on oikeudellisesti perusteltu. Esim. pelkkä toteamus “Irtisanominen ei ollut lainmukainen, koska perusteet eivät täyttäneet työsopimuslain 7 luvun edellytyksiä” ei ole riittävä, jos asiaa ole riittävästi perusteltu ennen tätä toteamusta. Riittävä vastaus perustelisi, mitä työsopimuslain 7 luvussa säädetään irtisanomisperusteista (tarvittaessa aina momenttitasolle tms. saakka), miten oikeuskäytäntö on tulkinnut kyseisiä säännöksiä, ja miten nämä soveltuvat tapauksen faktoihin. Lisäksi hyvä vastaus voisi arvioida myös muun muassa mahdollisia poikkeuksia tai työnantajan vastaväitteitä. Näin vastaaja osoittaa, että hän ei ainoastaan tiedä (tai luule tietävän) lopputulosta, vaan myös osaa analysoida ja soveltaa oikeudellisia normeja käytännössä.

Oikeudellisessa argumentaatiossa pelkkä yksiulotteinen looginen syllogismi ei usein riitä, vaan on tarkasteltava myös puolesta ja vastaan -argumentteja. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun oikeussäännön soveltaminen ei ole yksiselitteistä, tapaukseen liittyy poikkeuksia tai oikeuslähteiden tulkinta on epäselvää.

Oikeustapaukseen vastattaessa oikeusnormien osalta tulee aina ensin kertoa oikeusnormin pääsääntö ja vasta sen jälkeen mahdollinen poikkeus kyseisestä pääsäännöstä, jos sen katsotaan soveltuvan käsillä olevan tehtävänannon oikeustapaukseen. Mikäli kyseessä on osaamisen arviointi, jossa ei ole materiaaleja käytössä (esim. Finlex-sivusto ei ole käytettävissä), säännöksiä ei odoteta muistettavan ulkoa. Tällöin on toki edelleen tärkeää, että säännöksen keskeinen sisältö ilmaistaan sekä säädös (=lainsäädäntötasoinen tieto tms.), johon säännös sisältyy. Mikäli kyseessä on osaamisen arviointi, jossa säädökset ovat käytettävissä (esim. SEB-tentti tai verkkotentti), säännökset tulee yksilöidä tarkasti.

7. Esimerkki oikeustapaustehtävästä ja mallivastauksesta

Seuraavassa on esimerkki oikeustapaustehtävän tehtävänannosta sekä siihen liittyvästä mallivastauksesta. Esimerkin tavoitteena on auttaa hahmottamaan, miten loogisen syllogismin pitäisi toteutua oikeustapaustehtävän vastauksessa.

Oikeustapaustehtävän tehtävänanto voisi olla esimerkiksi seuraavanlainen:

“A on asunut kaksi vuotta vuokralla asunnossa, joka sijaitsee lähellä A:n yliopistoa ja kuntosalia. A on suunnitellut asuvansa kyseisessä asunnossa koko opintojensa ajan, joita on jäljellä vielä kolme vuotta. A sai vuokranantajaltaan tekstiviestin 18.10.2024, jossa vuokranantaja ilmoitti irtisanovansa A:n vuokrasopimuksen. Vuokranantaja ilmoitti viestissään, että A:n tulee muuttaa asunnosta pois 31.1.2025 mennessä. Toimit sopimusoikeuteen erikoistuneena asiantuntijana ja A pyytää apuasi tilanteessa. Anna tilanteesta oikeudellinen arviosi.”

Mallivastaus edellä mainittuun oikeustapaustehtävään:

Mallivastaus rakentuu loogisen syllogismin mukaisesti (tapaukseen soveltuvat oikeusnormit – tapauksen tosiseikat ja niiden soveltaminen oikeusnormeihin – johtopäätös).

Tapaukseen soveltuvat oikeusnormit. Asuinhuoneen vuokrauksesta annetun lain (481/1995, AHVL) 52 §:n 1 momentin mukaan vuokrasopimuksen irtisanomisaika lasketaan sen kalenterikuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana irtisanominen on suoritettu, jollei toisin sovita taikka AHVL:stä tai muusta laista muuta johdu. AHVL 52 §:n 2 momentin mukaan vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen irtisanomisaika on kuusi kuukautta, jos huoneiston vuokrasuhde on välittömästi ennen irtisanomista kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden, ja muussa tapauksessa kolme kuukautta.
Tapauksen tosiseikat ja niiden soveltaminen oikeusnormeihin. Tapauksessa A on asunut kaksi vuotta vuokra-asunnossaan, joten A:n vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen, irtisanomisaika on AHVL 52 §:n 2 momentin mukaan kuusi kuukautta, koska A:n vuokrasuhde on välittömästi ennen irtisanomista kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään vuoden. Tapauksessa A:n vuokranantajan vaatimus ei ole lain mukainen, mikäli vuokranantaja vaatii A:ta muuttamaan pois asunnosta pois 31.1.2025 mennessä, koska kuuden kuukauden irtisanomisaika ei täyty. Tapauksessa A:n vuokranantaja irtisanoo vuokrasopimuksen 18.10.2024, joten AHVL 52 §:n 1 momentin mukaisesti irtisanomisaika lasketaan sen kalenterikuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana irtisanominen on suoritettu eli lokakuun 2024 viimeisestä päivästä alkaen.
Johtopäätös. Näin ollen A:n vuokranantajan irtisanomisaika on kuusi kuukautta. Vuokranantajan irtisanoessa A:n vuokrasopimuksen 18.10.2024, A:n vuokrasopimus päättyy huhtikuun 2025 lopussa.

Kuten mallivastauksesta ilmenee, johtopäätösosio oikeustapaustehtävässä on lyhyt ja ytimekäs. Suurimman osan vastaustilasta vie tapauksen kannalta relevantit oikeusnormit sekä niiden soveltaminen tapauksen tosiseikkoihin. Oikeudellinen analyysi pitää tarvittaessa sisällään myös ns. puolesta ja vastaan argumentointia, ennen lopullista valittavaa johtopäätöstä.

Lopuksi on syytä mainita, että oikeustapaustehtävän vastauksessa on tärkeää ottaa kantaa vain oikeudellisesti relevantteihin asioihin. Oikeustapaustehtävien tehtävänannot sisältävät nimittäin usein myös oikeudellisesti irrelevantteja asioita. Edellä mainitun mallivastauksenkin tehtävänannossa mainittiin, että A asuu asunnossa, “joka sijaitsee lähellä A:n yliopistoa ja kuntosalia.” Tämän lisäksi mainittiin, että “A on suunnitellut asuvansa kyseisessä asunnossa koko opintojensa ajan, joita on jäljellä vielä kolme vuotta.” Nämä ovat oikeudellisen analyysin kannalta irrelevantteja asioita, joihin ei tarvitse ottaa kantaa vastauksessa. Oikeudellisesti relevanttien seikkojen tunnistaminen on yksinkertaista silloin, kun osaa käsillä olevaan oikeustapaustehtävään liittyvän substanssin riittävän hyvin.

8. Aineistotehtävä

Aineistotehtävällä mitataan kykyä ottaa haltuun tarvittaessa laajakin aineisto lyhyessä ajassa. Aineistotehtävään sisältyy tiedonhakutehtäviä ja laajojen aineistojen sisäistämistä tehokkaasti ja laadukkaasti rajallisessa ajassa. Aineistotehtävän kohdalla tulee hyväksyä se tosiasia, ettei koko aineistoa välttämättä ehdi lukemaan sanasta sanaan, vaan se tulee lukea relevantein osin.

Aineistotehtävään liittyvä tehtävänanto on luettava huolellisesti ennen kuin aloittaa tutustumaan varsinaiseen aineistoon. Tämän jälkeen aineiston voi käydä aluksi läpi silmäillen, jolloin huomio kiinnitetään vain aineistossa oleviin olennaisiin osiin, esimerkiksi otsikoihin. Silmäilyn jälkeen on tiedossa, mitkä otsikot ovat mahdollisesti relevantteja kysyttyjen kysymysten osalta. Lopulta olennaiset osiot voi lukea läpi ja vastata kysymyksiin niiden pohjalta. Näin aika tulee käytettyä tehokkaasti.

Aiheistotehtävään liittyvät kysymykset voivat olla esimerkiksi monivalinta-, essee-, tai oikeustapaustehtävän muodossa. Aineistot voivat vaihdella lyhyemmistä, muutaman sivun mittaisista säädöksistä pitkiin, monen kymmenen sivun mittaisiin hallituksen esityksiin. Kun oikea vastaustekniikka on hallussa, eivät pidemmätkään aineistot hätkäytä!

9. Yhteenveto

Oikeustieteen opinnoissa vastaustekniikan hallinta on keskeinen taito, joka tukee sekä opiskelua että tulevaa työuraa. Osaamisen arviointi ei ole vain tiedon toistamista, vaan sen tavoitteena on mitata opiskelijan kykyä analysoida, soveltaa ja perustella oikeudellisia kysymyksiä.

Menestyäkseen opiskelijan tulee ymmärtää eri tehtävätyypit – olipa kyseessä esimerkiksi monivalinta-, essee-, oikeustapaus- tai aineistotehtävä. Jokaisessa niissä olennaista on selkeä, täsmällinen ja tehtävänannon mukainen vastaus. Tämän lisäksi ajanhallinta, oikeiden lähteiden käyttö ja looginen perustelu ovat avaintekijöitä laadukkaassa vastauksessa.

Oikeudellinen ajattelu on taito, joka kehittyy harjoittelemalla. Hyvä vastaustekniikka auttaa paitsi tenttitilanteissa, mutta myös tulevaisuuden oikeudellisissa työtehtävissä. Panosta laadukkaisiin vastauksiin, syvennä osaamistasi ja kehitä oikeudellista ajatteluasi – se palkitsee niin opinnoissa kuin työuralla.