Oikeustieteelliset yliopistojen asemointitilastoissa

Tapio Määttä

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen johtaja ja ympäristöoikeuden professori.

YLIOPISTOJEN VÄLISISTÄ rankingeista on tullut yhä näkyvämpi osa yliopistopolitiikkaa. Ne ovat monelta osin tunnetusti kyseenalaisia. Monen mielestä rankingeilla on lähinnä viihdearvoa. Tähänkin kirjoitukseen on syytä suhtautua samanlaisella kriittisellä asenteella kuin muihinkin yrityksiin sijoittaa yliopistoja tai niiden koulutusaloja johonkin järjestykseen.

OPETUS- JA kulttuuriministeriö on lähettänyt marraskuun alussa yliopistoille tietoa niiden alakohtaisesta asemoitumisesta verrattuna muihin yliopistoihin. Ministeriön saatteen mukaan ”aineiston toivotaan tukevan yliopistoja rakenteiden uudistamisessa.” Yliopistojen ja niiden koulutusalojen menestystä kuvaavina rankingeina tuoreisiin asemointitilastoihin on syytä suhtautua tavallistakin varauksellisemmin, koska asemointi perustuu vain yhden vuoden tilastopohjaan. Mielekkäämpää olisi vertailla yliopistojen profiileja eri koulutusaloilla esimerkiksi kolmen vuoden keskiarvojen perusteella samaan tapaan kuin yliopistojen rahoitusmallikin toimii.

YLIOPISTOJEN ASEMOINTITILASTOJEN perusteella voidaan edellä esitetyt varaukset muistaen arvioida, miten neljä oikeustieteellisen alan tutkintoja antavaa yliopistoa (Helsingin, Itä-Suomen, Lapin ja Turun yliopistot) ovat onnistuneet toiminnassaan oikeustieteellisellä alalla.

ASEMOINTITILASTO PERUSTUU vuoden 2014 julkaisuihin, tutkintoihin ja henkilötyövuosiin. Hakeneita koskevat indikaattorit perustuvat syksyllä 2015 alkaneen koulutuksen opiskelijavalintaan sekä vähintään 55 opintopistettä ja 1–14 opintopistettä suorittaneiden indikaattorit lukuvuoden 2014–2015 tietoihin.

OIKEUSTIETEELLISEN ALAN asemointitilastoissa ei ole mukana Åbo Akademi, koska siellä voi suorittaa vain alemman oikeustieteellisen tutkinnon. Oikeustieteellistä tutkimusta tehdään ja alan opetusta annetaan myös mm. kauppatieteellisen ja hallintotieteellisen koulutuksen osana useissa eri yliopistoissa. Näiden yksiköiden oikeustieteellinen tutkimus ei tule näkyviin ministeriön asemointitilastoissa oikeustieteellisen alan osana.

ASEMOINTITILASTOISSA KOULUTUSALOJA arvioidaan kymmenen eri indikaattorin perusteella. Oikeustieteelliset koulutusyksiköt on asetettu paremmuusjärjestykseen kunkin indikaattorin osalta tiedostossa, joka löytyy täältä.

• Helsingin yliopisto on paras oikeustieteellinen viiden indikaattorin ja heikoin kahden indikaattorin perusteella.
• Turun yliopisto on paras oikeustieteellinen kahden indikaattorin ja heikoin kolmen indikaattorin perusteella.
• Itä-Suomen yliopisto on paras oikeustieteellinen kahden indikaattorin perusteella, eikä heikoin missään indikaattorissa.
• Lapin yliopisto on paras oikeustieteellinen yhden indikaattorin ja heikoin kahden indikaattorin perusteella.

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON osalta vertailuasetelma jää vielä vajaaksi, koska oikeustieteellisen alan koulutus käynnistyi vasta syksyllä 2013. Vuonna 2014 ei vielä suoritettu yhtään oikeustieteellisen alan maisterintutkintoa, joten Itä-Suomen yliopisto jää ilman indikaattoriarvoa kolmessa kriteerissä.

ASEMOINTITILASTON PERUSTEELLA eri oikeustieteellisiä yksiköitä ei ole perusteltua yrittää asettaa yleisesti mihinkään ”paremmuusjärjestykseen”. Kaikki oikeustieteelliset ovat tehokkaita perustutkintojen tuottajia. 7 vuoden läpäisy (oikeustieteellisten keskiarvo 82,1 %) on selvästi kaikkien yliopistojen kaikkien alojen keskiarvoa (48,2 %) parempi.

EHKÄ JOSSAKIN määrin yllättävää on kuitenkin se, että oikeustieteellisissä vähintään 55 opintopistettä suorittaneiden osuus lukuvuonna 2014–2015 (31,9 %) oli lähes sama kuin kaikkien alojen keskiarvokin (32 %). Itä-Suomen yliopistossa vähintään 55 opintopistettä suorittaneiden osuus (52,1 %) oli selvästi muita oikeustieteellisiä suurempi.

JOS NELJÄÄ oikeustieteellistä koulutusyksikköä vertaa kaikkien yliopistojen kaikkien alojen keskiarvoihin, oikeustieteellinen ala menestyy valtakunnallisesti heikosti erityisesti kilpaillun tutkimusrahoituksen määrässä, tohtoritutkintojen tuottamisessa suhteessa IV portaan henkilötyövuosiin sekä ulkomaalaisten suorittamien tutkintojen osuudessa. Näissä indikaattoreissa neljän oikeustieteellisen koulutusyksikön profiilit myös eroavat toisistaan selvästi enemmän kuin perustutkintokoulutuksen indikaattoreissa.

• Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot menestyivät kilpaillussa tutkimusrahoituksessa Lappia ja Turkua paremmin.
• Ulkomaalaisten suorittamia tutkintoja oli selvästi eniten Helsingissä.

JUFO 2–3 julkaisut suhteutettuna opetus- ja tutkimushenkilökunnan määrään jäävät valtakunnallisesti myös kaikkien alojen keskiarvosta, tosin julkaisutoiminnan osalta parhaissa oikeustieteellisissä (Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot) ei kovin merkittävästi.

YLLÄTTÄVÄÄ ALAN julkaisuperinne huomioiden ei ole se, että kansainvälisten yhteisjulkaisujen osuus kaikista tieteellisistä JUFO 1–3 julkaisuista jää oikeustieteellisellä alalla varsin vähäiseksi (10 %), kun kaikkien alojen keskiarvo on peräti 45 %. Tämän indikaattorin osalta Lapin yliopisto erottuu selvästi muista oikeustieteellisistä (34 %).