Miksi työyksinäisyys on ajankohtainen työelämän kysymys juuri nyt?

Yksinäisyys näyttäytyy nykypäivänä merkittävänä yhteiskunnallisena haasteena. WHO on kuvannut yksinäisyyttä jopa seuraavaksi kansanterveydelliseksi ongelmaksi ja peräänkuuluttaa yhteisöllisyyden ja sosiaalisten suhteiden vahvistamista elämän eri osa-alueilla sosiaalisesti hyvinvoivan yhteiskunnan turvaamiseksi (WHO, 2025). Suomalaisista nuorista aikuisista jopa joka kolmas ja työikäisistä jopa joka viides kokee yksinäisyyttä (Helsinki Missio, 2026). Miten suomi voi -hankkeen tulokset kertovat, että suomalaisten työhyvinvointi on heikentynyt samalla kun huoli työn tulevaisuudesta on kasvussa. Vuodesta 2025 vuoteen 2026 työyksinäisyyden kokemukset ovat olleet lievässä kasvussa, samalla kun työn sosiaaliset voimaravat eli tuki, luottamus, reilu kohtelu ja kuulluksi tulemisen tunne ovat hieman heikentyneet (Miten Suomi voi, 2026). Yksinäisyyden tunnetta työympäristössä on kuvattu jopa yhdeksi keskeisistä työelämän tunteista. Työyksinäisyys ei ole uusi ilmiö, mutta miksi se on noussut ajankohtaiseksi kysymykseksi työelämässä juuri nyt?

Taustalla muutokset sosiaalisessa ympäristössä ja työn tekemisen tavoissa

Työelämässä voidaan tunnistaa monia muutoksia, jotka ovat heikentäneet sosiaalisten suhteiden muodostamista ja ylläpitoa. Yksinäisyyden kokemukset ovat kuitenkin lisääntyneet samaan tahtiin teknologian kehittymisen myötä (McCarthy ym., 2025). Meillä on digitaalisten viestintävälineiden kautta mahdollisuus olla ajasta ja paikasta riippumatta yhteydessä toisiimme, mutta samanaikaisesti julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksenkin kentällä on noussut huoli yksinäisyydestä ja sen seurauksista. Osaltaan teknologisen kehityksen tuomat digitaaliset viestintävälineet ovat korvanneet kasvokkaisia kohtaamisia. Monilla työpaikoilla digitaaliset työympäristöt sekä virtuaali-, hybridi- ja etätyö ovat jo luonteva osa arkea, minkä lisäksi työtä voidaan tehdä hajautetusti eri maista ja erilaisissa vaihtuvissa tiimeissä. Moni käyttää arjessaan myös tekoälyä, jolloin huomaamatta voi tulla keskustelleeksi tekoälyn kanssa enemmän kuin kollegan. Tekoälyn käytön lisäksi teknostressi sekä automatisoituneet ja yksilöllistyneet työn tekemisen käytännöt on havaittu lisäävän yksinäisyyden kokemuksia työssä (Wright & Silard, 2022). Digitaalisen vuorovaikutuksen tuomien muutosten lisäksi koronapandemia ja nopea olosuhteiden pakosta johtunut siirtymä etätyöhön on edelleen vauhdittanut tarvetta ymmärtää työympäristöön kiinnityviä yksinäisyyden kokemuksia. Koronapandemia synnytti itsessään epävarmuutta, johti ennakoimattomiin sosiaalisiin rajoituksiin ja muutti siten ihmisen sosiaalista elämää, sen mahdollisuuksia ja reunaehtoja merkittävästi. Samanaikaisesti työelämässä vallitseva epävarmuus, työttömyys, erilaiset pätkätyösuhteet sekä työn ja muun elämän välistä rajaa hämärtävät joustavat työajat on nostettu esiin yksinäisyyden taustalla (Wright & Silard, 2022).

Sosiaalinen ympäristö ja sosiaaliset vuorovaikutussuhteet ovat siis muuttaneet merkittävästi muotoaan. Tämän lisäksi työntekijät ovat yhä enemmän vastuussa sekä työn tekemisestä että oman osaamisensa kehittämisestä. Itseohjautuvuus, autonomia, vapaus ja vastuu tulevat esiin monissa työelämää ja työn tekemistä koskevissa keskusteluissa. Ne luovat perustan motivaatiolle ja oppimiselle, mutta korostuessaan liikaa voivat vahvistaa yksin pärjäämisen kulttuuria ja siihen liittyviä odotuksia. Haastavissa tai uusissa työntilanteissa autonomisen toiminnan odotus voi jättää tunteen tuen puuttumisesta, jos oma osaaminen, tiedot ja taidot eivät ole riittävällä tasolla työtehtävän suorittamiseksi. Työelämän intensiivistymisen, jatkuvien muutosten ja vaatimusten ohella vastuu sosiaalisten suhteiden rakentamisesta ja ylläpitämisestä näyttää yhä useammin olevan yksittäisen työntekijän harteilla. Tämän vastuun tunnistaa varmasti moni etätöitä tekevä. Etätyössä sosiaaliset kohtaamiset eivät synny itsestään, vaan yhteydenotto kollegaan vaatii tietoisen päätöksen. Työhuoneesta jääkaapille kävellessä ei tule vastaan ketään, jonka kanssa jäisi luontevasti juttelemaan. Yhdessä nämä sosiaaliset ja yhteiskunnalliset muutokset ja haasteet voivat luoda yksilöille niin työelämässä kuin elämän muillakin osa-alueilla paineita sekä odotuksia pärjätä ja selviytyä yksin, ja siten etäännyttää muista.

Mitä työyksinäisyys on?

Työyksinäisyydellä tarkoitetaan työympäristössä laadullisesti hyvien ja mielekkäiden ihmissuhteiden puutetta (Ozcelik & Barsade, 2018). Kyse on sosiaalisen suhteiden laadusta, ei niinkään niiden määrästä. Työyksinäisyyttä voidaan hahmottaa yksilön sosiaalisissa suhteissa vallitsevan ristiriidan kautta. Työntekijä toivoo laadullisesti parempia ihmissuhteita kuin mitä tämänhetkinen tilanne työympäristössä mahdollistaa. Ulkopuolisuuden, erillisyyden ja tuen puuttumisen kokemusten ohella, työyksinäisyys voi ilmetä niin ettei tule kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi työyhteisössä.

Työyksinäisyyden negatiiviset seuraukset työyhteisössä ja organisaation toiminnassa kiteytyvät siihen, miten yksinäisyyden kokemus muokkaa ihmisen ajattelutapaa, suhtautumista itseen sekä tapaa tulkita muiden ihmisten toimintaa. Pahimmillaan ja etenkin pitkään jatkuessaan työyksinäisyys passivoi ja lamauttaa työntekijän toimintaa. Yksinäisyys vaikuttaa negatiivisesti työntekijöiden halukkuuteen toimia yhteistyössä, ja yksinäisyyttä tunteva voi epäröidä osallistua sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja työyhteisön yhteisöllisiin työn tekemisen käytäntöihin (Cacioppo ym., 2000). Tutkimuksissa työyksinäisyys on yhdistetty myös vähäisempään tiedon jakamiseen ja luovuuteen (Cheng ym., 2023; McCarthy ym., 2025). Sen lisäksi, että työyksinäisyys heikentää yksilön hyvinvointia ja sitoutumista työhön se voi siis heikentää koko työyhteisön ja organisaation toimintaa ja työssä suoriutumista.

Oppiminen, osaamisen kehittäminen ja moniasiantuntijuuteen pohjautuva työ perustuvat yhteistyöhön, osallistumiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, mikä puolestaan edellyttää luottamusta, turvallisuuden tunnetta ja avointa ilmapiiriä jakaa ajatuksia ja pallotella ideoita. Yksinäisyyden kokemukset voivat siten haastaa erityisesti hiljaisen tiedon jakamista, yhdessä uuden oppimista ja yhteisten tavoitteiden saavuttamista. Erityisen ongelmallisina yksinäisyyden kokemukset näyttäytyvät myös nuorille ja uusille työntekijöille. Pääsy työyhteisöön ja tutustuminen työkavereihin on tärkeää niin työssä viihtymisen ja mielekkyyden kuin uuden oppimisenkin näkökulmasta.

Ristiriitainen digitaalinen vuorovaikutus

Yksinäisyys näyttäytyy hyvin henkilökohtaisena, subjektiivisena ja tunneperäisenä kokemuksena, jota muovaavat monet tekijät ympäristössä ja työn tekemisen tavoissa. Keskeinen kysymys on se, millaisia mahdollisuuksia työympäristö tarjoaa sosiaalisten suhteiden muodostamiseen ja ylläpitämiseen, ja toisaalta se, mitkä tekijät ympäristössä voivat altistaa yksinäisyyden kokemuksille. Digitaalisten viestintävälineiden kautta tapahtuva vuorovaikutus näyttää työyksinäisyyden osalta ristiriitaiselta. Se voi suojata joitain henkilöitä yksinäisyyden kokemuksilta, mutta samanaikaisesti altistaa toisia ulkopuolisuuden ja erillisyyden kokemusten kehittymiselle ja pitkittymiselle. Moni varmasti tunnistaa uunituoreissa tutkimuksissakin esiin nousseen tilanteen, jossa digitaalisten viestintävälineiden kautta tapahtuva vuorovaikutus ei pysty täysin korvaamaan kasvokkaisia kohtaamisia, vaan jotakin tuntuu jäävän uupumaan (Olafsen ym., 2026). Digitaalinen viestintä sen monista mahdollisuuksista huolimatta kaventaa vuorovaikutusta ja sosiaalista kanssakäymistä ja muuttaa siten sosiaalisten suhteiden laatua. Etäpalavereissa emme näe, puristuvatko keskustelukumppanin kädet jännityksestä toisiaan vasten tai sitä, mitä on tapahtunut juuri ennen palaverin alkua, ja toisaalta mitä tapahtuu heti tapaamisen päätyttyä. Etätyössä kommunikointi muuttuu asiapitoisemmaksi, tapaamiset ovat ennalta suunniteltuja, aikataulutettuja ja niillä on usein jokin tavoite. Kun vuorovaikutus vähenee ja muuttuu pinnallisemmaksi, myös väärinymmärrysten ja kommunikaatio-ongelmien riski kasvaa.

Työyksinäisyydestä puhuttaessa on tärkeää muistaa, että sen syyt ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia ja eivät riippuvaisia ainoastaan teknologiasta. Myöskään työn tekemisen paikka ei määritä yksinäisyyden kokemuksia. Työntekijä voi kokea vahvaa yhteisöllisyyttä työskennellessään yksin kotona ja vastaavasti yksinäisyyttä ollessaan toimistolla työkavereiden ympäröimänä. Kyse on enemminkin siitä, miten ja millä tavalla teknologiaa käytetään ja toisaalta, miten työntekijä itse kokee teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen. Itsenäisesti työtä tekevä voi nauttia autonomiasta tai kyseinen työtehtävä voi vaatia syvää keskittymistä minkä etätyö mahdollistaa. Kasvokkaisia sosiaalisia kontakteja kaipaava puolestaan voi nimenomaan tuntea yksinäisyyttä etätyössä. Ennen kaikkea kyse on siitä, täyttyykö yksilön hyvinvoinnille keskeinen yhteenkuuluvuuden tunne eli ovatko vuorovaikutussuhteet laadullisesti riittävän hyviä suojaamaan yksinäisyyden kokemusten kehittymiseltä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että etätyö muodostaa riskin yksinäisyyden kokemusten syntymiselle (Becker ym., 2022). Myös kiire, kilpailuun perustuva työkulttuuri ja heikko sosiaalinen tuki esihenkilöltä ja kollegoilta on tunnistettu altistavan yksinäisyydelle (Wright & Silard, 2021).

Uudenlaisia yhteisöllisyyden tapoja etsimässä

Digitaalisen viestinnän ollessa olennainen osa yhä useampia työtehtäviä ja ammatteja on tärkeää pohtia sitä, millaisia seurauksia muuttuneella sosiaalisella ympäristöllä on nyt ja tulevaisuudessa. Mielekkäät sosiaaliset vuorovaikutussuhteet ja tunne yhteisöön kuulumisesta ovat perusta mielekkäälle, hyvinvointia tuottavalle ja sosiaalisesti kestävälle työelämälle. Niin tutkimuksen kuin käytännön näkökulmasta on mielenkiintoista nähdä millaisia uusia yhteisöllisyyden tapoja ja käytäntöjä organisaatioissa hyödynnetään tukemaan työntekijöiden sosiaalista hyvinvointia ja mielekästä työntekoa ja siten ehkäisemään negatiivisia yksinäisyyden kokemuksia. Ehkä yksi keskeinen kysymys on se, miten työn käytännöt ja työssä hyödynnettävät teknologiset ratkaisut voisivat tukea ennen kaikkea työntekijöiden yhteyttä toisiinsa ja siten työn tekemistä ja sen sujuvuutta. Tällöin huomio kohdistuu esimerkiksi merkityksellisiin kohtaamisiin, toisten huomioimiseen ja kokemukseen siitä, että on osa itselleen merkityksellistä yhteisöä.

Tutkijatohtori Sara Keronen

Lue lisää käynnissä olevasta Itsenäinen yrittäjä – yksinäinen oppija? -hankkeesta: https://uefconnect.uef.fi/itsenainen-yrittaja-yksinainen-oppija-narratiivinen-tutkimus-tyoyksinaisyydesta-mikroyritysten-oppimistilanteissa/