Muutosten äärellä British Academy of Management -konferenssissa
Osallistuin syyskuun alussa British Academy of Managementin 40-vuotisjuhlakonferenssiin Lontoon yliopiston Royal Hollowayn kampuksella. Juhlavuoden teema “Thriving Together: Impact, Innovation, and Inclusion in Business and Management” korosti yhteistyön ja yhteisöllisen tuen merkitystä johtamisessa ja liiketoiminnassa sekä sitä, miten yksilöt ja organisaatiot voivat yhdessä edistää myönteistä yhteiskunnallista muutosta.
Paikalle oli ilmoittautunut johtamisen tutkijoita keskustelemaan erilaisista tutkimusaiheista hyvin laajalla skaalalla aina organisaatioiden strategisista muutoksista turismiin ja kaikesta siltä väliltä. Konferenssimatkani alkoi onnenpotkulla saapuessani sateiseen – kuinkas muutenkaan – Lontooseen sopivasti viimeisellä Finnairin lennolla ennen koko Britannian ilmatilan hiljentäneen teknisen ongelman alkamista. Järjestelmävian vuoksi useiden konferenssiosallistujien suunnitelmat olivat yllättäen muuttuneet, kun lennot olivat myöhästyneet merkittävästi, ja suuri osa oli jopa peruuntunut kokonaan.
Konferenssin avajaistilaisuudessa kuultiin useita puheenvuoroja sekä yksityiseltä sektorilta että akateemisesta maailmasta. Sattuma näyttikin huumorintajuaan, kun yksi tilaisuuden ensimmäisistä puhujista oli Heathrow’n lentokentän innovaation ja älykkään automaation johtaja, Steve Armitage. Puheenvuoronsa alussa hän luonnollisesti pahoitteli osaltaan sitä, että kollegoitamme puuttui paikalta huomattavissa määrin. Peribrittiläisen kuivalla huumorilla ja sujuvilla kielenkäänteillä tämä asetelma oli kuitenkin nopeasti kuitattu, minkä jälkeen Armitage piti kiinnostavan esitelmän lentokenttien toiminnan kompleksisuudesta.
Puhumassa oli myös London Business Schoolin professori Lynda Gratton, joka esitti kolme ihmislähtöistä, työelämään ja oppimiseen kietoutuvaa, kysymystä tekoälyn tuomista tulevaisuuden muutoksista:
- Miten ihmiset oppivat ja kehittävät osaamistaan tekoälyn aikakaudella?
- Jos tekoäly tekee asiantuntijoista kuusi kertaa tuottavampia, mitä vapautuvalle ajalle tapahtuu?
- Millaisen työelämän tekoäly mahdollistaa?
Kysymysten tarkoituksena oli ennen kaikkea herätellä yleisön ajattelua, eikä Gratton antanut suoria vastauksia niihin – mikä ei tietty ole mahdollistakaan. Hänen mukaansa tilanne tekoälyn tuomien muutosten suhteen ei kuitenkaan ole niin kohtalokas kuin toisinaan uhkakuvissa maalaillaan. Itse jäin pohtimaan erityisesti itsenäisen ajattelun ja tekoälyn välistä suhdetta. Tekoäly helpottaa esimerkiksi tekstin ja analyysien tuottamista, mutta se ei itsessään välttämättä lisää tai paranna ajattelua. Pahimmillaan voi käydä jopa päinvastoin, jos osa ajatteluprosessista ulkoistetaan tekoälylle eikä käyttäjä enää itse täysin ymmärrä omia (?) tuotoksiaan. Mitä tästä seuraa? Miten tähän tulisi suhtautua?
Työelämän uudistumisesta puhui myös LinkedInin Ison-Britannian maajohtaja Janine Chamberlin. Hän esitti, että 70 % nykyisessä työelämässä tarvittavista taidoista muuttuu vuoteen 2030 mennessä – siis vain vähän yli kolmen vuoden kuluttua. Vauhdiltaan huimaava ennustus. Chamberlin kertoi lisäksi, että tekoäly- ja IT-taitojen ohella kysytyimpiä työelämätaitoja tällä hetkellä ovat johtamis-, kulttuuri- ja kommunikaatiotaidot. Organisaation strategian toteuttamisen, vuorovaikutuksen ja työssä oppimisen yhteyksiä tarkasteleva väitöskirjani on siis ajankohtainen.
Keskusteluja ja oppimista
Johtamisen tutkimus on alana varsin laaja, mistä kertoo jo konferenssin teema-alueiden määrä: kaikkiaan 31 eri aihepiiriä. Juhlavuoden kunniaksi osallistujia oli ennätysmäärä, yli 1 300, ja konferenssipapereita noin 1 700. Vaikka kyseessä oli brittiläisen akatemian konferenssi, osallistujajoukko oli hyvin kansainvälinen: osallistujia oli 74 eri maasta. Tällä kertaa vasta toinen henkilö, jonka kanssa keskustelin, paljastui suomalaiseksi – ei ensimmäinen, kuten edellisessä kansainvälisessä konferenssissani. Pieni maailma, suuri tutkimusala.
Neljän päivän aikana rinnakkaisia sessioita järjestettiin runsaasti, joten kaikkea kiinnostavaa oli mahdotonta ehtiä kuuntelemaan. Osallistuin Strategia käytäntönä -teemaan esitykselläni “Psychological Safety and Learning Supporting Employees’ Strategic Attributes”. Aikuiskasvatustiedettä ja organisaatiokäyttäytymistä yhdistävä näkökulmani strategiseen muutokseen herätti kiinnostusta ja kirvoitti keskustelua.
Eräässä sessiossa toimin diskussanttina eli kommentoin minulle etukäteen osoitettua konferenssipaperia ja avasin keskustelun esityksen jälkeen. Paperissa käsiteltiin ylemmän ja keskijohdon välisen vuorovaikutussuhteen laadun yhteyttä strategian toteuttamiseen, keskittyen erityisesti luottamukseen, avoimuuteen ja vastavuoroisuuteen. Aihe osui hyvin lähelle omia kiinnostuksen kohteitani ja tutkimustani, ja oli siksi erityisen kiinnostavaa luettavaa. Yleisesti ottaen konferenssiesityksissä strategia käytäntönä -teemassa käsiteltiin hyvin laajasti erilaisia aiheita, muun muassa informaalisuuden ja formaalisuuden suhdetta, organisaation ketteryyttä sekä tietysti tekoälyä.
Konferenssipäivät sisältävät paljon kuuntelemista, keskustelua ja ajattelua. Samalla ne ovat virkistävä poikkeus tavanomaiseen tutkimustyöhön, jossa omaa tutkimusta työstetään usein yksin. On arvokasta saada kommentteja ja erilaisia näkökulmia kansainväliseltä tiedeyhteisöltä aiheeseen, jonka parissa viettää niin paljon aikaa itsekseen. Tämä paitsi syventää ymmärrystä tutkimustyöstä myös edistää tutkijaidentiteetin kehittymistä.
Näkökulmia muutokseen
Konferenssimatkallani muutos oli läsnä monella tasolla: esimerkiksi konferenssin puheenvuoroissa ja tutkimusaiheissa, oman tutkijuuteni reflektoinnissa sekä lentoliikenteen teknisissä haasteissa. Tämän lisäksi muutos oli nähtävissä konkreettisesti Royal Hollowayn kampuksella ja Lontoon kaupunkikuvassa, joissa vanha ja uusi maailma sekoittuvat ainutlaatuisella tavalla. Thamesin ylittävältä Waterloo Bridgeltä länteen katsoessa joen rannalla seisoo jylhänä Westminster historiallisine rakennuksineen, kun taas idässä Cityn modernit lasiseinämät kohoavat läpi pilvien. Fyysistä välimatkaa on vain muutama kilometri, mutta ajallisesti ero on satoja vuosia.
Kuten kaupunkikuvassa, myös organisaatioissa vanha ja uusi elävät usein rinnakkain, eikä uudistuminen tapahdu hetkessä. Tavoitteet voidaan kirjata strategioihin ja panna virallisesti toimeen jonain tiettynä päivänä ”paperilla”,mutta ihmistenosaaminen, ajattelu ja toimintatavat eivät automaattisesti muutu samalla kellonlyömällä.Koska organisaatiot koostuvat ihmisistä, muutoksen toteutuminen käytännön tasolla tarkoittaa myös muutoksia ihmisten ajattelussa ja toiminnassa. Siksi muutos lopulta konkretisoituu työpaikan arjen käytännöissä vuorovaikutuksen ja oppimisen kautta.
BAM-konferenssi oli kokemuksena opettavainen kurkistus akateemiseen maailmaan. Se havainnollisti tutkimusmaailman moninaisuuden jopa yhden tutkimusalueen sisällä. Keskustelut samaa tutkimusaihetta erilaisista näkökulmista lähestyvien ihmisten kanssa ovat tärkeitä, ja erilaisista tutkimuskonteksteista, -asetelmista ja -menetelmistä voi kerätä tietoisesti ja toisinaan tiedostamattaankin aineksia omaan tutkimukseen. Vaikka konferenssi oli vain lyhyt tuokio tutkimusmatkallani tutkimuksen maailmaan, kotiin palatessani minulla oli tuoreiden ideoiden lisäksi vahvistunut käsitys oman tutkimukseni paikasta sekä uusia näkökulmia muutokseen.
Teemu Ojala, väitöskirjatutkija