Etnografisia havaintoja verkossa ja verkosta

Digitaalinen etnografia tarjoaa keinon ymmärtää verkkomedian merkityksiä, verkkoyhteisöjen sosiaalisia ja kulttuurisia käytänteitä yhteiskunnassa ja ihmisten arjessa. Se luo metodologisen kehyksen tutkijoille, jotka tekevät etnografista tutkimusta verkossa digitaalisin välinein ja digitaalisista käytänteistä. Sosiologi Alecea Standlee (2017) määrittelee digitaalisen etnografian multi-modaaliseksi laadulliseksi tutkimusmenetelmäksi, joka pyrkii ymmärtämään digitaalisesti välittynyttä vuorovaikutusta, yhteisöjä, identiteettejä ja normeja tarkastelemalla fyysisten ja virtuaalisten tilojen rajapintoja, vuorovaikutusta näiden välillä, materiaalisuutta, tekstejä ja kehoja, jotka toimivat näissä tiloissa.

Verkkoympäristössä toteutettavalla etnografisella tutkimuksella on takanaan jo melko pitkä historia, josta kertovat esimerkiksi sen monet eri nimitykset: netnografia, virtuaalinen etnografia, digitaalinen etnografiaa mediaetnografia ja sosiaalisen median etnografia. Oman tieteenalani antropologian piirissä puhutaan myös media-antropologiasta, digitaalisesta antropologiasta ja sosiaalisen median antropologiasta. Vaikka suuntaukset ovat lähellä toisiaan, ne määrittelevät suhteensa teknologioihin, tutkimuskohteisiin, tutkijapositioon ja tutkimuskäytäntöihin hieman eri tavoin (Isomäki ym. 2013). Nämä toisistaan poikkeavat määrittelyt peilaavat teknologian kehityskulkuja, mutta ainakin itselleni moninaiset nimitykset ovat olleet myös hämmentäviä.

Dequal-hankkeessa tutkimme digitaalisuuden merkitystä nuorten arjessa. Ajatuksenamme oli havainnoida nuorten verkkoelämää heidän itsensä esittelemänä, mutta koronapandemian vuoksi jouduimme siirtämään tapaamiset, haastattelut ja havainnointimme verkkoon. Verkko on tunnetusti pohjaton, eikä sitä voi pysäyttää tiettyyn hetkeen. Päästäksemme alkuun pyysimmekin haastatteluihin osallistuneita nuoria nimeämään tahoja, joita he seuraavat verkossa ja kertomaan meille näistä tahoista. Tavoitteenamme oli näin päästä lähemmäs sitä maailmaa, jossa tutkimukseemme osallistuvat nuoret elävät tänä päivänä.

Etnografinen havainnointi on aktiivinen prosessi, jossa tutkija on vuorovaikutuksessa tutkimansa kentän kanssa, tulkitsee saamaansa tietoa sekä kyseenalaistaa tähän prosessiin ja tutkittavaan ilmiöön liittyviä itsestäänselvyyksiä ja oletuksia. Googlen omistama videopalvelu Youtube oli verkkokyselyssämme nuorten keskuudessa suosituin palvelu, ja lähes kaikki nuorten seuraamat vaikuttajat löytyivät myös Youtubesta (osa tuottaa sisältöä moniin eri kanaviin ja nuoret seuraavat heitä monikanavaisesti). Haastattelemillamme nuorilla oli kuitenkin erilaiset kiinnostuksen kohteet. Moni Youtube-vaikuttaja tuottaa sisältöä sivuilleen viikoittain, joten havainnoitavaa riittää. Itselleni verkossa toteutettava havainnointi oli yllättävän raskasta. Vaikka suhtaudun siihen tutkimusmatkana itselleni vieraaseen kulttuuriin, videoiden katsominen on välillä varsin puuduttavaa. Pyrin pitämään etnografiset havainnointijaksot maltillisina, mutta hartiani jumittivat, silmät väsyivät ja päässä suhisi. Pystyin hyvin samastumaan huoliin teknologian liiallisen käytön fyysisistä vaikutuksista, joita ovat esimerkiksi yöunien häiriintyminen, päänsärky ja stressi.

Verkossa tutkimustaan tekevä etnografi joutuu puntaroimaan tutkimuksensa eettisiä puolia tilannekohtaisesti, koska saatavilla ei ole tarkkoja ohjeistuksia. Tärkeää on esimerkiksi miettiä, miten tutkimukseen osallistuvilta saadaan tietoon pohjautuva suostumus ja kuinka tutkija tekee oman roolinsa heille näkyväksi. Verkkopalvelujen käyttöohjeisiin on myös syytä tutustua (eettisistä näkökulmista lisää esimerkiksi Kosonen ym. 2018; Ahteensuu 2019). Videopalvelu Youtube muodostaa yhden nuorten arkisen verkkotoiminnan kontekstin ja näyttäytyy meille tutkijoille periaatteessa kaikille avoimena, kauppakeskuksen kaltaisena tilana, jossa nuoret hengailevat. Youtube on nuorille sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö, jonka merkitystä tutkimukseen osallistuvien nuorten elämässä pyrimme muun muassa selvittämään.  (Ks. myös Standlee 2017; Sumiala & Tikka 2013.)

Vaikka hieman purnasinkin kokemastani verkkoetnografian raskaudesta, digitaaliseen etnografiaan perehtyminen on ollut myös mukava ja mielenkiintoinen prosessi. Nuorten kanssa haastatteluissa pohditut digitaalisen arjen eri puolet yhdistettyinä verkossa tehtävään havainnointiin johdattelevat tutkijan uusien teemojen äärelle ja palkitsevat uteliaalla mielellä kenttäänsä tarkastelevan tutkijan.

Kristiina Korjonen-Kuusipuro

Lähteet:

Ahteensuu, M. (2019) Käytätkö somedataa tutkimuksessasi? Saatavilla: https://vastuullinentiede.fi/fi/tutkimustyo/kaytatko-somedataa-tutkimuksessasi.

Isomäki, H. & Lappi, T-R. & Silvennoinen, J. Verkon etnografinen tutkimus. Teoksessa Laaksonen, S-M. & Matikainen, J. & Tikka, M. (toim.) Otteita verkosta. Verkon ja sosiaalisen median tutkimusmenetelmät. Tampere: Vastapaino, 150–169.

Kosonen, M. & Laaksonen, S-M. & Terkamo-Moisio, A. & Rydenfelt, H. (2018) Sosiaalinen media ja tutkijan etiikka. Saatavilla: https://etiikka.fi/tutkimusetiikka/sosiaalinen-media-ja-tutkijan-etiikka/.

*Standlee, A. (2017) Digital Ethnography and Youth Culture: Methodological Techniques and Ethical Dilemmas. Teoksessa Castro, I.E., Swauger, M., Harger, B. (toim.) Researching Children and Youth: Methodological Issues, Strategies, and Innovations. Sociological Studies of Children and Youth 22, 325–348.

Sumiala, J. & Tikka, M. (2013) Verkko mediaetnografin tutkimuskohteena. Tapauksena uutisen etnografia Youtubessa. Teoksessa Laaksonen, S-M. & Matikainen, J. & Tikka, M. (toim.) Otteita verkosta. Verkon ja sosiaalisen median tutkimusmenetelmät. Tampere: Vastapaino,170–192.