Tunnelmia virtuaalikonferenssista – Nuorisotutkimuspäivät 2020

Tylsää, puuduttavaa, pelkkiä ruutuja – tasavertaisuutta, sosiaalisuutta, aivojumppaa. Siinä ajatuksia virtuaalikonferenssista, sekä omiani että kollegojen. Olemme viimeisen vuoden aikana tottuneet tuijottamaan ruutuja. Kokoukset, seminaarit, tapaamiset – kaikki verkossa. Keväällä 2020 konferenssit ja seminaarit peruttiin, mutta sen jälkeen tilaisuudet on järjestetty onlineversioina.

On tärkeää, että seminaareja järjestetään, sillä tutkimusta ei voi tehdä tyhjiössä. Ilman älyllisiä virikkeitä, ajatuksia virittäviä keskusteluja, ajatuksenpätkiä ja ”artikulaatioita”, ei synny mitään uutta tai uusia ideoita. Seppo Knuuttila, Lawrence Grossbergia mukaillen, on pohtinut runsaasti artikulaatioita ja uusien merkityksien syntyä.  Artikulaatiot ovat nivellyksiä ja uusia kytkentöjä, joissa uusi yhdistyy vanhaan tuottaen jotakin uutta. Merkityskäytäntöjä luodaan, puretaan ja uusinnetaan.

Seppo Knuuttila kirjoittaa artikulaatioista ja uuden kytkennöistä suhteessa tietotekniikan arkipäiväistymiseen. Tutkimme arjen ja tietotekniikan yhteen kietoutumista tutkimusryhmässä vuosituhannen alkupuoliskolla, jolloin tietotekniikka oli jotakin uutta arjessamme. Tänä päivänä digitaalisuus on niin saumaton osa arkeamme, että sen merkitystä arjessa tuntuu olevan jälleen vaikea hahmottaa. Silloin Suomessa – tietoyhteiskuntavisioiden luvatussa maassa – tietotekniikan uumoiltiin häivyttävän paikan merkitystä sekä luovan tasaveroisia mahdollisuuksia. Kun nyt virtuaalikonferenssissa olimme kuka missäkin paikassa, mutta kaikki samassa tilanteessa pelkän koneen ja ruudun äärellä, koin tämän hyvinkin todeksi.

Liimauduin ruudun äärelle päiväkausiksi kuuntelemaan Nuorisotutkimuspäiviä. Kuuntelin sellaista, josta en ollut kuullut ja sellaista, joka oli jo tuttua. Erityisellä mielenkiinnolla kuuntelin työryhmää ”Sosiaalisesti eristäytyneet nuoret ja sosiaalisen media”. Työryhmä kuvauksen mukaan ”Ei ole liioittelua sanoa, että monet niistä ilmiöistä, joista sosiologit ovat kiinnostuneita, tapahtuu nykyään some-alustoilla.” Olen samaa mieltä, ja lisäisin tähän myös kulttuurintutkijat.

Kiinnostavan konferenssin lopulla jo toivoin, että aina vastedeskin voisimme osallistua konferensseihin menemättä paikan päälle. Vaikka toiseen paikkaan siirtyminen, tapaamiset ja matkustaminen ja irrottautuminen arkisesta luovatkin aivan oman tunnelmansa, oli tässäkin nyt hyvät puolensa. Tosin monelta matka toisiin tiloihin jäi puolitiehen ja arki nivoutui konferenssin kotiosallistumisen moninaisiin kerroksiin. Kun kissa pyörähtää ruudussa tai pääpuhujan äiti soittaa kesken esitelmän, rikkoutuu lumous jollain käsittämättömän arkisella, sympaattisella ja tätä aikaa korostavalla tavalla: tietotekniikan, digitaalisuuden, työn ja arjen yhteen kietoutumisella.

Lähteet:

Grossberg, Lawrence 1995. Mielihyvän kytkennät: risteilyjä populaarikulttuurissa. Tampere: Vastapaino

Knuuttila, Seppo 2003. Arjen ongelma tietoyhteiskunnassa. Teoksessa Sanna Talja & Sari Tuuva (toim.) Tietotekniikkasuhteet. Kulttuurinen näkökulma. Helsinki: SKS.

Sari Tuuva-Hongisto, projektipäällikkö