Etusivu

Posted on

Psykologian opiskelu Joensuussa

Moikka! Tänään täällä on kirjoittamassa Tuuli ja opiskelen toista vuotta psykologiaa Joensuun kampuksella. Korkeakoulujen yhteishaku on parhaillaan käynnissä, ja monet varmasti pohtivat hakukohteita ja niiden järjestystä. Muistan itsekin tuskailleeni kolme kertaa yhteishaun kanssa. Minulle oli aina selvää, että psykologia on ensimmäinen vaihtoehto hakulomakkeella, mutta välillä hakukohteista löytyi myös muita aloja vaihtoehtoina. Tosin lopulta aina hylkäsin muilta aloilta tarjotut opiskelupaikat, sillä psykologian opiskelu oli unelmani. Toinen asia mitä hakiessani pohdin, oli eri kaupunkien järjestys ja vaihdoinkin kaupunkien järjestystä useasti hakuaikana. Hakiessani psykalle minulla oli aina kolme kaupunkia vaihtoehtoina, joiden välillä pohdin, mutta tärkein kriteeri oli minulla ala. Olin siis valmis muuttamaan minne tahansa psykologian opiskelun perässä. Lopulta kolmen välivuoden ja valtavan uurastuksen jälkeen sähköpostiin tuli unelmieni viesti: Onneksi olkoon, sinulle on myönnetty opiskelupaikka.

Sen myötä aloitin opinnot syksyllä 2021 Joensuussa. Joensuu oli minulle ennen tänne muuttoa melko tuntematon kaupunki, enkä tuntenut kaupungista juuri ketään. Nyt noin kahden vuoden jälkeen voin todeta viihtyneeni täällä hienosti, enkä haluaisi vaihtaa opiskelupaikkaa, vaikka siihen tarjottaisiin mahdollisuus. Seuraavaksi avaan keskeisimmät syyt, minkä takia olen ollut psykologian opiskeluun Joensuussa niin tyytyväinen:

Yhteisöllinen ilmapiiri ja aktiivinen ainejärjestö

Löysin melko nopeasti omasta ainejärjestöstä ihanan ja samanhenkisen ystäväporukan. Suurin osa opiskelijoista muuttaa tänne jostain muualta, jolloin valmiita porukoita ei ole ja ihmisillä on suuri motivaatio tutustua uusiin ihmisiin. Lisäksi tapahtumia on ollut paljon, ja myös poikkitieteellisiä kavereita on tarttunut matkaan. Ainejärjestömme Oidipus on ollut yksi isoimmista tekijöistä siinä, että olen löytänyt itselleni mielekästä tekemistä ja tutustunut uusiin ihmisiin. Eri vuosikurssit ovat myös paljon tekemisissä toistensa kanssa, eikä esimerkiksi opiskelijoiden välillä ole kilpailua tai vertailua keskenään.

Kuusi naista kuvassa.

Vapaa sivuaineoikeus sekä työ- ja organisaatiopsykologia

Vapaa sivuaineoikeus on yksi parhaita juttuja yliopistolla. Sivuaineita voi psykalla valita oman mielenkiinnon mukaan myös muista tiedekunnista, ja tarjonta on todella laaja. Kavereillani on esimerkiksi seuraavia sivuaineita: oikeuspsykologia, johtaminen, japanin kieli, urheiluravitsemus, historia ja terveyden monikulttuuriset ulottuvuudet. Lisäksi opiskelen itse työ- ja organisaatiopsykologiaa, joka on yksi laitoksen painotuksista. Minua kiinnostaa työhyvinvointi ja siihen liittyvät ilmiöt, sekä haluaisin tulevaisuudessa työskennellä työterveydessä, joten koen sivuaineen mielekkääksi myös työuraa ajatellen.

Kliinisen psykologian painotus

Opinnoissa meillä näkyy vahva kliinisen psykologian painotus, joka mahdollistaa laaja-alaisen ymmärryksen mielenterveydestä ja sen haasteista. Opintojen alkuvaiheesta lähtien ymmärrys mielenterveyden häiriöiden esiintyvyydestä, synnystä ja hoidosta karttuu. Olen ollut itse tähän painotukseen hyvin tyytyväinen, sillä mielenterveyden haasteet ja niiden hoitaminen ovatkin yksi psykologian mielenkiintoisimpia teemoja.

Kaksi opiskelijaa turkoosit haalarit päällä.

Aktiivinen ja helposti lähestyttävä henkilökunta

Opettajat ja laitos ovat läpi opintojen olleet minusta helposti lähestyttäviä ja aktiivisia. Ohjausta ja tukea on ollut tarjolla vaivattomasti, ja viesteihin on aina vastattu nopeasti. Opettajat ovat olleet joustavia suoritustapojen ja aikataulujen suhteen, sillä esimerkiksi useilla opintojaksoilla voi valita haluaako osallistua opetukseen etänä vai lähiopetuksessa. Lisäksi amanuenssit ja ohjaajat auttavat opintojen suunnittelussa.

Jatkuvan oppijan opinto-oikeus 

Yliopisto tarjoaa mahdollisuuden täydentää omaa koulutustaan ja osaamistaan vielä valmistumisen jälkeen. Valmistumisen jälkeen opiskelijalla on aikaa kahden lukuvuoden verran opiskella laajasti opintoja valitsemistaan aiheista. Itse olen suunnitellut lukevani opintoja kauppatieteiden puolelta, sillä myös yrittäjyys on mahdollinen vaihtoehto minulle tulevaisuudessa. Lisäksi ravitsemustieteiden opiskelu voisi olla kiinnostavaa.

Turkoosit haalarit

Mikäs sen hienompaa kuin turkoosit haalarit opiskelijaelämässä. Tätä kohtaa ei varmaan tarvitse avata enempää? 🙂

Kuvassa on turkoosit opiskelijahaalrit.

Tässä keskeisimmät syyt, miksi en vaihtaisi muualle. Lisäksi listaa voisi jatkaa vielä monilla syillä, esimerkiksi harrastusmahdollisuudet ovat todella hyvät, vaihtokohteita on ympäri maailmaa ja vaihtoon on helppo lähteä, Joensuun luonto ja ulkoilumahdollisuudet ovat vertaansa vailla sekä kampus sijaitsee keskustassa. Näiden tekijöiden myötä uskon, että opiskeluajoistani tulee ikimuistoiset!

Instagramin puolella voi laittaa viestiä, jos opiskelusta herää kysymyksiä, vastailen mielelläni. Lisätietoa psykologian opinnoista löydät osoitteesta: https://www.uef.fi/fi/koulutus/psykologia. Tsemppiä kaikille yhteishakuun ja toivottavasti tavataan syksyllä! Yhteishaku on käynnissä 30.3 asti.

IG: ueflahettilas

//Tuuli, psykologia

Posted on

Mikä ihmeen matemaattisten aineiden opettaja ja luokanopettaja -linja?

Kirjoittajan kuva.

Moikka! Tällä kertaa täällä kirjoittelee Riikka, ja mä opiskelen matikan ja fysiikan aineenopettajaksi sekä luokanopettajaksi. Kun itse kerroin hakeneeni opiskelemaan matematiikan aineenopettajaksi ja luokanopettajaksi, sain kuulla monta kertaa opettajiltakin, ettei sellaista linjaa ole olemassa. Onko tuo nyt ihmekään, kun itsestänikin tuntui, ettei juuri kukaan koskaan puhunut siitä, että yliopistossa voisi opiskella sekä matemaattisten aineiden opettajaksi että luokanopettajaksi yhdellä kerralla. Nyt olenkin siis tuomassa selkeyttä siihen, mitä matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opiskelijat oikeasti opiskelevat.

Eniten hämmästystä herättää se, miten tämän linjan opiskelijoiden opinnot eroavat pelkkien matemaattisten aineiden opettajista tai luokanopettajista. Suurin ero luokanopettajiin nähden on pääaine. Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjalla pääaine on jokin seuraavista: matematiikka, fysiikka tai kemia. Esimerkiksi mun pääaine on matematiikka, joten valmistuttuani saan opettaa matematiikkaa yläkoulussa ja toisella asteella, mutta voin toimia myös luokanopettajana alakoulussa. Luokanopettajaksi opiskelevilla pääaine on taasen kasvatustiede. Sekä luokanopettajien että aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opintoihin kuuluvat opettajan pedagogiset opinnot, joissa sivutaan osittain samoja teemoja kuin kasvatustieteenkin opinnoissa.

Luokanopettajaksi opiskelevien kanssa täysin yhteisiä opintoja ovat luokanopettajan monialaiset opinnot. Näissä opinnoissa opiskelijoille opetetaan, kuinka opetetaan luokanopettajan opettamia aineita aina taitoaineista luonnontieteisiin. Lisäksi varmistetaan, että jokaisella opiskelijalla on itsellään tarvittava tietotaso näiden oppiaineiden opetukseen.

Musiikin luokan kosketinsoittimia.
Luokanopettajan monialaisissa opinnoissa päästään mm. harjoittelemaan soittamista.

Pääainetta opiskellaan opinnoissa eniten, kuten nimestäkin voi päätellä, mutta sen lisäksi opiskellaan myös sivuaineita. Sivuaineiden avulla on mahdollista sisällyttää omiin opintoihin muita mielenkiinnon kohteita ja vaikuttaa työllistymismahdollisuuksiin. Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opiskelijoilla tulee varsin paljon opintopisteitä jo pelkästään pääaineesta, opettajan pedagogisista opinnoista ja luokanopettajaopinnoista, joten he monesti suorittavat tutkintoonsa yhden toisen opetettavan aineen opinnot sivuaineena. Esimerkiksi minulla sivuaineena on fysiikka, eli voin opettaa myös sitä yläkoulussa sekä toisella asteella. Aineenopettaja -linjalaiset opiskelevat myös opettajan pedagogisia opintoja sekä pääaineensa opintoja. Lisäksi hekin opiskelevat sivuaineina monesti yhden tai kahden muun opetettavan aineen opintoja. Yleisimpiä sivuaineita ovat matematiikka, fysiikka, kemia ja tietojenkäsittelytiede, mutta osa on opiskellut myös erityispedagogiikkaa tai rehtorin pätevyyden antavia opintoja sivuaineena. Sivuaineopintoja ei kuitenkaan rajoiteta kummallakaan linjalla, eli aineenopettajaksi opiskelevat voivat lukea vaikkapa kolmen opetettavan aineen sivuaineopinnot tai toisaalta aineenopettaja ja luokanopettaja -linjalaiset voivat opiskella pääaineen lisäksi kaksikin opetettavaa ainetta. Toki tällöin opintopisteitä voi kertyä reilusti.

Muistiinpanoja fysiikan kurssilta.
Koska sivuaineeni on fysiikka, niin valmistuttuani olen myös pätevä fysiikan aineenopettaja.

Miksi sitten kannattaa valita matemaattisten aineiden opettaja ja luokanopettaja -linja? Tällä linjalla pääset heti opintojen alusta asti opiskelemaan niin aineenopettajan kuin luokanopettajan opintoja. Lisäksi saat useamman pätevyyden yhdellä tutkinnolla, eli työllistymismahdollisuutesi ovat erinomaiset. Mikäli joskus työurasi aikana kaipaat vaihtelua työtehtäviin, niin pystyt helposti vaihtamaan esimerkiksi luokanopettajasta lukioon opettajaksi. Itse olen aina ollut kiinnostunut monipuolisesti eri oppiaineista ja aiheista, ja siksi nämä opinnot ovat olleet täydelliset just mulle. Mun arkipäivä saattaa koostua liikunnan tunnista, fysiikan laskujen tekemisestä ja matematiikan opetuksen analysoinnista, eli päivässä on kivasti vaihtelua.

 

//Riikka, matematiikan ja fysiikan aineenopettaja ja luokanopettaja

Posted on

”Entä jos kukaan ei tahdo olla ystäväni?” – Vertaistukea yliopiston aloitusjännitykseen <3

Toisen lukiovuoteni keväällä 2020 korona rantautui Suomeen. Korona oli uusi tauti, josta ei tiedetty vielä juurikaan mitään, paitsi että oli kyse jostakin vakavasta. Toisen lukiovuoteni loppukevät oli automaattisesti kaikilla opiskelijoilla etänä ja kun abivuoteni syksyllä olisi ollut aika palata lähiopiskeluun, koin siitä kovaa ahdistusta. Tunsin, että pystyisin keskittymään opintoihin paremmin kotona, ilman jatkuvaa huolta siitä, että saisin koulusta tartunnan ja tartuttaisin sen läheisiini, joista osa kuuluu riskiryhmään. Siispä päätin anoa rehtorilta lupaa käydä loput lukiostani etänä, mihin ilokseni sain suostumuksen.

Kun oli kuitenkin aika palata ihmisten ilmoille syksyllä 2021 yliopisto-opintojeni alkaessa, olin innoissani, mutta minua jännitti ihan valtavasti. Olin ollut puolitoista vuotta kotona juurikaan ikätovereitani tapaamatta ja ajatukset alkoivat pyöriä päässäni: entä jos en enää osaakaan olla muiden ihmisten kuin perheeni kanssa?

Kun yliopisto alkoi, huomasin väistämättömän totuuden: kyllä, sosiaaliset taitoni olivat kärsineet merkittävästi. Vaikka perheeni keskuudessa olen puhelias ja lähes “papupadan” maineessa, jännitin uusien ihmisten tapaamista ja koin, etten hallinnut juuri lainkaan small talkin jaloa aitoa. Jos joku muu ei avannut keskustelua, minun oli todella vaikea keksiä mistä kysyä ja jutella ja tunsin reagoinnin toisten ihmisten tarinoihin haastavaksi. En myöskään monesti tiedä, mitä mieltä olen mistäkin asiasta. Tämä vaikeuttaa merkittävästi keskusteluihin osallistumista. Lisäksi ylianalysoin jatkuvasti sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Yliopiston alkaessa mielessäni pyörikin jatkuvasti kysymykset: ”Entä jos en löydäkään ystäviä? Entä jos kukaan ei tahdo olla ystäväni?”

Uskokaa tai älkää, tällä itsereflektoinnilla on jokin tarkoituskin. Vaikka tuntisitte samankaltaisia tuntemuksia kuin minä, niin uskokaa kun sanon: älkää huoliko. Yliopiston aloista osa on sellaisia, että jokaisella vuosikurssilla on hyvin pieni ryhmä opiskelijoita, osalle aloista puolestaan otetaan vuosittain paljon porukkaa sisään. Koen, että molemmissa on omat hyvät puolensa kavereiden löytämistä ajatellen: pienessä ryhmässä yhteishenki on usein todella tiivis ja kaikki tulevat toimeen keskenään, isossa porukassa on sen sijaan paljon opiskelijoita, joiden joukosta löytää omanhenkisiä ihmisiä. Lisäksi yliopiston alkaessa opiskelijat ovat yleensä samassa tilanteessa: kaupunki on uusi, kampuksella ei ole lainkaan tuttuja ja on valtavasti uutta opittavaa ja muistettavaa. Vertaistuen kaipuu innostaakin itsesi lisäksi myös muita etsimään kavereita, joten toisiin tutustuminen käy usein yllättävänkin helposti!

Kaksi vaaleanvihreisiin haalareihin pukeutunutta poikaa hymyilevät kameralle ja pitävät käsiään toistensa hartioiden ympärillä.
Maantieteiden ja ympäristöpolitiikan fuksit Kaapo (vas.) ja Miikka tutustuivat toisiinsa opintojen alkaessa viime syksynä ja ovat nyt hyviä ystäviä.

Ja vaikka sydänystäviä ei löytyisikään oman alan porukasta, tarjoaa yliopisto myös paljon muita mahdollisuuksia sosiaalistumiseen: opiskelijatapahtumat, Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) kerhotoiminta ja hankkeet (esimerkiksi aamupaloja ja brunsseja, yhteiskävelylenkkejä, kaverikahvilatapaamisia, retkiä, lautapeli-iltoja ja paljon muuta!), tuutoritoiminta, tai vaikkapa nämä UEF-lähettilään hommat. Esimerkiksi edellä mainituissa voit tavata uutta porukkaa matalalla kynnyksellä. Itse en ole käynyt kovinkaan paljoa yliopistourani aikana opiskelijatapahtumissa. Pystyn itse asiassa laskemaan kaikki tapahtumat yhden käden sormilla. Olen silti löytänyt upeita tyyppejä ympärilleni ja huomannut, että ihmiset ottavat minut vastaan ja hyväksyvät sellaisena kuin olen ja se on mahtavaa! Jännitän edelleen, mutta tunnen sisälläni kasvavaa paloa uusiin tapahtumiin osallistumisesta ja ihmisiin tutustumisesta sekä jo löytyneiden kaverisuhteiden vahvistamisesta. Ehkä olenkin pikkuhiljaa omaksunut tietynlaista pohjoiskarjalaista rempseyttä: olen sellainen kuin olen, sillä sipuli ja se riittää.

Neljä UEF-lähettilästä seisovat vierekkäin ja hymyilevät. Yksi heistä pitää peukkujaan pystyssä.
UEF-lähettiläänä on tutustunut helposti upeisiin tyyppeihin.

Kaipa se, mitä tällä kirjoituksella haluan kertoa on, että oletpa luonteeltasi sitten ujo tai sosiaalinen, tykkäät käydä tapahtumissa tai et, uusien ihmisten tapaaminen on sinulle helppoa tai niin jännittävää että meinaat pökertyä, tulet pärjäämään yliopistossa siitä huolimatta erinomaisesti ja löytämään epäilemättäkin uusia ystäviä! Tai vaikka et viihtyisikään vapaa-ajan riennoissa, vaan tarvitsisit kaiken luentojen ulkopuolisen ajan sosiaalisten akkujen lataamiseen, niin Joensuun ja Kuopion rempseä väki ottaa sinut varmasti joka tapauksessa avosylin porukkaan mukaan.

Ulkona oleva, vaaleansinisiin haalareihin pukeutunut ryhmä tyttöjä pitää käsiään ilmassa ja hymyilee kameralle.
Meillä on tiivis ja ihana opiskelijaporukka, jossa saa aina olla oma itsensä.

Jos teillä on jakaa vinkkejä tai kokemuksia kavereiden löytämiseen ja ihmisiin tutustumiseen liittyen, niin jättäkää niitä ehdottomasti kommentteihin!

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että olette ihania juuri sellaisina kuin olette, joten olkaa rohkeasti omia itsejänne! Tsemppiä kaikille siihen, mitä ikinä teillä onkaan meneillään tai edessä ja muistakaa, että asioilla on aina tapana järjestyä! <3

Terkuin

Emma / logopedia

Posted on

Mihin sosiaalityön opinnoilla voi työllistyä?

Moikka!

Tällä kertaa täällä on äänessä Suvi, kolmannen vuoden sosiaalityön opiskelija. Halusin tulla tänne kertomaan hieman siitä millaisia työllistymisvaihtoehtoja sosiaalityön opiskelijoilla on. Toivon, että tästä kirjoituksesta on hyötyä teille, jotka pohditte sosiaalityötä mahdollisena alavaihtoehtonanne. Minulla itsellään ei nimittäin ollut minkäänlaista käsitystä siitä mitä sosiaalityö on, kun aloin ensimmäisen kerran lukiossa kunnolla pohtimaan mihin hakisin jatko-opiskelemaan. Uskon, että en ole ainoa tämän asian kanssa. Yleistä on myös se, että käsitys sosiaalityöstä on rakentunut mediassa kirjoitettujen negatiivissävytteisten kirjoitusten perusteella esimerkiksi lastensuojelusta. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus sosiaalityöstä, koska kyseessä on niin monipuolinen ja laaja ala.

Sosiaalityöntekijäksi voi työllistyä käymällä sosiaalityön yliopistokoulutuksen. Itä-Suomen Yliopistossa sosiaalityötä pääaineena opiskelleet valmistuvat yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen Valvira voi hakemuksesta myöntää oikeuden harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia laillistettuna ammattihenkilönä. Valmistumisen jälkeen sosiaalityöntekijät työllistyvät hyvin erilaisiin tehtäviin. Mainittavan arvoista on myös se, että sosiaalityöntekijöiden työllisyystilanne on tällä hetkellä todella hyvä eli harvat jäävät kokonaan työttömiksi.

Sosiaalityöntekijöitä työskentelee mm. perheneuvoloissa, sairaaloissa, vankiloissa, päihde- ja mielenterveyspalveluissa, vammaispalveluissa, vastaanottokeskuksissa sekä sosiaalipäivystyksessä. Hyvinvointialueilla on myös eri ikäryhmille suunnattuja sosiaalipalveluja, joissa sosiaalityöntekijät työskentelevät esimerkiksi lapsi- ja perhesosiaalityön, lastensuojelun, aikuissosiaalityön ja vanhussosiaalityön kysymysten parissa. Myös esimerkiksi lastenvalvojan sekä koulukuraattorin tehtäviin voi työllistyä sosiaalityöntekijän pätevyydellä.

Sosiaalityöntekijän työtehtävät voivat vaihdella paljon riippuen työpaikasta. Perheneuvoloissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden työ on usein psykososiaalista eli edustaa sosiaalityön terapeuttisempaa työotetta. Siellä keskiössä on vanhemmuuden, kasvatuksen ja perheen vuorovaikutussuhteiden asiantuntijuus. Tästä vastakkaista työnkuvaa tarjoaa esimerkiksi lastenvalvojan työ, jossa sosiaalityöntekijä valmistelee avioerotilanteissa huoltajien välisiä sopimuksia mm. lasten tapaamisoikeudesta ja huoltajuudesta. Tässä työssä korostuu enemmän juridinen osaaminen. Kolmas esimerkkini erilaisesta työnkuvasta on terveyssosiaalityö. Terveyssosiaalityöntekijät eli terveydenhuollon puolella työskentelevät sosiaalityöntekijät voivat mm. neuvoa ja ohjata asiakkaille heidän tilanteeseensa sopivia palveluita, jos asiakas on esimerkiksi vammautunut onnettomuudessa eikä pärjää kotonaan samalla tavalla kuin ennen.

Toisin sanoen, jo sosiaalityöntekijä ammattinimikkeen sisällä on todella erilaisia työnkuvia ja työmahdollisuuksia. Näiden lisäksi, sosiaalityötä opiskelleet ovat päteviä useisiin erilaisiin asiantuntijatehtäviin. Sosiaalityön opinnoissa kartutetaan asiantuntijuutta mm. yhteiskunnasta, sosiaalipalveluista sekä eriarvoisuutta aiheuttavista tekijöistä. Asiantuntijatehtäviä voi saada esimerkiksi erilaisista hankkeista, valtionvirastoista, ministeriöistä tai yksityisistä sosiaalialan yrityksistä. Osa sosiaalityön opiskelijoista työllistyy myös yliopistolle opetus- ja tutkimustehtäviin.

Tässä oli koottuna joitakin mieleeni tulleita työvaihtoehtoja sosiaalityön opiskelijoille. Vaihtoehtoja jäi varmasti myös tämän listauksen ulkopuolelle, sillä en itsekään vielä tiedä kaikkia mahdollisuuksia, mitä sosiaalityön opinnot tarjoavat. Mielestäni tämä on yksi sosiaalityön parhaita puolia ja onkin helpottavaa ajatella, että on niin paljon erilaisia töitä, mitä tällä tutkinnolla voi kokeilla, jos vaikka omat kiinnostuksen kohteet muuttuisivat joissain vaiheessa. Sosiaalityön opinnoissa ei siis erikoistuta mihinkään tiettyyn asiakasryhmään tms., vaan kaikki valmistuneet voivat hakea samoihin työtehtäviin. Tietenkin omilla sivuaineopinnoilla voi vaikuttaa oman tutkintonsa rakenteeseen ja oman asiantuntijuuteensa kehittymiseen. Omien havaintojeni mukaan suosittuja sivuainevaihtoehtoja sosiaalityön rinnalle on mm. psykologia, oikeustiede tai johtamiseen liittyvät opinnot kauppiksesta.

Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli apua edes jollekin teistä. Kaiken kaikkiaan, voin suositella sosiaalityön opiskelua niille, joita kiinnostaa ihmisten auttaminen ja/tai yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttaminen. Nämä ovat kaksi teemaa, jotka näyttäytyvät jossain määrin useimmissa sosiaalityön työmahdollisuuksissa. Muistutan vielä lopuksi, että sosiaalityön opintoihin voi hakea yhteishaussa 15.-30.03.2023. Toivottavasti nähdään UEF:illa ensi syksynä <3

 

//Suvi, Sosiaalityö

 

Posted on

Koejännitys hallintaan

Moikka,

Täällä kirjoittelee Nelli, lääketieteen opiskelija. Pidin taannoin Instagram liveä, jossa tuli puheeksi koejännitys sekä itseluottamus kokeeseen valmistautuessa ja haluankin palata tärkeään aiheeseen vielä täällä. Minulta löytyy omaa kokemusta koejännityksestä, joka aikoinaan vaikutti negatiivisesti ylioppilaskirjoituksiini. Lisäksi kilpailen voimanostossa ja alkuun kilpailutilanteet jännittivät todella paljon. Olen kuitenkin oppinut hallitsemaan jännitystä, minkä vuoksi haluankin jakaa omia ajatuksia ja vinkkejä siihen.

Mitä jännitys oikeastaan on?

Jännitys ilmenee kaikilla eri tavoin. Minulla itsellä ilmenee sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita. Jo ennen koetta, kilpailua tai mitä vaan tärkeätä suoritusta huomaan muuttuvani todella levottomaksi. Hengitys muuttuu pinnalliseksi, hartiat jäykistyvät ja alan näpertämään sormia ahdistuneesti. Lisäksi sisäinen ääni alkaa puhumaan nopeammin ja ajatukset kääntyvät negatiiviseen suuntaan. Suorituksen alkaessa fyysiset oireet saattavat rauhoittua, mutta pään sisällä tilanne jatkuu tai jopa pahenee.

Muistan, että ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin hyvin hämmentynyt, koska en edes muistanut paljoa koetilanteesta ja pään sisällä oli ollut koko ajan jotenkin sumea tila. Keho oli selkeästi asettautunut tietynlaiseen uhkatilanteeseen ja reaktiotkin olivat sen mukaisia.

Ratkaisu ongelmaan onkin juuri siinä, että ajattelee tilannetta enemmänkin haasteena eikä uhkana. Haasteeseen on luontevampaa suhtautua rennommin mielin saaden silti aikaan kehossa riittävän adrenaliinin erityksen. Viestitä siis keholle tietoisilla eleillä ettei ole mitään hätää. Rauhallinen ja tietoinen hengitys, hartioiden rentouttaminen, ryhdin kohennus ja hymy kasvoilla voi rauhoittaa tilanteen. Asia ei kuitenkaan ole aina niin yksinkertainen ja siksi henkisellä valmistautumisella onkin merkittävä rooli kovemmassa jännityksessä.

Minulla itsellä on huonona tapana stressata asioista, joihin en pysty vaikuttamaan. Stressaaminen lietsoo jännitystä ja kerää turhia paineita, jotka voivat purkautua ikävästi juuri suorituksen aikana. Kun huomaan sortuvani tähän, yritän ajatella että vaikka jotain sattuisikin, aion varmasti yrittää parhaani ja selviytyä vaikeuksista huolimatta. Syvälle juurtuneiden tapojen muuttaminen vie aikaa, mutta pelkästään ongelman tiedostamisella huomasin olevan myönteisiä vaikutuksia.

Stressiä voi lieventää myös siten, että pyrkii keskittymään niihin asioihin, mihin oikeasti pystyykin vaikuttamaan, esimerkiksi suunnittelemalla tarkkaan koetta edeltävät viimeiset viikot. Toisaalta, liika suunnittelu voi joillain aiheuttaa vielä enemmän stressiä, mutta itsellä tarkat suunnitelmat rentouttavat mielen. Pahin huoli liittyy usein siihen pysynkö terveenä. Ei ehkä ole järkevää käydä juhlimassa tai muutenkaan hengailla isossa väkijoukossa, mutta muuten sitä ollaankin luonnon armoilla asian suhteen ja se on vain hyväksyttävä.

Myös itseluottamus liittyy olennaisesti jännityksen hallintaan. Kun olet itsevarma ja uskot aidosti pystyväsi onnistuneeseen suoritukseen, sisäinen ääni muuttuukin positiiviseksi ja kannustavaksi. Tällöin ajatuksen juoksu on selkeämpää ja negatiiviset äänet pään sisällä ikään kuin katoavat häiritsemästä suoritusta. Itseluottamuksen kerryttäminen tapahtuu pitkällä aikavälillä jo kokeeseen valmistautuessa.

Kehityksen huomaaminen esimerkiksi harjoituskokeissa nostaa itseluottamusta. Määrätietoinen ja sinnikäs harjoittelu tuo tunteen, että on antanut kaikkensa ja yrittänyt parhaansa. Silloin voi mennä kokeeseen tai mihin tahansa tilanteeseen itsevarmasti ja luottavaisin mielin. “Se riittää mihin riittää ja enempää ei olisikaan voinut tehdä.” Sinnikäs tekeminen vaatii vahvaa motivaatiota ja toisinaan sen puuttuessa myös itsekuria.

Loppuun voisin jakaa konkreettisia keinoja, jotka ovat auttaneet ainakin minua jännityksen hallinnassa. Jo pelkkä hengitys vaikuttaa valtavasti omaan tietoisuuteen ja läsnäoloon. Hengityksen avulla pystyt hallitsemaan omaa kehoasi. Tykkäänkin tehdä aina silloin tällöin hengitysharjoituksia, joissa keskityn pelkästään hengittämiseen. Teen harjoituksia ennen koetta ja tarvittaessa myös kokeen aikana. Netistä löytyy monia erilaisia hengitystekniikoita ja rentoutumisharjoituksia. Rentoutan mieltä myös kirjoittamalla stressaavia ajatuksia ylös.

Minulla on tapana tehdä myös mielikuvaharjoituksia useita kertoja ennen tärkeää suoritusta. Harjoituksissa on ideana visualisoida mielessä tilanne hyvin tarkasti sekä kuvitella suorituksen eteneminen yksityiskohtaisesti. Käy läpi mahdollinen koetekniikka ja suoriutuminen kokeessa. Kuvittele koeympäristö, kaikki ajatukset ja tuntemukset ennen koetta, kokeen aikana ja sen jälkeen. Miten esimerkiksi aiot palkita itsesi kokeen päätyttyä?

Mielikuvaharjoitusten ansiosta olet kokenut tilanteen jo entuudestaan mielessä eikä tilanne olekaan enää uusi ja pelottava. Tämän opin Erik Bertrand Larssenin kirjasta “Paras”, jossa puhuttiin henkisestä valmistautumisesta tärkeään suoritukseen. Voin lämpimästi suositella kirjaa.

On kuitenkin tärkeä muistaa, että hyvänlaatuinen jännitys ja adrenaliini veressä edesauttaa suoritusta ja virittää kehon optimaaliseen tilaan. Joskus jännitys voi kuitenkin edetä lamaannuttavaksi ja suoritusta heikentäväksi tilaksi. Tällöin juuri nämä vinkit toivottavasti auttavat. Nämä ovat kuitenkin vain omia kokemuksiani, joten mieti tarkkaan mikä toimii juuri sinulla. Psykologilla käyntiä kannattaa myös ehdottomasti harkita, mikäli se vain on mahdollista.

Hirmuisesti tsemppiä kaikille, joilla on edessä koe tai jokin muu jännittävä tilanne!

– Nelli / Lääketiede

Kaunis Kuopion satama helmikuussa.
Posted on

Hakutarinoita ja parhaita paloja

Moikka!

Yhteishaku lähestyy kovaa vauhtia, ja sen myötä päätin haastatella kahta psykologian opiskelijaa heidän matkastaan psykologian pääaineopiskelijoiksi. Lisäksi käydään läpi opiskelun parhaita paloja. Haastatteluun osallistuivat toisen vuoden opiskelijat Riina ja Emmi.

Haastattelu:

Miksi halusit opiskelemaan psykologiaa?

R: Vaikea sanoa yhtä syytä, mutta kiinnostuin psykologiasta yhdeksännellä luokalla vapaavalinnaisen kurssin myötä, ja lukiossa kiinnostus syventyi entisestään. Olin hyvin kiinnostunut ihmismielen toiminnasta ja sen selittämisestä, ja koen, että psykologia vastaa hyvin näihin kysymyksiin. Lisäksi halu auttaa ihmisiä vaikutti myös alavalintaani. Välivuosista huolimatta kiinnostus psykologiaa kohtaan on säilynyt vahvana näihin päiviin asti.

E: Ensisijaisesti halusin ihmisläheisen alan, jonka kautta pystyisin auttamaan ihmisiä. Lisäksi aito kiinnostus ihmismieleen ja kiinnostus siitä, minkä takia ihmiset toimivat itselleen ominaisella tavalla. Myös suoraan ammattiin valmistuminen ja monipuoliset työvaihtoehdot houkuttelivat hakeutumaan psykologian opiskelijaksi.

Kuvassa kaksi opiskelijaa turkooseissa haalareissa.

Millä valintatavalla pääsit sisälle:

R: Useamman vuoden yrittämisen jälkeen tulin valituksi valintakokeen kautta.

E: Pääsin sisälle yhden välivuoden jälkeen todistusvalinnan kautta. Kävin korottamassa muutamaa arvosanaa välivuoden aikana.

Parasta psykologian opinnoissa?

R: Kanssaopiskelijat ja ylipäätään opiskelijayhteisö. Myös se, että saa opiskella ja syventyä nimenomaan psykologiaan. Minua motivoi myös ajatus siitä, että tiedän valmistuvani psykologiksi opintojen myötä, mikä toisaalta tuntuu myös ajoittain uskomattomalta.

E: Parasta on, että opinnot ovat antaneet minulle perspektiiviä sekä auttaneet ymmärtämään ihmismieltä ja yksilöiden toimintaa paremmin. Koen, että opinnoista on ollut hyötyä ihan arjessakin ja ne ovat valmistaneet työelämään. Lisäksi olen nauttinut vapaudesta suunnitella omannäköinen opiskelupolku. Tietysti myös hyvät opiskelijakaverit saavat maininnan.

Mielipide Joensuun opiskelijaelämästä sekä ainejärjestötoiminnasta?

R: Mielestäni opiskelijaelämä on täällä hyvin aktiivista. Toimintaa on laidasta laitaan, ja uskoisin, että kaikille löytyy mielekästä tekemistä. Kadut täyttyvät usein iloisesta haalarikansasta, ja tuovat sitä kautta kaupunkiin eloa. Olen kokenut, että psykalaisten ainejärjestö on lämmin ja aktiivinen, sekä kaikki ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Ainejärjestö pitää monin tavoin huolta meidän hyvinvoinnistamme ja luo ympärilleen yhteisön.

E: Joensuun opiskelijaelämä oli positiivinen yllätys ennakkoluuloista huolimatta. Meidän ainejärjestömme Oidipus on ollut mielestäni ihanan aktiivinen ja yhteisöllinen.

Kuvassa opiskelija turkooseissa haalareissa.

Vinkit yhteishakuun?

R: Aloita selkeän ja realistisen suunnitelman teolla. Suosittelen opiskelun lisäksi aikatauluttamaan myös vapaapäivät ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnista sekä jaksamisesta. Panosta enemmin laatuun eikä määrään, ja keskity opiskelemaan itsellesi sopivalla tyylillä. Lisäksi itselleni oli tärkeä pitää kiinni myös arjen kivoista jutuista kuten harrastuksista.

E: Tee itsellesi selkeät tavoitteet ja ole määrätietoinen. Tärkeintä on luottaa itseensä ja omiin kykyihinsä. Kannattaa myös kääntyä opinto-ohjaajan puoleen, jos jokin asia askarruttaa.

Kivoin muisto opiskelusta?

R: Sanoisin, että kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ja heidän kanssaan käydyt keskustelut. Myös monista tapahtumista on jäänyt lämpimiä muistoja, ja tuutorointi oli minulle hyvin antoisaa.

E: Vaikea valita mitään tiettyä hetkeä, sillä opiskelijaelämä on ollut mahtavaa. Ehkä se hetki, kun tajusin miten hienon porukan olen löytänyt ympärilleni opiskelujen myötä. Päivällä opiskelemme yhdessä kirjastolla ja illalla menemme yhdessä opiskelijatapahtumiin.

Kiitos molemmille haastattelusta! Opiskelijaelämää voi seurata myös UEF-lähettiläiden Instagramissa: ueflahettilas.

Lisätietoa psykologian opinnoista löydät osoitteesta: https://www.uef.fi/fi/koulutus/psykologia

Hakuaika on 15-30.3.2023

//Tuuli psykologia

Posted on

Omaa alaa etsimässä

Moikka!

Toivottavasti kaikilla on alkanut uusi vuosi hyvin, sekä opintojen ohella on ehditty myös lomailla. Uusi vuosi tuo varmasti monille ajatuksia erilaisista tavoitteista, mitä kohti edetä vuoden aikana. Monilla on unelmana saada opiskelupaikka tänä vuonna, johon tunteeseen pystyn edelleen myös itse samaistumaan parin vuoden takaa. Itselle suurimpana kysymyksenä olikin siihen aikaan se, että mihin alalle sitä oikeasti voisi hakea ja mikä opiskelupaikka siihen olisi kaikista parhain.

Itse olin lapsuudessa ja nuoruudessa unelmoinut monta vuotta eläinlääkärin ammatista, koska se vaikutti merkitykselliselle työlle eläinten parissa. Kuitenkin lukiossa aloin todella pohtimaan ja tutustumaan eri aloihin vielä tarkemmin. Tutkin pitkään eri opettajakoulutuksia, insinöörilinjoja, sekä terveystieteellisiä vaihtoehtoja. Näissä kaikissa opinnoissa tuntui olevan selkeä tutkintorakenne, sekä selkeät työllistymisnäkymät, jotka tuntuivat turvalliselle jatkumolle lukion jälkeen. Minusta kuitenkin tuntui pitkään, etten löytänyt täydellisesti omaa alaani, vaikka kaikki kuulostivat mielenkiintoisille.

Kuvituskuva kalliolla pohtimisesta
Välivuonna tuli paljon retkeiltyä ja mietittyä samalla lähestyvää yhteisvalintaa, sekä eri koulutusvaihtoehtoja.

Vastaan tulikin yliopistoon tutustumispäivänä kansanterveystiede, joka kuulosti mielenkiintoiselle. Tuntui, että siinä yhdistyi erilaiset yhteiskunnalliset kysymykset, mutta samalla myös terveyden näkökulmasta monet eri osa-alueet. Selaamalla eri vaihtoehtoja, löytyi Itä-Suomen yliopistosta Terveyden edistämisen-tutkinto, joka tuntui osuvan erityisesti omiin kiinnostuksen kohteisiin, sekä etäpainotteinen opetustyyli kiehtoi minua. En kuitenkaan täysin ymmärtänyt sitä, että mikä minusta voisi tulla isona, jos tutkinnon jälkeen saan taskuuni asiantuntijapätevyyden.

Minusta tuntuu, että monesti lukiolaisilta kysyttäessä unelma-ammateiksi tulee lääkäri, juristi, psykologi, opettaja tai insinööri. Ne kaikki ovat tärkeitä ammatteja, joihin tarvitaan ammattitaitoisia ja motivoituneita osaajia. Koen silti, että nuorille on tärkeää tuoda myös pienempien alojen vaihtoehtoja pohdittavaksi. Kuinka moni on esimerkiksi kuullut terveyden edistämisestä tai liikuntalääketieteestä?

Lukioaikana esitellään monia eri aloja ja vaihtoehtoja, jotta jokainen saisi tietoa eri mahdollisuuksista ja voisi samalla löytää oman juttunsa. Sen valtavan tietomäärän seurauksena voi kuitenkin mennä lukkoon ja iskeä paniikki oman alan löytämisestä. Meillä nuorilla on valtavia paineita jo muutenkin, joten haluan muistuttaakin armollisuudesta tässä elämänvaiheessa. Uskon, että jokainen voi löytää oman alansa, eikä lukion jälkeen välivuosi ole maailmanloppu. Osa tarvitsee enemmän aikaa ja elettyä elämää, osa käy kokeilemassa toista, jonka jälkeen valitsee toisen. Se on ihan okei!

Kannustankin vielä kerran jokaista tutkimaan eri aloihin liittyviä opintoja ja miettimään, voisiko joku ala tuntua oikeasti omalta. Jos niin ei tapahdu, älä säikähdä. Jokaiselle löytyy varmasti oma ala ja paikkansa tässä elämässä. Jos taas joku ala tuntuu oikealle, usko siihen ja unelmoi. Olen valtavan ylpeä itsestäni, että uskalsin valita terveyden edistämisen tutkinnon, vaikka se ei alkuun ollut se tutuin vaihtoehto. Uskalsin unelmoida, että vielä joku päivä voisin opiskella sitä tutkinto-opiskelijana ja teinkin välivuonna Itä-Suomen avoimen yliopiston kautta kansanterveystieteen perusopinnot tutustuakseni lisää aiheeseen liittyen. Uskalsin valita tämän alan ja Itä-Suomen yliopiston, joista on tullut tärkeä osa nuoruuttani ja asiantuntijaksi kasvamista.

Ole siis avoin eri aloja kohtaan, tutki rohkeasti, mitä eri koulutukset pitävät sisällään, usko unelmiisi, sekä ole armollinen omaa alaa etsiessäsi!

Koulutusalaesitteitä pöydällä
Eri yliopistoihin ja niiden vaihtoehtoihin tuli perehdyttyä lukioaikoina. Meidänkin lukiossamme pidettiin monia eri alaesittelyjä.

// Heidi, terveyden edistäminen

Posted on

Psykologian opiskelijan arkea

Arkiviikko

Tässä postauksessa kerron, miltä voi näyttää psykologian opiskelijan tavallinen arkiviikko. Opiskelen Joensuun kampuksella toisen vuoden psykologian opintoja. Opiskelijoiden viikot vaihtelevat paljon esimerkiksi sivuaineen, vuosikurssin ja oman työskentelytavan suhteen.

Tervetuloa mukaan viikkooni!

Kuvassa näkyy opiskelijan lukujärjestys. Lukujärjestyksen sisältö avataan tekstissä.
Lukujärjestys

Maanantai:

Yleensä maanantait aloitan sähköpostien lukemisella, ja samalla suunnittelen sekä valmistelen mahdolliset työhön liittyvät asiat. Työskentelen opintojen ohella UEF-lähettiläänä. Minulla pyörii kuukauden aikana noin neljä kurssia, mutta tämä voi vaihdella paljon opiskelijoiden välillä.

Opintojen osalta luin maanantaina persoonallisuuspsykologiaa (Pepsy2) ja kirjoitin oppimispäiväkirjaa oman osaamisen tunnistamisen (OOT) kurssille. Suoritustavat vaihtelevat paljon kurssin mukaan, mikä tuo näkemykseni mukaan sopivaa vaihtelua opintoihin. Näkemykseni mukaan psykologian koulutukseen kuuluu melko paljon itsenäistä työskentelyä.

Iltapäivällä menin vielä ystävien kanssa Sykkeen ryhmäliikuntatunnille. Sykkeen kautta opiskelijat saavat Joensuussa ja Kuopiossa kohtuulliseen hintaan erilaisia liikuntapalveluita.

Kuvituskuva opiskeluhetkestä.
Kirjastolla opiskelemassa yhdessä ystävien kanssa.

Tiistai:

Tiistaina nukuin hieman pidempään, jonka jälkeen menin yhdessä ystävien kanssa kirjastolle. Itsenäisistä opinnoista huolimatta, opiskelemme lähes poikkeuksetta kurssikavereiden kanssa yhdessä kirjastolla. Aamupäivällä opiskelimme yhdessä persoonallisuuspsykologian (Pepsy2) välitenttiin. Jaoimme luettavan alueen puoliksi, jolloin työmäärä pienenee ja oppiminen on monipuolisempaa.

Lounaan jälkeen oli myös pitkä luento ammatillinen vuorovaikutus kaksi (AV2) kurssiin liittyen. Tällä kurssilla harjoitellaan elämäkerrallisen haastattelun toteuttamista täysin tuntemattoman henkilön kanssa. Lisäksi tutustutaan esimerkiksi haastattelun anonymisointiin ja haastattelun eettisiin kysymyksiin. Tämä on näkemykseni mukaan syksyn mielenkiintoisin ja käytännönläheisin opintojakso.

Illalla ainejärjestömme Oidipus ry järjesti jäsenilleen Kämppäapprot, joihin menin pitämään rastia. Opiskelijaelämä Joensuussa on vilkasta, ja Oidipus järjestääkin viikoittain tapahtumia psykologian opiskelijoille. Ilta meni mukavasti tapahtumassa.

Kuvituskuva opiskelijatapahtumasta haalarit jalassa ja tonttuasut päällä.
Kämppäapprot olivat juhlapyhä-teemalla. Meidän rastilla vietettiin joulua. 

Keskiviikko:

Keskiviikko alkoi etäesittelyllä erääseen lukioon. Kerroimme kauppatieteiden lähettilään kanssa Itä-Suomen yliopistosta ja yliopistossa opiskelusta. Tämän jälkeen jatkoin kirjastolla oman osaamisen tunnistamisen (OOT) kurssin oppimispäiväkirjan kirjoittamista. Lounas syödään aina yhdessä opiskelukavereiden kanssa kampusravintolassa. Iltapäivällä jatkoin ammatillinen vuorovaikutus yksi (AV1) kurssin materiaaleihin tutustumista ja tein siihen liittyen muutaman välitehtävän. Tällä kurssilla puolestaan harjoitellaan erilaisia asiakaskohtaamisia pienryhmissä. Vuorovaikutustilanteiden harjoittelu on keskeistä ammatti-identiteetin kehittymisen kannalta.

Opiskelen pääosin vain arkipäivisin klo 8–16, ja iltapäivät ja viikonloput pyhitän vapaa-ajalle. Opinnot vaativat paljon itseohjautuvuutta, mutta toisaalta opinnot ovat monipuolisia ja hyvin mielenkiintoisia. Illalla menin vielä yhdessä ystävän kanssa Sykkeen kautta Taekwondo-tunnille.

 

Torstai:

Aamupäivä meni jälleen persoonallisuuspsykologian (Pepsy2) parissa. Kurssilla syvennytään persoonallisuuspsykologiaan perusopintoja syvemmin. Opintojaksoon kuuluu viisi välitenttiä, ja lopuksi suoritetaan lopputehtävä. Psykologian kandivaiheeseen kuuluu paljon lukemista niin suomeksi kuin englanniksikin.

Lounaan jälkeen jatkoin oman osaamisen tunnistamisen (OOT) kurssin parissa. Kurssi kuuluu työ- ja organisaatiopsykologian sivuaineeseen, joka on toinen sivuaineeni. Psykologian opintoihin kuuluu kaksi lyhyttä tai yksi pitkä vapaasti valittava sivuaine. Tutkinnon laajuutta ei ole kuitenkaan rajattu, joten halutessaan voi lukea myös muita sivuaineita. Itä-Suomen yliopistolla on vapaa sivuaineoikeus, joka oli itselleni yksi kriteereistä, kun valitsin yliopistoa.

Illalla tapasin ystäviä, ja menimme yhdessä Oidipuksen kanssa keilaamaan Joensuun keskustaan. Ainejärjestötoiminta on isossa roolissa omassa opiskelijaelämässä. Ainejärjestöjen kautta opiskelijat saavat haalarit, uusia ystäviä sekä hienoja kokemuksia, ja lisäksi samalla verkostoituu tuleviin työkavereihin.

Kuvassa keilaratoja.
Keilaamassa Oidipuksen kanssa.

Perjantai:

Aamu alkoi palaverilla työkavereiden kanssa. Muutoin pyrin pitämään perjantait mahdollisimman kevyinä ja laskeutua viikonlopun viettoon. Viikonloput ovat minulla lähtökohtaisesti vapaita opiskelusta. Aamupäivän jatkoin persoonallisuuspsykologian (Pepsy2) parissa. Iltapäivällä suunnittelin lähinnä seuraavan viikon opiskeluaikataulun valmiiksi ja lopettelin päivän koulutyöt ajoissa.

Kuva Joensuun kampusalueesta.
Carelia-rakennus kampuksella.

Kiitos kun seurasit viikkoani! Instagramin puolella voi laittaa viestiä, jos opinnoista herää kysyttävää, vastailen mielelläni. Lisätietoa psykologian opinnoista löydät osoitteesta: https://www.uef.fi/fi/koulutus/psykologia

IG: ueflahettilas

//Tuuli, psykologia

Posted on

Mitä eroa on ympäristötieteen ja biologian opinnoilla?

Punasipulin soluja mikroskoopilla katsottuna.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ympäristö- ja biotieteet

Vuoden 2016 syksyllä ympäristötieteen ja biologian koulutusohjelmat yhdistyivät ympäristö- ja biotieteet –hakukohteeksi, jossa on kaksi pääainetta: biologia ja ympäristötiede. Biologian opetus järjestetään Joensuun kampuksella ja ympäristötieteen opetus Kuopion kampuksella. Mutta mitä muita eroja ja mitä yhteistä näillä koulutuksilla on?

Aineopintojen sisältö

Nainen kauhoo sohjokauhalla vettä jäähän kairatusta reiästä.
Maastoharjoituksiin kuuluu esimerkiksi vesinäytteenottoa. Sohjo pitää poistaa ennen noutimen laskemista veteen.

Ympäristötieteellä ja biologialla perusopinnot (30 op) ovat yhteiset. Ympäristötieteen aineopinnot ovat läpileikkaus ympäristön eri osa-alueisiin, kuten maahan, veteen, ilmaan sekä ympäristöterveyteen, mittaamiseen ja analytiikkaan.

Biologian aineopinnot liittyvät eliökuntaan, eli kasveihin, eläimiin, evoluutioon ja monimuotoisuuteen. Molemmissa koulutuksissa pääsee tekemään maasto- ja laboratorioharjoituksia.

 

Sivuaineet

Ympäristötieteilijöillä on pakollisena sivuaineena luonnontieteiden perusteet -kokonaisuus, johon kuuluu muun muassa fysiikkaa, kemiaa, tilastotiedettä ja matematiikkaa. Sivuaineen tavoitteena on antaa opiskelijalle laaja-alainen luonnontieteiden pohja, jonka päälle on helppo rakentaa osaamista ympäristöön liittyvistä ilmiöistä ja ympäristöaltisteiden terveysvaikutuksista. Tämän lisäksi kokonaisuudesta saa hyvät valmiudet ympäristöteknologian ymmärtämiseen. Toisen asiantuntijuutta tukevan sivuaineen ympäristötieteilijät saavat valita vapaasti laajasta sivuainevalikoimasta.

Biologian opiskelijoilla ei ole pakollista sivuainetta, vaan he saavat itse valita kaksi lyhyttä (30 op + 30 op) sivuainetta tai yhden pitkän (60 op) sivuaineen. Itä-Suomen yliopistolla on vapaa sivuaineoikeus, joten valinnanvaraa on. Biologian puolelta löytyy myös kaksi omaa sivuainetta: hydrobiologia ja biokemia. Sivuaineen voi valita kummalta kampukselta vain.

Kemian laboratorioharjoituksessa käytettävä laite
Sivuaineeksi voi ottaa esimerkiksi kemian. Laboratorioharjoituksissa voi päästä käyttämään muun muassa kuvassa näkyvää kiertohaihdutinta.

Suuntautumisvaihtoehdot

Biologian opinnoissa on mahdollisuus suuntautua joko biologian aineenopettajaksi tai asiantuntijaksi. Opettajalinjan koulutukseen kuuluu 60 opintopistettä pedagogisia opintoja ja sen lisäksi opiskelijan tulee valita toinen opetettava aine. Toiseksi aineeksi valitaan usein maantiede, koska tavallisesti kouluissa biologian opettaja opettaa myös maantiedettä, mutta opiskelijoita on valmistunut myös muilla yhdistelmillä. Aineenopettajalinjalle pyrkivät tekevät soveltuvuuskokeen ensimmäisen vuoden keväällä.

Soveltuvuuskokeita järjestetään joka vuosi, joten jos asiantuntijalinjaa käyvä opiskelija huomaakin vasta myöhemmin haluavansa käydä sittenkin opettajalinjan, niin vaihtaminen on mahdollista.

Biologian asiantuntijalinjalainen voi erikoistua joko ekologiaan tai molekyylibiologiaan ja biokemiaan. Ekologian puolella on enemmän maastossa tehtäviä harjoituksia ja molekyylibiologian ja biokemian puolella enemmän laboratoriotöitä.

Ympäristötieteilijä voi suuntautua joko ympäristönmuutoksen biologiaan tai ympäristöterveyteen ja -teknologiaan. Ympäristönmuutoksen biologiassa tarkastellaan sitä, kuinka ihmisen toiminta ja ympäristönmuutos vaikuttavat ympäristöön, minkälaisia ongelmia syntyy ja miten niitä voidaan ratkaista. Ympäristöterveydessä ja -teknologiassa syvennytään siihen, miten ympäristön muutokset ja erilaiset altisteet vaikuttavat ihmiseen ja miten näitä vaikutuksia voidaan estää. Kursseja voi ottaa molemmista suuntauksista. Ympäristötieteillä ei ole mahdollisuutta kouluttautua aineenopettajaksi.

Nainen seisoo tien vieressä desibelimittari kädessä.
Ympäristötieteen pakollisiin kursseihin kuuluu meluntorjunta, jossa päästään mittaamaan ohi ajavien autojen aiheuttamaa melutasoa.

Mitä yhteistä?

Perusopintojen lisäksi ympäristötieteillä ja biologialla on myös yhteinen valintakoe. Perusopinnoissa on kursseja, joissa pääsee tutustumaan molempiin aloihin. Pääaineen voi vaihtaa, jos toinen koulutus tuntuukin enemmän omalta jutulta.

Molemmissa opinnoissa tarkoitus on ymmärtää laajoja kokonaisuuksia ja oppia soveltamaan tietoa. Tietty ammattisanasto tulee ottaa opintojen aikana haltuun, mutta sanaston oppii yleensä melkein huomaamatta, kun toistoa tulee useilta kursseilta. Teorian lisäksi opinnoissa on paljon käytännön harjoituksia, joissa pääsee oppimaan työelämässä tarvittavia taitoja. Pääaineet tekevät paljon yhteistyötä ja monet kurssit järjestetään yhtä aikaa molemmilla kampuksilla etäyhteyden avulla. Molemmissa koulutuksissa opintojen tavoiteaika on viisi vuotta. Kahden viimeisen vuoden aikana maisteriopinnoissa on myös englanninkielisiä opintoja. Samoille opintojaksoille osallistuu kansainvälisten maisteriohjelmien opiskelijoita, joten ilmapiiri on hyvin kansainvälinen. Kansainvälisyyteen kannustetaan ja vaihtoon pääseekin kaikki halukkaat.

Työelämässä sekä biologeilla että ympäristötieteilijöillä on laaja valikoima erilaisia mahdollisuuksia. Kummasta vain koulutuksesta valmistunut voi päätyä esimerkiksi viranomais- tai hallintotehtäviin, asiantuntijaksi, konsultiksi, kouluttajaksi, terveystarkastajaksi, koordinaattoriksi tai tutkijaksi. Työpaikkoja on tarjolla esimerkiksi järjestöissä, säätiöissä, yliopistoissa, kouluissa (biologian opettaja), kunnilla, yrityksissä ja kaupungeilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Nainen käyttää pipettiä laboratoriossa.
Sekä ympäristötieteen että biologian opiskeijat pääsevät tekemään paljon käytännön harjoituksia sekä laboratoriossa että maastossa.

Eli mitä eroja on ympäristötieteen ja biologian opinnoilla?

Biologian puolella on enemmän kouluista tuttua biologiaa, kuin ympäristötieteillä, mutta opintoihin kuuluu myös jonkin verran muita luonnontieteitä. Ympäristötieteessä painotetaan yleensä enemmän ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta, kun biologialla keskiössä ovat muut eliöt. Pakollisissa opinnoissa ympäristötieteilijöillä on enemmän laboratorioharjoituksia ja biologeilla enemmän maastoharjoituksia. Valinnaisilla kursseilla pääsee kuitenkin vaikuttamaan paljon siihen, viettääkö aikaa mieluummin suolla kumisaappaat jalassa, vai laboratoriotakki päällä mikroskoopin äärellä.

Perhonen.
Biologian opinnoissa painotetaan enemmän muita eliöitä, kun taas ympäristötieteessä ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta.

Kampuskaupungeissa on myös jonkin verran eroja, vaikka molemmista kaupungeista löytyy paljon tekemistä niin liikunnan kuin kulttuurinkin parissa sekä kauniita luontokohteita. Joensuun kampus sijaitsee hyvin lähellä kaupungin keskustaa ja opiskelijoita on noin 2000 enemmän kuin Kuopion kampuksella. Kuopion kampukselta matkaa ydinkeskustaan on noin 2,5 kilometriä. Linja-autoja kulkee hyvin, joten keskustaan ja muihinkin kaupunginosiin on helppo liikkua. Ympäristötieteen ainejärjestö Hyeena ry on suurempi, kuin biologian Mikrovillus ry, sillä ympäristötieteilijöiden lisäksi ainejärjestöön kuuluu sovelletun fysiikan opiskelijat.

Maisemakuva Kuopiosta.
Molemmissa kaupungeissa on kulttuurin ja harrastusmahdollisuuksien lisäksi myös paljon luontoa. Tämä kuva on otettu Kuopion Neulamäessä.

Kirjoitusta varten haastateltiin Anna-Maria Veijalaista, joka on ympäristötieteen oppiainevastaava ja Sari Kontunen-Soppelaa, joka on biologian oppiainevastaava sekä Vilma Vihavaista, joka aloitti opintonsa ympäristötieteillä, mutta vaihtoi pääaineensa biologiaan.

 

Lisätietoa:

Itä-Suomen yliopiston nettisivut, ympäristötiede

Itä-Suomen yliopiston nettisivut, biologia

Opintopolku ympäristö- ja biotieteet

Loimu, tietoa ympäristötieteilijöiden työelämästä

Loimu, tietoa biologien työelämästä

Loimu, palkkatietoa

 

 

// Pauliina, ympäristötiede

 

 

 

 

 

Posted on

Aikatauluttamisen ja jaksamisen jalo taito

Kirjoitan tätä tekstiä ikävä tunne takaraivossani. Tämä tunne on varmasti jokaiselle korkeakouluopiskelijalle tuttu, varsinkin maailmanlaajuisen pandemian aikana.

Suorittamisen tarve.

Kasvoin hyvin konservatiivisessa perheessä, jossa on tehty töitä siitä lähtien, kun opittiin kävelemään. Äitini asui maatilalla Ilomantsissa ja teki joka päivä koulusta tultuaan maatilan töitä. Äidille ja hänen veljelleen pidettiin tiukkaa kuria, työt ja läksyt oli pakko tehdä. Kaiken lisäksi niistä piti suoriutua hyvin. Hän ei aikuisiälläkään ole päässyt irti suorittamisen tarpeestaan. Vapaapäivät töistä hänellä kuluu kotiaskareissa, asioiden hoitamisessa tai hän saattaa jopa ottaa työvuoroja, koska ei pysty vain rauhoittumaan ja nauttimaan vapaapäivästään. Nyt jo 61-vuotiaana hän haluaisi viimein lopettaa työnteon.

Myönnettäköön, maailma on erilainen verraten 1970-luvun maatilatöihin. Työt ovat muuttuneet vähemmän ja vähemmän fyysisiksi. Nykymaailmassa teknologia, laitteet ja innovaatiot helpottavat ihmisten töitä ja arkea. Tietyllä tavalla suorittamisen tarpeen rima on laskenut.

Rima ei ole laskenut minulla. Eikä monella muullakaan. Olen perinyt äidiltä aivan samanlaisen suorittamisen tarpeen, joka ei sovi nykymaailman sykkeeseen. Opiskelen pääaineena tietojenkäsittelytieteitä, mikä on hyvinkin vaativa ala moneen muuhun verrattuna. Ongelmanratkaisukykyä, loogista ajattelua ja päättelykykyä tarvitaan jatkuvasti, jotta pysyy mukana opinnoissa. Riippuen jaksamisesta ja käytettävissä olevasta ajasta, tehtävien tekeminen voi viedä todella pitkiäkin aikoja. Opintojen ohella teen kahta työtä, toimin ainejärjestöni hallituksessa some- ja tiedotusvastaavana, toimin tänä syksynä tuutorina, kirjoitan kandidaatin tutkielmaa sekä harrastan reserviläistoimintaa, jossa saatetaan olla viikonloppuja muualla. Vapaa-aikaa ei yksinkertaisesti vain jää ja kaikesta on kiittäminen juuri tätä pakonomaista suorittamisen tarvetta. Kaikessa pitää pärjätä vielä kaiken lisäksi hyvin.

Äidin sanoin: “Laiska se töitään luetteloo”. Taisikin tuota tulla vähän lueteltua.

Tässä rytmissä jaksaminen ja suoriutuminen on pakottanut minut opettelemaan arjen aikatauluttamista sekä itselleen armollisuutta.

 

Miten jaksaa?

Aikatauluttaminen auttaa suorittamaan annetut asiat hyvin ja määräaikoihin mennessä. Itse suosin vahvasti puhelimen kalenteria arjen aikatauluttamiseen, jotkut suosivat paperista. Kalenteri muodossa kuin muodossa on kuitenkin paras ystäväsi. Varsinkin puhelimen kalenteri kulkee koko ajan mukana, muistuttaa asioista sekä säilyttää muutakin tietoa näppärästi. Ohessa kuva kalenteristani marraskuulta 2021.

Ylläpidän myös tiettyä värikoodia kalenterissani. Sinisellä UEF-lähettilään työt, harmaalla toinen työni, keltaisella ainejärjestön tapahtumat, punaisella tentit sekä vihreällä muut.

Kalenterissa näkyvät tyhjät päivät menivät tenttiin lukiessa, hallitushommissa tai reissun päällä. Näitä tyhjiä päiviä aikataulutan ajatuksen tasolla riippuen siitä, kuinka paljon tehtäviä tai hallitushommia on tekemättä.

Luulisi, että viikonloppuna voisi sitten levätä. Valitettavasti nekin menevät opintojen parissa, koska arkena ei kerkeä opiskella tarpeeksi.

Kalenteri, muistilista ja päivien aikatauluttaminen tunneittain ajatuksen tasolla auttavat tällaista ylisuorittajaakin etenemään asioissa.

Isona opettelun kohteena minulla on myös itselle armollisuus. Joudun muistuttamaan itseäni päivittäin, että on täysin okei ottaa taukoja, pitää vapaapäiviä tai tehdä jotain itselle aidosti mieluista. Myöskään ei tarvitse olla jatkuvasti saavutettavissa. Pahin sudenkuoppa on itselle se, että työsähköpostit sekä viestit tulevat suoraan puhelimeen. Kesken kävelylenkin saatan ruveta vastaamaan johonkin sähköpostiin, josta sitten jatkan huomaamatta muihin työasioihin. Hupskeikkaa, sitä tehtiin taas töitä, vaikka piti taukoa viettää.

Tarkoituksena olisi hiljentää tietyt ilmoitukset tietyn kellonajan jälkeen. Tai sitten voisin jalostaa vanhan puhelimeni pelkästään työasioille. Jotain pitää keksiä.

Mökille reissaaminen on suuri helpotus joka kerta, sillä siellä pystyn aidosti rentoutumaan koulusta, töistä tai suorittamisesta. Tällainen stressivapaa paikka tulisi olla jokaisen kodissa tai ainakin jossain lähettyvillä. Vaikka sitten luontopolulla tai naapurin kahvipöydässä.

Nyt pitää korostaa, että tämä ei ole välttämättä tyypillisen yliopisto-opiskelijan arkea. Jos lukijana siellä mietit, että onko yliopisto vaikeaa niin vastaan sinulle näin; Yliopisto on niin vaikeaa, kuin siitä itsellesi teet.

Opiskelemalla johdonmukaisesti ja säännöllisesti pärjäät aivan varmasti. Opintojen ohelle ei ole pakko ottaa mitään ylimääräistä. Voit keskittyä yksinomaan opiskeluun, kavereiden näkemiseen ja hauskanpitoon. Terveys ja jaksaminen arvosanojen edelle!

 

 

Ylisuorittajan vinkit arjen aikatauluttamiseen ja jaksamiseen:

  1. Vapaapäivät: Ainakin yksi pakollinen vapaapäivä viikossa.
  2. Tauotus: Suosin itse Pomodoro-tekniikkaa. 25 min työskentelyä – 5 min tauko. Sovellan tätä sitten tarvittaessa.  Lisää Pomodoro -tekniikasta.
  3.  Armollisuus: Salli itsellesi lepoa, liikuntaa, leffailta tai aikaa läheisten kanssa.

 

Aikatauluttamisen ja jaksamisen jalotaito tosiaan.

 

// Oona, Tietojenkäsittelytiede