Aikatauluttamisen ja jaksamisen jalo taito

Kirjoitan tätä tekstiä ikävä tunne takaraivossani. Tämä tunne on varmasti jokaiselle korkeakouluopiskelijalle tuttu, varsinkin maailmanlaajuisen pandemian aikana.

Suorittamisen tarve.

Kasvoin hyvin konservatiivisessa perheessä, jossa on tehty töitä siitä lähtien, kun opittiin kävelemään. Äitini asui maatilalla Ilomantsissa ja teki joka päivä koulusta tultuaan maatilan töitä. Äidille ja hänen veljelleen pidettiin tiukkaa kuria, työt ja läksyt oli pakko tehdä. Kaiken lisäksi niistä piti suoriutua hyvin. Hän ei aikuisiälläkään ole päässyt irti suorittamisen tarpeestaan. Vapaapäivät töistä hänellä kuluu kotiaskareissa, asioiden hoitamisessa tai hän saattaa jopa ottaa työvuoroja, koska ei pysty vain rauhoittumaan ja nauttimaan vapaapäivästään. Nyt jo 61-vuotiaana hän haluaisi viimein lopettaa työnteon.

Myönnettäköön, maailma on erilainen verraten 1970-luvun maatilatöihin. Työt ovat muuttuneet vähemmän ja vähemmän fyysisiksi. Nykymaailmassa teknologia, laitteet ja innovaatiot helpottavat ihmisten töitä ja arkea. Tietyllä tavalla suorittamisen tarpeen rima on laskenut.

Rima ei ole laskenut minulla. Eikä monella muullakaan. Olen perinyt äidiltä aivan samanlaisen suorittamisen tarpeen, joka ei sovi nykymaailman sykkeeseen. Opiskelen pääaineena tietojenkäsittelytieteitä, mikä on hyvinkin vaativa ala moneen muuhun verrattuna. Ongelmanratkaisukykyä, loogista ajattelua ja päättelykykyä tarvitaan jatkuvasti, jotta pysyy mukana opinnoissa. Riippuen jaksamisesta ja käytettävissä olevasta ajasta, tehtävien tekeminen voi viedä todella pitkiäkin aikoja. Opintojen ohella teen kahta työtä, toimin ainejärjestöni hallituksessa some- ja tiedotusvastaavana, toimin tänä syksynä tuutorina, kirjoitan kandidaatin tutkielmaa sekä harrastan reserviläistoimintaa, jossa saatetaan olla viikonloppuja muualla. Vapaa-aikaa ei yksinkertaisesti vain jää ja kaikesta on kiittäminen juuri tätä pakonomaista suorittamisen tarvetta. Kaikessa pitää pärjätä vielä kaiken lisäksi hyvin.

Äidin sanoin: “Laiska se töitään luetteloo”. Taisikin tuota tulla vähän lueteltua.

Tässä rytmissä jaksaminen ja suoriutuminen on pakottanut minut opettelemaan arjen aikatauluttamista sekä itselleen armollisuutta.

 

Miten jaksaa?

Aikatauluttaminen auttaa suorittamaan annetut asiat hyvin ja määräaikoihin mennessä. Itse suosin vahvasti puhelimen kalenteria arjen aikatauluttamiseen, jotkut suosivat paperista. Kalenteri muodossa kuin muodossa on kuitenkin paras ystäväsi. Varsinkin puhelimen kalenteri kulkee koko ajan mukana, muistuttaa asioista sekä säilyttää muutakin tietoa näppärästi. Ohessa kuva kalenteristani marraskuulta 2021.

Ylläpidän myös tiettyä värikoodia kalenterissani. Sinisellä UEF-lähettilään työt, harmaalla toinen työni, keltaisella ainejärjestön tapahtumat, punaisella tentit sekä vihreällä muut.

Kalenterissa näkyvät tyhjät päivät menivät tenttiin lukiessa, hallitushommissa tai reissun päällä. Näitä tyhjiä päiviä aikataulutan ajatuksen tasolla riippuen siitä, kuinka paljon tehtäviä tai hallitushommia on tekemättä.

Luulisi, että viikonloppuna voisi sitten levätä. Valitettavasti nekin menevät opintojen parissa, koska arkena ei kerkeä opiskella tarpeeksi.

Kalenteri, muistilista ja päivien aikatauluttaminen tunneittain ajatuksen tasolla auttavat tällaista ylisuorittajaakin etenemään asioissa.

Isona opettelun kohteena minulla on myös itselle armollisuus. Joudun muistuttamaan itseäni päivittäin, että on täysin okei ottaa taukoja, pitää vapaapäiviä tai tehdä jotain itselle aidosti mieluista. Myöskään ei tarvitse olla jatkuvasti saavutettavissa. Pahin sudenkuoppa on itselle se, että työsähköpostit sekä viestit tulevat suoraan puhelimeen. Kesken kävelylenkin saatan ruveta vastaamaan johonkin sähköpostiin, josta sitten jatkan huomaamatta muihin työasioihin. Hupskeikkaa, sitä tehtiin taas töitä, vaikka piti taukoa viettää.

Tarkoituksena olisi hiljentää tietyt ilmoitukset tietyn kellonajan jälkeen. Tai sitten voisin jalostaa vanhan puhelimeni pelkästään työasioille. Jotain pitää keksiä.

Mökille reissaaminen on suuri helpotus joka kerta, sillä siellä pystyn aidosti rentoutumaan koulusta, töistä tai suorittamisesta. Tällainen stressivapaa paikka tulisi olla jokaisen kodissa tai ainakin jossain lähettyvillä. Vaikka sitten luontopolulla tai naapurin kahvipöydässä.

Nyt pitää korostaa, että tämä ei ole välttämättä tyypillisen yliopisto-opiskelijan arkea. Jos lukijana siellä mietit, että onko yliopisto vaikeaa niin vastaan sinulle näin; Yliopisto on niin vaikeaa, kuin siitä itsellesi teet.

Opiskelemalla johdonmukaisesti ja säännöllisesti pärjäät aivan varmasti. Opintojen ohelle ei ole pakko ottaa mitään ylimääräistä. Voit keskittyä yksinomaan opiskeluun, kavereiden näkemiseen ja hauskanpitoon. Terveys ja jaksaminen arvosanojen edelle!

 

 

Ylisuorittajan vinkit arjen aikatauluttamiseen ja jaksamiseen:

  1. Vapaapäivät: Ainakin yksi pakollinen vapaapäivä viikossa.
  2. Tauotus: Suosin itse Pomodoro-tekniikkaa. 25 min työskentelyä – 5 min tauko. Sovellan tätä sitten tarvittaessa.  Lisää Pomodoro -tekniikasta.
  3.  Armollisuus: Salli itsellesi lepoa, liikuntaa, leffailta tai aikaa läheisten kanssa.

 

Aikatauluttamisen ja jaksamisen jalotaito tosiaan.

 

// Oona, Tietojenkäsittelytiede

Leave a Reply

Your email address will not be published.