Erikoistumista ja ohjausta poikkeusoloissa!

Elämme aikaa, jolloin Suomessa on valmiustilalainsäädäntö, liikkuminen rajoitettua, Uusimaa suljettu. Vihdoin kansakunta pesee käsiään ja käsidesin kulutus terveydenhuollossa on sillä tasolla kuin sen infektiokaudella pitääkin olla.

Lääkärillä on työvelvoite, kuten kuvioon kuuluu: toki myös halu tehdä se mitä ikinä voimme tämän tilanteen hallitsemiseksi ja kukistamiseksi. Työnantaja käyttää myös tasapuolisuuden nimissä määräysvaltaansa. Ammattimme puolesta olemme epidemian ytimessä. Alttiina omalle sairastumiselle ja perheemme ja läheistemme sairastuttamiselle. Jotta voimme työskennellä, meillä pitää olla tieto siitä, että meistä pidetään huoli myös tämän jälkeen ja tämän prosessin aikana.

Ajatuksia asiasta kollegojen silmin: https://yle.fi/uutiset/3-11288278

Mitä kaikkea taphtuukaan?

Erilaisia päivystysrinkejä perustetaan lisää, sairastumisia ja karanteeneja ajatellen vahvistetaan joukkoja. Osastoja ja päivystyksiä kohortoidaan, sairaaloissa lisätään tehohoidon kapasiteettia. Työyksiköissä opetellaan suojapukeutumista ja koulutetaan hengitystieinfektiopotilaan hoitoa. Osalle on tärkeää jatkaa oman erikoisosaamisensa käyttöä, sillä muutkin kuin infektiopotilaat on hoidettava – COVID+ tai ei. Osalla taas on aika kuoria esiin se LL, lääketieteen lisensiaatti ja yleisammattilainen, josta saadaan nopealla kertauksella osaaja juuri siihen toimintaan, mitä nyt tarvitaan. Etätyötä on opittava hyödyntämään niille, joiden pitää pysyä hetki poissa karanteenin vuoksi. Jokaisen pitää pystyä joustamaan tavalla tai toisella.

Erikoistuminen ja epidemia?

Tavoite on, ettei kenenkään erikoistuminen ja valmistuminen kohtuuttomasti viivästy. Yliopistot ovat suljettuna ja työntekijät opintohallinnossa ja perusopetuksessa ovat tehneet etätyöstä uuden normin, hyvin lyhyessä ajassa. Erikoislääkärikuulustelut järjestetään, tosin hieman viivästettynä: aikataulut näet tästä https://sites.utu.fi/valtakunnallinenkuulustelu/.

Osa viivästää suunnitelmaansa omastakin lähtökohdastaan: nyt keskitytään tekemään työstä ja huolehtimaan perheestä eikä haluta kuormittaa omaa ajatusmaailmaa yhtään enempää kuin on pakko. Osa erikoistumisjaksoista on ollut pakko muuttaa ja siirtää: elektiivisen toiminnan alasajo on aiheuttanut sen, että kaikkea sitä mitä tarvetta olisi oppia, ei ole nyt tarjolla. Palvelujen osalta pyritään asiat ratkaisemaan parhain päin ja järjellä, kunhan nähdään mihin tämä johtaa. Koronasta aiheutuvista poissaoloista muodostetaan valtakunnallisia linjauksia, jotta asiat saadaan sujumaan mahdollisimman hyvin. Edelleen tavoite on valmis erikoislääkäri oikeassa ajassa poikkeusolojenkin keskellä. Nyt fokus toki on päivä kerrallaan eteenpäinmenossa, siellä missä meitä tarvitaan.

Miten tämä meitä opettaa?

Tämä aika on niitä elämän korkeakouluja. Opimme tässä ajassa hurjasti uutta yhteistyöstä, nopeasta päätöksenteosta, teemme ison digiloikan ja päivystämme todennäköisesti enemmän kuin koskaan. Huomaamme myös asioita, jotka voisivat pysyvästikin olla toisin. Jos minulta kysytään, opimme enemmän kuin normiarjessa kaikesta siitä, mikä ympäröi medisiinan ydintä. Opimme ehkä myös sen, miten tärkeää on suomalainen yhteiskuntajärjestys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Kiitämme toimintakykyisestä julkisesta terveydenhuollostamme, koulujärjestelmästä ja päivähoidosta. Huolestumme yrittäjien puolesta. Yhteiskunta tulee näkyväksi ja oma roolimme siinä mukana.

Itse olen oppinut sen, että olen oikeasti onnellinen ammatistani: siitä että minua tarvitaan erikoisalallani, mutta myös siitä lisurista, joka sen alla vielä on. Olen myös iloinen että muita ominaisuuksiani voi nyt hyödyntää. Koordinaattorinhommia voi tehdä ohessa myös, pääpaino kuitenkin hetken muualla.

Toivon kaikille kollegoille jaksamista ja erikoistuville uskoa tulevaan. Asiat järjestyvät.

Yst Anne-Mari