Highway to…? Sananen koulutusväylistä.

Erikoislääkärikoulutuksen lopputuote on valmis erikoislääkäri. Tai siis lääkäri, jolla on valmiudet toimia erikoisalansa vaatimalla senioritasolla: valmiiksi me tuskin tulemme koskaan. Mitkä ovat asioita, jotka pitkittävät erikoislääkäriksi valmistumista tai estävät meitä valmistumasta ajallaan? Osa syistä on toki yksilöstä riippuvia: perheenlisäystä, matkoja maailman ääriin, puolison urahaaveet, oma halu haeskella alaa tai haasteet henkilökohtaisessa elämässä. Kuitenkin ylivoimaisesti suurin syy on ontuva suunnitelmallisuus ja selkeän etenemistä ohjaavan ja valmistumista tukevan koulutusväylän puute.

Asiasta on kirjoittanut mm. NLY https://www.nly.fi/nlyn-ehdotus-koulutusvaylista/

Itseohjautuen
Erikoistuvan oma aktiivisuus ja hakeutuminen ratkaisee paljon, ja pitkälle kysymys on onnellisesta sattumasta. Koulutusväyliä sanan varsinaisessa merkityksessä ei virallisesti ole – epävirallisesti kyllä paljonkin. Osalla aloista nykykäytännön kirjoittaminen auki ja paikkojen ilmoittaminen näkyvästi olisi jo mahdollista ja pienellä effortilla väylä valmis. Osalla aloista taas vallitsee täysi kaaos ja vain nopeimmat elävät: yliopistosairaalapaikka löytyy, jos olet 2 viikon varoitusajalla valmis pakkaamaan perheesi autoon ja vaihtamaan paikkakuntaa. Lukioajoilta tuttua opinto-ohjaajaa ei ole ja kokonaisuus ei ole kenenkään hallussa. Ollaan koulutuksessa, mutta oikeastaan jatkuvasti työttöminä työnhakijoina pätkätyösuhteissa.

Pullonkaulat
Meillä on yli 50 erikoisalaa, lisäpätevyyksiä ja suppeita spesialiteetteja. Alat ovat keskenään hyvin erilaisia ja pullonkaulat koulutukselle muodostuvat eri asioista. Yleislääketieteellä perusterveydenhuollon koulutuspaikat kyllä löytyvät, mutta sairaalapalveluiden hyvä ketjuttaminen ja soveltuvien alojen räätälöinti onkin vaikeampaa. Terveyskeskuksissa jo hyvin toimiva ohjaus ja henkilökohtainen arviointi ja palautekäytäntö on sairaalajaksoilla lapsenkengissä. Erikoishammaslääkärikoulutuksessa useiden erikoisalojen kohdalla puuttuu selkeä suunnitelmallisuus ja riittävät koulutus – ja kouluttajavakanssit. Kirurgialla ja sisätaudeilla runkokoulutus vielä sujuu, mutta syventävämpään alakohtaiseen koulutukseen liittyen voi tulla ongelmia eri aloilla. Alat, joissa koulutus tapahtuu pääosin yliopistosairaalassa kipuilevat oikea-aikaisen reunapalvelujen suorittamisen kanssa. Lastentaudeilla ylipistojakso ja alan suppeat alat muodostavat kapeikkoja. Yliopistosairaala on monelle pullonkaula: osin vakanssien, osin maantieteen ansiosta. Kaikkien etu olisi, että nämä asiat olisivat suunnitelmallisesti mietittyjä ja edistäisivät sitä lopputuotetta, joka prosessimme tavoitteena oli: valmis erikoislääkäri. Sivutuotteena erikoistuva tietäisi mitä on tulossa ja työantaja tietäisi kuka on tulossa ja potilaat saisivat lääkärinsä.

Matkailu avartaa?
Kyllä toki, mutta vähemmän kuin uskotaan. 50-50 säännöstä luopuminen on perusteltua, sillä koulutuksen rakenteen ja sisällön sopimisen jälkeen, asioita voidaan oppia monessa paikassa ja oppiminen voidaan todentaa. Oma alani on toiminut poikkeusluvalla 1:1 säännön mukaan jo vuosia. Ohjaan tällä hetkellä kliinisessä työssäni kahta upeaa naista, jotka ovat siirtäneet perheensä Kuopioon muista maakunnista, saadakseen yliopistopalvelut suoritettua. He tuovat esiin, kuinka he arvostavat meiltä saamaansa ohjausta ja erityisoppia ja minä puolestaan arvostan suuresti sitä sitoumusta, mitä he ovat osoittaneet järjestämällä koko elämänsä uusiksi tätä asiaa varten. Menne mielelläni vähän mutkalle välillä heidän takiaan, jos on tarvis.

Mitä koulutusväylien muodostamiseen tarvitaan?
Tietoa, taitoa, tahtoa ja työtä.

Tietoa erikoisalalle pyrkivien ja valittujen ja tarvittavien määrästä. Tietoa siitä, kuka ja missä olisi valmistumisensa kannalta seuraavaksi vuorossa, jotta asiat etenevät.
Tarvitaan taitoa kouluttaa ja arvioida ja osata kertoa se, kuka on jo valmis etenemään, kenen kannattaisi vielä vähän jatkaa entisessä, jotta hyöty seuraavasta vaiheesta olisi suurin yksilölle ja työnantajalle.
Tarvitaan tahtoa tehdä rakenteinen koulutuspolku, jokaisen erikoisalan ydinainesanalyysi – eli mitä valmistuvan erikoislääkärin tulee hallita. Sen pohjalta osaamisen perusteet, etapit ja niiden käyttöönotto ja arviointi. Tarvitaan tahtoa ajatella ohi oman työpaikan, nähdä erikoistuvan silmin kenttä yhtenä koulutuspaikkana, jonka eri pisteissä koulutus etenee kohti lopputuotetta. Tarvitaan tahtoa tehdä yhteistyötä erityisvastuualueella yli sairaanhoitopiirien rajojen. Ja tämä kaikki vaatii työtä.

Missä me olemme nyt?
Olemme moottoritien varsin pitkällä rampilla, 60km/h tunnissa matkalla kohti 120km/h rajoitusta. Eli ydinainesanalyysi kaikilla erikoisaloilla on rakenteella ja se on kansallisesti valmis opintoppaita varten niin, että ne voidaan ottaa käyttöön 1.8.2020. Tämä analyysi on pohjana osaamisperustaisuuden eri etapeille ja arvioinnille. Osalla erikoisaloilla näitä on jo rakennettu hyvin pitkälle ja ne tulevat osin käyttöön jo v. 2021 aikana – kokonaisuutena lähivuosina. Erilaisia koulutusväyliä on jo paljon rakenteilla ja käytössäkin, niitä ei vain ole sellaiseksi kutsuttu. Jos tuntuu hitaalta: älkää huoliko, nyt on jo paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Muutos on iso ja sen rakentaminen kestää yhden erikoislääkärisukupolven ajan.

Jos minä saisin päättää?

Jos elettäisiin utopiassa, ja olisi kaikki valta päättää, miten koulutusväylät etenisivät, ne olisivat seuraavanlaiset:

Alueeni, Itä-Suomen yliopiston eli UEFin kattama koulutusalue KYS-ERVA, olisi erikoistuvan lääkärien virkojen osalta poolitettu ja erikoistuva nähtäisiin koko erikoistumisensa ajan olevan saman työnantajan palveluksessa: perusterveydenhuollossa ja eri erikoissairaanhoidon toimipisteissä.

• Miksi? Tämä tukisi erikoistumisen suunnitelmallisuutta, mahdollistaisi erikoistuvalle kunnollisen lomaoikeuden ja perhevapaat ilman pelkoa ja tukisi jaksamista. Työnantaja saa työntekijän.

Vastaanottaessaan erikoistumispaikan, erikoistuva saisi ensimmäisen ajatuksen siitä, missä yksiköissä olisi mahdollisuus aloittaa ja missä olisi ensisijainen paikka koejakson suorittamiseen.
• Miksi? Erikostuminen pääsee alkuun ja koejakso ajoittuisi oikein, jotta aikaa ei kulu hukkaan. Työnantaja saa työntekijän.

Arvio vapautuvista koulutuspaikoista eri osa-alueiden suorittamiseksi olisi kaikkien nähtävillä verkkoportaalissa. Eri alojen pullonkaulat olisi tunnistettu ja niitä pystyttäisiin välttämään hyvällä suunnittelulla, johon sitoutuu työnantaja ja työntekijä.
• Miksi? Läpinäkyvyys ja tasa-arvo. Työnantaja saa työntekijän.

Jokaisella erikoisalalla olisi käytössä oma, alalle räätälöity moduulipohjainen opintosuunnitelma, jossa olisi määriteltynä, missä em. osa-alueet on mahdollista suorittaa. Jokaisessa yksikössä olisi moduulin suorittamiseen liittyen olennaiset ohjaus, arviointi – ja palautekäytännöt ja seuraavaan yksikköön siirryttäessä ns. saattaen vaihdon tekniikka tai ”lähete seuraavaan paikkaan” ja epikriisi suoritetusta jatkosta jo mukana.
• Miksi? Koska erikoislääkärikoulutus. Ja lopulta valmis erikoislääkäri.

yst Anne-Mari