Kirjoitetun kielen oppimisvaikeudet ja koulu-uupumus – mitä jää helposti huomaamatta?
Monelle toisen asteen opinnot jättävät pysyvän jäljen: muiston, suunnan tai käsityksen omasta osaamisesta. Samalla ne muovaavat opiskelukokemusta ja sitä, kuinka paljon opiskelu kuormittaa. Harvemmin kuitenkaan pysähdytään pohtimaan, miten esimerkiksi kirjoitetun kielen oppimisvaikeudet voivat huomaamatta kuormittaa opiskelijaa ja altistaa koulu-uupumukselle. Tutkimukseni perusteella ratkaisevaa ei kuitenkaan ole pelkästään se, millaisia vaikeuksia opiskelijalla on, vaan ennen kaikkea se, miten oppiminen koetaan.
Väitöstutkimuksessani tarkastelin tätä vaihetta nuorten elämässä. Seurasin lähes 600 nuorta neljän vuoden ajan peruskoulun 9. luokalta toisen asteen opintojen päättymiseen sekä lukiossa että ammatillisessa koulutuksessa. Olin erityisesti kiinnostunut kirjoitetun kielen oppimisvaikeuksista ja niiden yhteyksistä koulu-uupumukseen.
Koulu-uupumus ei synny äkillisesti, vaan kehittyy vähitellen. Se ilmenee väsymyksenä, kyynisyytenä opiskelua kohtaan ja riittämättömyyden tunteina. Uupumus lisääntyy, kun opintojen kuormitus ylittää opiskelijan käytettävissä olevat voimavarat.
Keskeinen tulos oli, että koetut kirjoitettuun kieleen liittyvät oppimisvaikeudet olivat vahvemmin yhteydessä koulu-uupumukseen kuin arviointivälineellä todetut lukivaikeudet. Yhteys ei ollut suora, vaan se kulki oppimiseen liittyvien ajattelu- ja suoritusstrategioiden kautta. Epäonnistumisen ennakointi ja tehtävien välttely olivat yhteydessä myöhempään koulu-uupumusriskiin. Myönteiset ajattelu- ja suoritusstrategiat sekä hyvä itsetunto puolestaan suojasivat koulu-uupumukselta. Kun opiskelija tarttuu haasteisiin ja tarkastelee onnistumisiaan rakentavasti, hänen voimavaransa vahvistuvat ja kuormitus pysyy hallittavampana.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että lukiolaiset raportoivat enemmän koulu-uupumusta kuin ammatillisen koulutuksen opiskelijat. Tämä viittaa siihen, että myös opiskeluympäristön odotuksilla, vaatimuksilla ja toimintatavoilla voi olla merkitystä opiskelijoiden hyvinvoinnille.
Tarkastelin tuloksia filosofi Frank Martelan doing-ulottuvuuden näkökulmasta. Martela on täydentänyt Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksia (having, loving ja being) doing-ulottuvuudella, joka kuvaa ihmisen kokemusta omasta toimijuudestaan. Sen mukaisesti kouluhyvinvointiin vaikuttaa osittain se, kokeeko opiskelija pystyvänsä toimimaan ja vastaamaan koulutyön vaatimuksiin. Näin ollen korostin opiskelijan kokemuksia ja sitä, ettei olennaista ole vain opiskelulle asetetut odotukset, vaan myös se, millaiset edellytykset hänellä on vastata niihin.
Tuloksilla on myös käytännön merkitystä opetustyölle: pienilläkin pedagogisilla ratkaisuilla voidaan tehdä paljon. Kirjallisten ohjeiden pilkkominen, vastausten mallintaminen sekä ajattelu- ja suoritusstrategioiden harjoittelu osana opetusta voivat helpottaa oppimista merkittävästi ilman lisäresursseja. Koulu-uupumuksen ehkäisy kytkeytyy siihen, miten oppimisympäristöt tukevat oppimisvaikeuksista opiskelijaa. Kun opiskelijan kokemukselle annetaan tilaa ja oppimisen esteisiin puututaan ajoissa, voidaan tukea kouluhyvinvointia ja rakentaa sekä kestävämpää että tasa-arvoisempaa oppimista.
Linkki väitöskirjaan:
https://erepo.uef.fi/items/8bbab750-019c-4dda-8c2f-e3194e675fc4