Uusi näkökulma posteriesityksiin

Minulla on kokemusta sekä suomalaisista että kansainvälisistä konferensseista ja molemmissa posteriesittelyt ovat jättäneet hieman toivomisen varaa. Postereita on esitelty lounastauoilla, eikä esittäjien paikallaoloaikoja ole koordinoitu. Olen kuljeskellut posterisalissa, joka on ollut erillään muusta tapahtumasta ja paikalla on ollut vain muutama esittäjä, kun muut konferenssivieraat ovat valmistautuneet seuraavaan suulliseen esitykseen tai olleet jo illan osuudessa kuohuviinit käsissä. 

Siksi olinkin melko skeptinen, kun sain The International Association for the Scientific Study of Intellectual and Developmental Disabilities (IASSIDD) -konferenssin toimikunnalta viestin, jossa ilmoitettiin, että vaikka olin hakenut suulliseen esitykseen, minut oli hyväksytty posteriosuuteen. Monien kollegoiden rohkaisemana ryhdyin kuitenkin valmistelemaan posteria väitöskirjani toisesta artikkelista ”Learning to become a tutor: experiences of adults with intellectual disabilities in peer tutoring for digital skills”. Erityisesti kuultuani kollegani Satu Piispa-Hakalan ja kumppaneiden saaneen kunniamaininnan yksinkertaiseen malliin valmistellusta posteristaan, sain luottamusta siihen, että joku todella lukee postereita. 

Kun konferenssi lähestyi heinäkuun lopussa, sain hyvin yllättävän sähköpostin IASSIDD:n posterikomitealta. Posterini oli valittu “shortlistalle” kategoriassa ”Vaikutus alaan” kaikkien hyväksyttyjen posterien joukosta (yli 50 päivässä). Tämä todella piristi ja ohjaajani Kaisa Pihlainen ja Eija Kärnä tukivat minua todella ottamaan kaiken irti tästä kokemuksesta. 

Konferenssipäivät Münchenissä olivat todella mukavia ja IASSIDD:n Euroopan kongressi oli järjestetty erinomaisesti. Suulliset esitykset olivat mielenkiintoisia, ja luotin strategiaani: ”Parempi saada 1–2 hyvää kontaktia, joille todella lähetät sähköpostia, kuin 50, joihin et enää koskaan ota yhteyttä”. 

Posteriesitysten järjestämisen osalta IASSIDD suoriutui todella hyvin. Koordinaattorit olivat tulostaneet posterit ja ripustivat ne paikan päällä oikeaan aikaan kunkin esityksen osalta. Joka päivä esiteltiin eri posterit, esitysaikataulut olivat keskellä päivää, eikä samaan aikaan ollut käynnissä muuta ohjelmaa, joten esittäjien odotettiin olevan posterillaan tuon tunnin ajan. Vaikka sää oli kuuma, posterit esiteltiin ulkona. Onneksi tosin varjossa, joten tuo tunti oli varsin mukava viettää ulkona, kun muuten konferenssipäivät kuluivat sisällä istuen. Oman posterini esitys oli ensimmäisenä päivänä, joka sopi minulle etten ollut aivan uupunut vielä 😀 

Haluan erityisesti mainita yhden tutkijan, joka oli huomannut minut ehdokaslistalta ja löytänyt posterini. Olin sillä hetkellä keskustelemassa jonkun toisen kanssa, ja tämä mainittu tutkija löysi minut myöhemmin konferenssista. Huomasimme, että kiinnostuksen kohteissamme oli paljon yhtäläisyyksiä, ja hän innosti minua jatkamaan valitsemallani polulla. Hän toivotti minut tervetulleeksi myös vierailulle luokseen, kun aika (ja rahoitus) on sopiva. Tämän keskustelun jälkeen olin rehellisesti sanottuna todella onnessani, sillä olen viitannut tämän tutkijan ja hänen ryhmänsä töihin jo pro gradu -tutkielmastani lähtien. Luulen, että monet teistä voivat samaistua tähän tunteeseen, kun saa tunnustusta viittauskohteiltaan 😀 

Tämän jälkeen kävin myös muutamia erittäin hyviä keskusteluja ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin, myös Suomesta, joita en ollut ennen tavannut. Osan heistä tapasinkin jo uudestaan Helsingissä ja odotan innolla keskustelujen jatkamista teidän kaikkien kanssa. 

Kaiken kaikkiaan olen siis erittäin iloinen, että päätin lähteä esittelemään posteriani. Tietenkin ”shortlist”-ehdokkaaksi pääseminen oli suuri plussa, mutta ilman sitäkin posteriesitys olisi ollut positiivinen ja hyvin järjestetty kokemus, joka sai aikaan monia hyviä keskusteluja. Jos siis olet parhaillaan järjestämässä posteriosuutta konferenssiisi, suosittelen lämpimästi edellä mainitsemiani järjestelyvinkkejä. 

Ja jos olet nyt valmistautumassa ensimmäiseen posteriisi, pidä se lyhyenä, selkeänä ja hyvin kuvallisessa muodossa. Näin monien ottavan puhelimella kuvan posteristani, ja tein niin itsekin muiden postereista. Siksi onkin tärkeää, että yhteystiedot ovat selkeästi esillä, kun joku alkaa käydä läpi konferenssikuviaan (mikä on, kuten kaikki tiedämme, iso urakka). 

Kiitos siis kaikille, jotka auttoivat minua posterin valmistelussa ja kaikille, jotka suosittelivat minulle IASSIDD:tä! Ehkä nähdään ensi vuonna Dublinin maailmankongressissa?  

Ja jos kiinnostuit, kaikkihan saivat posterinsa mukaan kotiin. Voit tutustua posteriini Joensuun Futura-kampuksella, 3. kerroksen käytävällä 😉  

Artikkeli: Aavikko, L., Pihlainen, K., & Kärnä, E. (2026). Learning to become a tutor: Experiences of adults with intellectual disabilities in peer tutoring for digital skills (manuscript accepted), Journal of Intellectual Disabilities.