Kahvia, kommentointia ja kirittämistä – vertaistuesta vetoapua väikkäriin

Väitöskirjan työstämistä pidetään usein yksinäisenä puurtamisena korkeiden kirjapinojen keskellä. Nykyään tutkimustyötä tehdään kuitenkin yhä useammin työryhmissä ja artikkeleita kirjoitetaan yhteistyössä. Silti kuva yksin kirjapinojen välissä hikoilevasta tutkijasta saattaa tuntua todelta erityisesti artikkeliväitöskirjan yhteenvetolukua kirjoittaessa. Väitöskirjatutkija voi kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka yksinäiseksi työskentely yhteenvetoa kirjoittaessa muodostuu. Tässä tekstissä kuvaamme omia kokemuksiamme vertaistyöskentelystä väitöskirjojemme yhteenvetoluvun kirjoittamisessa.

Lähtöviiva loppusuoralle eli kuinka vertaiskirjoittamisemme käynnistyi ja rakentui

Kun muutama vuosi sitten huomasimme olevamme samassa vaiheessa väitöskirjaprosesseissamme, päätimme tehdä tästä loppuosan puristuksesta hieman sosiaalisemman aloittamalla vertaistyöskentelyn väitöskirjojemme yhteenvetoluvun kirjoittamisessa. Matkan jakaminen tuntui motivoivalta tavalta organisoida omaa työskentelyä, vaikka tutkimusaiheemme olivat erilaiset. Totesimme, että emme kaivanneet niinkään asiasisällön kommentointia, vaan toivoimme tsemppaamista kirjoittamiseen, keskustelua tekstin rakenteesta ja kirjoittaessa esiin nousevista haasteista sekä prosessiin liittyvien tunteiden reflektointia vertaisen kanssa.

Syksyllä 2023 aloitimme keskimäärin kuukausittaiset vertaistapaamiset väitöskirjatyöskentelyn tiimoilta. Tapaamisissa kommentoimme toistemme tekstejä, keskustelimme havaitsemistamme yhtäläisyyksistä sisältöjen ja rakenteiden välillä ja pohdimme yhdessä, miten kummankin töitä voisi kehittää.

Tapaamiset olivat hyvä tilaisuus jakaa väitöskirjatyöskentelyyn kuuluvia onnistumisia ja epävarmuuden tunteita, ja ne auttoivat ottamaan laajempaa perspektiiviä omaan työhön. Pelkkä tieto siitä, ettei ajoittaisten haasteiden kanssa ollut yksin, antoi luottamusta prosessiin. Käytännön työskentelyn kannalta yhdessä etukäteen sovitut tapaamisajat kannustivat saavuttamaan työlle asetettuja välitavoitteita. Koimme vertaisen kanssa sovitut määräpäivät helpommiksi pitää, kuin omaan kalenteriin vain itseä varten merkatut.

Työskentelymme pohjautui löyhästi Saarikkomäen ja Olluksen (2018) kuvaamaan Vertaistuella tohtoriksi -malliin, joka vuorostaan pohjautuu Belcherin (2019) alun perin vuonna 2009 julkaisemaan ’Writing Your Journal article in Twelve Weeks’ -kirjaan.

Vertaistuella tohtoriksi -malli tarjoaa selkeän rakenteen vertaistyöskentelyyn, jota on helppo soveltaa eri tavoin. Meille malli toimi ohjenuorana, jota sovelsimme vastaamaan  tavoitteitamme. Työstimme esimerkiksi yhteenvedon eri osioita toisenlaisessa järjestyksessä ja tapaamisiakin kertyi hieman vähemmän. Käytännössä työskentelymme eteni niin, että näimme syyskuusta 2023 toukokuuhun 2024 noin kerran kuukaudessa Teamsissa tai kahvilassa. Sovimme jokaiselle tapaamiselle tavoitteen ja päätimme mitä osiota kirjoittaisimme seuraavalle kerralle. Keskusteluja ei haitannut, vaikka toisinaan työstimme eri lukuja keskenämme. Muutama päivä ennen sovittua tapaamista lähetimme toisillemme tekstinpätkät, joiden pohjalta sitten keskustelimme tapaamisessa. Varasimme tapaamisiin myös aikaa kuulumisten vaihtamiseen. Myös esitarkastusprosessi ja muut väitöskirjalle erityiset vaiheet nousivat usein keskusteluidemme aiheiksi.

Oma vertaistyöskentelymme näytti siis alkuperäistä mallia joustavammalta ja etenimme toisinaan eri järjestyksessä sekä suhteessa ohjelmaan että toistemme kanssa. Olennaiseksi koimme yhdessä sovitut määräpäivät, jotka ohjasivat meitä kirjoittamaan jatkuvasti, sekä säännöllisen mahdollisuuden keskustella vertaisen kanssa – toisinaan keskustelu liittyikin siihen, miksi tekstiä ei ollutkaan syntynyt.

Vertaistyöskentely kehitti omaa kirjoittamista ja edisti väitöskirjan valmistumista

Mitä hyötyä vertaistyöskentelystä artikkeliväitöskirjamme yhteenvetoluvun kirjoittamisessa lopulta oli? Ensinnäkin vertaistyöskentely loi rakennetta ja välitavoitteita väitöskirjaprosessiin. Artikkeliväitöskirjojen yleistymisestä huolimatta niiden kirjoittamiseen on varsin vähän yksityiskohtaisia ohjeita, ja käytännöt vaihtelevat eri alojen välillä.

Aluksi olimmekin varsin perustavanlaatuisten kysymysten äärellä, kuten mistä kirjoittaminen pitäisi aloittaa, mitä tekstiin tulisi sisällyttää ja kuinka laajasti asioita tulisi käsitellä. Vertaistapaamisten ja niissä käytyjen keskustelujen kautta alkuun vaikeasti hahmotettavalta tuntunut projekti alkoi hiljakseen löytää muotonsa ja kysymykset vastauksensa. Tapaamiset auttoivat myös luomaan välitavoitteita omalle työskentelylle sekä positiivista aikapainetta niiden saavuttamiseen: vaikka ajoittain tekstin tuottaminen saattoi laahata erinäisten syiden vuoksi, auttoi toiselle annettu lupaus tekstin valmistumisesta tiettyyn päivään mennessä kirittämään tavoitteiden saavuttamista.

Lisäksi huomasimme, kuinka toisen tekstiä lukiessa ja kommentoidessa myös omat kirjoitustaidot kehittyivät. Toisen tekstistä saattoi esimerkiksi saada hyviä vinkkejä siihen, millaisia näkökulmia omaan tekstiin voisi ottaa mukaan tai miten tekstin kokonaisuutta voisi alkaa rakentamaan. Vertaistyöskentely vahvisti näkemystämme siitä, että kirjoittaminen on prosessi: valmista ei synny kerrasta, vaan kirjoittaessa tekstiä luodaan, karsitaan, editoidaan ja sujuvoitetaan useaan otteeseen. Työskentelyn aikana pääsimmekin todistamaan, kuinka toisen ensimmäisistä, varsin hiomattomista teksteistä syntyi valmiita kokonaisuuksia ja lopulta valmis väitöskirja.

Vaikka väitöskirjamme ammentavat erilaisista teoreettisista perinteistä ja olemme hyödyntäneet tutkimuksissamme osin erilaisia menetelmiä, oli toiselta saaduista kommenteista hyötyä tekstin kehittämisessä. Väitöskirjatyön aikana omat tutkimuskysymykset ja lähtökohdat muodostuvat hyvin tutuiksi. Tällöin on vaarana, että kirjoittaessa ei hoksaa kuvata riittävästi taustatietoja, jotta teksti olisi selkeä lukijalle. Toisaalta itselle tutun aiheen piirissä on vaarana myös upota liiallisiin yksityiskohtiin ja pyrkiä sisällyttämään tekstiin kaikki aiheeseen liittyvä tieto. Molemmissa tilanteissa aihealuetta vähemmän tuntevan vertaisen kommentit ja kysymykset ovat arvokkaita.

Toiselta saadut kommentit ja kysymykset auttoivat myös miettimään perusteita omassa tekstissä tehdyille valinnoille. Tekstistä joutuu usein karsimaan joitain mielenkiintoiseltakin tuntuvia näkökulmia. Näistä valinnoista keskusteleminen vertaisen kanssa toimi osaltaan myös apuna väitöstilaisuuteen valmistumisessa.

Väitöskirjan, kuten muidenkin opinnäytetöiden, kirjoittaminen on kokonaisvaltaista ja pääsääntöisesti itsenäistä työtä. Väitöskirjan äärellä työskennellään useiden vuosien ajan, joiden aikana henkilökohtaisessa elämässä tapahtuvat muutokset limittyvät osaksi väitöskirjaprosessia. Väitöstutkimuksen tekemiseen myös kuuluu, että työtä arvioidaan läpi prosessin vertaisten ja ohjaajien toimesta. Väitöskirjatyöhön linkittyykin monenlaisia tunteita. Yhteenvetoa kirjoittaessa nämä prosessin aikana koetut tunteet voivat nousta uudelleen pintaan, kun omaa tutkimusprosessia käy läpi ja sanoittaa kirjallisesti.  Myös itse yhteenvedon kirjoittamiseen liittyy tunteita, kuten tuskastumista, innostumista, pelkoa, haikeutta ja ylpeyttä. Vertaistyöskentely tarjoaa mahdollisuuksia näiden tunteiden läpikäymiseen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on kokemusta samankaltaisista vaiheista onnistumisineen ja haasteineen.

Vertaistuki toimii myös perustutkinto-opiskelijoille

Suosittelemme vertaistyöskentelyä muissakin projekteissa kuin väitöskirjan yhteenvetoluvun kirjoittamisessa. Esimerkiksi kandidaatintutkielman tai pro gradu -tutkielman laatiminen on opiskelijalle suuri ponnistus, joka voi aluksi tuntua haastavalta. Vertaisen kanssa opinnäytetyövuorelle kiipeäminen auttaa hahmottamaan projektin kokonaisuutta ja tukee sen palastelua, suunnittelua ja toteutusta. Samalla kehittyvät vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot sekä kyky viestiä omasta tutkimuksesta. Ja mikä parasta: yhdessä matkan tekeminen on hauskempaa!

Vinkkilista onnistuneeseen vertaistyöskentelyyn

Alle koostimme vinkkejä tekijöistä, joiden koimme erityisesti vaikuttaneen onnistuneeseen vertaistyöskentelykokemukseemme.

• Molempien tulisi olla suhteellisen samassa vaiheessa prosessia. Jotta yhteistyönne olisi aidosti vertaistyöskentelyä varmistakaa, että molemmat ovat suhteellisen samassa vaiheessa opinnäytetyöprosessia. Näin vältätte sen, ettei yhteistyö muutu sellaiseksi, jossa kokeneempi neuvoo ja varhaisemmassa vaiheessa oleva toimii vain tiedon vastaanottajana.
• Sopikaa vertaistyöskentelylle selkeät säännöt. Miettikää esimerkiksi, kuinka pitkiä tekstipätkiä toivotte saavanne kirjoitettua tapaamisten välillä sekä millaista palautetta toivotte saavanne.
• Sopikaa tapaamisten aikatauluista. Miettikää, kuinka usein tapaatte ja millaisia kirjoittamistavoitteita haluatte asettaa tapaamisten välille. Asettakaa myös selkeät aikarajat sille, kuinka hyvissä ajoin ennen tapaamista lähetätte tekstinne toiselle tutustuttavaksi.
• Varatkaa aikaa kuulumisten vaihtoon. Kuten mainittu, opinnäytetyön kirjoittaminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan osana muuta elämää. Kannustamme varaamaan vertaistapaamisten alussa hetken kuulumisten vaihtoon, jolloin tapaamiset eivät muutu turhan teknisiksi. Muistakaa kuitenkin pitää kuulumisten vaihto lyhyenä, jotta yhteinen aika tulee aidosti käytettyä siihen, mihin se on tarkoitettu.
• Kommentoikaa ja vastaanottakaa kommentit rakentavasti. Muotoilkaa kommentit niin, että ne auttavat toista kehittämään tekstiä paremmaksi. Ottakaa kommentit vastaan avoimin ja kiitollisin mielin.
• Panostakaa luottamukselliseen ja lämpimään ilmapiirin. Vertaistyöskentelyn onnistumisen kannalta on olennaista, että molemmat kokevat tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi. Keskittykää siis siihen, että kommentoitte toistenne tekstiä ja kokemuksia lämpimässä hengessä ja kannustavasti.
• Joustakaa. Elämässä tulee yllättäviä tilanteita, joiden seurauksena ette ehkä saakaan tekstiä valmiiksi sovittuun päivämäärään mennessä tai joudutte perumaan sovitun tapaamisen. Suhtautukaa vertaistapaamisiin joustavasti ja pyrkikää pitämään ne sellaisina, että ne tarjoavat tukea eivätkä tuota lisäkuormaa.
• Sopikaa, milloin vertaistyöskentely päättyy ja miten juhlistatte sitä. Jo alussa kannattaa sopia, mihin päätätte vertaistyöskentelynne. Sopikaa myös, miten juhlitte yhteistä saavutustanne. Muistakaa kiittää toisianne ajasta ja vertaisuudesta opinnäytetyön prosessin aikana.

Vaikka jokainen tekee oman työnsä, matkan jakaminen kaverin kanssa tekee siitä huomattavasti hallittavamman ja mukavamman!

Tekstin kirjoittajat: Paula Paajanen, sosiaalipsykologian tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto & Helena Rovamo, sosiaalipsykologian tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto

Valokuva: Paula Paajanen

Aiheeseen liittyviä lähteitä:

Belcher, W. L. (2019). Writing your journal article in twelve weeks: A guide to academic publishing success (2nd edition). The University of Chicago Press.

Belt, P., Möttönen, M. & Härkönen, J. (2010). Vinkkejä väitöskirjaprosessin nopeuttamiseen. Oulun yliopiston Tuotantotalouden osaston työpapereita 1/2010. https://urn.fi/URN:ISBN:9789514261374

Kiriakos, C., & Svinhufvud, K. (2016). Tohtoritakuu: kirjoittamisen opas jatko-opiskelijalle ja tutkijalle. Art House Oy.

Nikander, P., & Piattoeva, N. (2014). Artikkeliväitöskirjan yhteenvedon kirjoittaminen – kokemuksia Tampereen yliopiston tutkijakoulun kurssilta. Yliopistopedagogiikka, 21(1). https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2014/05/12/artikkelivaitoskirjan-yhteenvedon-kirjoittaminen-kokemuksia-tampereen-yliopiston-tutkijakoulun-kurssilta/

Saarikkomäki, E. A. O., & Ollus, N. (2018). Vertaistuella tohtoriksi: tällä mallilla artikkeliväitöskirjan yhteenveto syntyy (melkein) kuin itsestään. Yliopistopedagogiikka, 25(1). https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2018/11/05/vertaistuella-tohtoriksi-talla-mallilla-artikkelivaitoskirjan-yhteenveto-syntyy-melkein-kuin-itsestaan/

Svinhufvud, K. (2016). Gradutakuu. Art House.