Vaikeat aiheet ja emotionaalinen sitoutuminen tutkimustyössä

Tutkimuseettinen arviointi tutkimuksen kuormittavuudesta keskittyy usein tutkimukseen osallistujiin. Onkin ensiarvoisen tärkeää pohtia, millaisia vaikutuksia tutkimuksella voi tutkimuskohteelleen olla ja millä tavalla tehty tutkimus on eettisesti kestävää. Tutkimustyö sensitiivisten aiheiden parissa voi vaikuttaa kuitenkin syvästi myös tutkijaan. Lisää mahdollisuuksia ja työkaluja tarvitaankin tutkijoiden hyvinvoinnin ja jaksamisen edistämiseen.

Järjestimme toukokuisilla sosiaalipsykologian päivillä Kuopiossa vaikeiden aiheiden tutkimista ja tutkijan tunteita käsittelevän työpajan, johon osallistui eri uravaiheissa olevia opiskelijoita ja tutkijoita. Työpajaa veti keskustelunanalyyttisen emootiotutkimuksen ja diskursiivisen psykologian uranuurtaja Alexa Hepburn. Työpajan tarkoituksena oli tarjota opiskelijoille ja tutkijoille mahdollisuus pohtia kokemuksiaan vaikeiden aiheiden kohtaamisesta ja tunteiden roolista tutkimuksessa sekä jakaa ajatuksia strategioista, joiden avulla on omia tutkimuksentekoon liittyviä tunteitaan käsitellyt. Olemme koonneet tähän blogikirjoitukseen keskeisiä havaintoja työpajastamme.

Tunteet mukana tutkimusaiheen valinnasta lähtien

Tutkijat tarttuvat tutkimusaiheisiin, jotka he kokevat tärkeiksi. Ja usein se, mikä on tärkeää, herättää myös tunteita. Keskustelimme siitä, kuinka esimerkiksi inhimilliseen kärsimykseen, epäoikeudenmukaisuuteen tai arvolatautuneisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin liittyvät tutkimusaiheet voivat herättää tunteita paitsi tutkijassa, myös suuremmassa yleisössä. Tämä saattaa kärjistyä tutkijaan kohdistuvana vihapuheena sosiaalisessa mediassa. Mikäli tutkijalla ei tässä vaiheessa ole asianmukaista tukea saatavilla, voi julkinen vähättely ja mitätöinti aiheuttaa oman tutkimusaiheen merkityksellisyyden kyseenalaistamista. Laajemmassa mittakaavassa riskinä on, että kynnys yhteiskunnallisesti tärkeisiin, mutta poliittisesti arkoihin tutkimusaiheisiin tarttumiseen nousee kohtuuttoman suureksi.

Emotionaalinen sitoutuminen työhön muodostuu usein jo tutkimusaiheen valinnassa. Työpajassa keskustelimme siitä, miten tunteet ohjaavat usein kiinnostavia havaintoja kohti ja vaikuttavat myös analyysin tekoon sekä koko tutkimusprosessiin. Tutkijan tunteet voivat toimia johtolankoina ja usein näin onkin – tätä vain harvemmin kirjoitetaan auki tutkimusartikkeleissa tai menetelmäkirjallisuudessa. Pohdimme myös sitä, millä tavalla epämiellyttävätkin tunteet voivat edistää ja muovata tutkimusta.

Tutkimusmenetelmän vaikutus tunneperäiseen sitoutumiseen

Valitsemamme tutkimusmenetelmät voivat vaikuttaa tutkimusprosessin kuormittavuuteen. Laadullisessa tutkimuksessa on todennäköisempää päästä lähemmäksi tutkittavien kokemusmaailmaa, tunteita ja kehollista tietoa. Tällöin mennään helpommin myös tutkijan ihon alle. Kuitenkaan mikään aineistonkeruutapa tai analyysimenetelmä ei sulje pois sitä, että tutkija voi kokea tunteita kuten surua, myötätuntoa tai ahdistusta ja kuormittua tutkimastaan aiheesta.

Tutkimushaastatteluissa tutkija esimerkiksi kohtaa ja ottaa vastaan vaikeita elämänkokemuksia ja niihin mahdollisesti liittyvää tunnekuormaa. Haastatteluissa voi tapahtua myös ennakoimattomia käänteitä. Vaikka tutkija voi pyrkiä valmistautumaan esiin nouseviin raskaisiin tai yllättäviin sisältöihin, liittyy eettisesti kuormittaviin tutkimusasetelmiin väistämättä myös epävarmuuden sietämistä. Tutkija ei voi täysin ennakoida esimerkiksi haastateltavan emotionaalisia reaktioita, omaa tunnereaktiotaan tai sitä, missä määrin haastattelu itsessään lopulta vaikuttaa osallistujaan.

Myös valmiiden aineistojen kuten lakitekstien, oikeuden päätösten, blogikirjoitusten, videomateriaalin tai arkistolähteiden käyttö tutkimusaineistona voi olla kuormittavaa ja vaatia tutkijalta säännöstelyä siinä, kuinka monta tuntia aineiston parissa on hyvä päivittäin viettää. Ihmismielen pahuutta käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen uppoutuminen voi niin ikään olla raskasta tai käydä raskaaksi, ellei työnteon intensiteettiä aiheen parissa välillä tietoisesti kevennä.

Tutkijan tunteet ja tutkimusprosessin reflektointi

Työpajassa keskustelimme siitä, kuinka voisimme tutkimustyössä tietoisemmin liikkua tutkimuskohteesta välittämisen ja sen analyyttisen tarkastelun välillä. Esimerkiksi haastattelutilanteen jokaisessa hetkessä ei tarvitse myötäelää sataprosenttisesti haastateltavan tunnemaailmaa, vaan empatiaa voi säädellä tilanteen mukaan. Terapeuttisessa työssä tämä voi olla itsestään selvää, mutta tutkimustyössä näitä asioita käsitellään harvemmin eivätkä tutkijan tunteiden säätelyyn tai empaattiseen vuorovaikutukseen liittyvät asiat ole osa tutkimusmenetelmäkursseja.

Erityisesti itse kerättyyn aineistoon liittyy myös tutkijan vastuu tutkittaviaan kohtaan. Tutkijan tulee työssään pyrkiä edistämään heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien tutkimukseen osallistuvien ja heidän yhteisöjensä asiaa ja pyrkiä varmistamaan, ettei tutkimus vahingoita tutkittavaa tai hankaloita tutkittavan ryhmän tilannetta. Nämä tutkimuseettiset lähtökohdat eivät usein itsessään ole tutkijalle ongelma, mutta niihin liittyvät pohdinnat voivat johtaa hankaliin tunteisiin, kun tutkija käy läpi esimerkiksi seuraavia: Olenko voinut tehdä tutkimuksellani tarpeeksi, mitä kuuluu tutkijanroolini ja olinko valmis kohtaamaan sen mitä tuli vastaan.

Työpajassa keskusteltiin tutkijan ristiriitaisista tunteista, jotka liittyivät esimerkiksi oman etuoikeutetun aseman tunnistamiseen liittyvään syyllisyyteen ja häpeään, ja siihen, kun tutkija aineistonkeruun tai tutkimusprosessin päätyttyä ”jättää” tutkimuskohteensa ja tutkimukseen osallistuneet ihmiset. Toisaalta merkitykselliseksi raskaiden aiheiden tutkimisessa koettiin se, että oman tutkimuksen kautta pystyttiin tuomaan jonkin ihmisryhmän kokemia epäkohtia esille. Tutkimukseen osallistuminen tunnistettiin myös tutkittaville merkitykselliseksi, joissain tapauksissa jopa terapeuttiseksi kokemukseksi.

Toimivat strategiat ja tuki

Yksi työpajan osallistujia yhdistävä havainto oli, että samantyyppisiä aiheita tutkivien kollegoiden tuki on ollut tärkeää ja mahdollistanut tutkimukseen liittyvien tunteiden purkamisen. Yhtä lailla samaa mieltä oltiin siitä, että paikkoja näiden asioiden pohtimiselle ja käsittelylle ei akatemiassa ole eikä niitä yleensä huomioida tutkimusprojektien suunnittelussa. Esimerkiksi työnohjaus ei ole osa tutkimusprojekteja eikä haastatteluihin liity purkua (debriefing) rakenteiden tasolla. Monella oli kokemusta haastatteluiden jälkipuinnista läheisen kollegan kanssa, mutta kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole.

Yksi keskusteluissa esiin noussut asia oli yksinkertaisesti keskustelun olemassaolon tärkeys. Tunteet tutkimuksessa voivat yllättää tutkijan ja niiden tunnistaminen voi olla vaikeaa. Tunteiden tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen voi olla tietoista ja siihen voi varautua. Tämä työpaja oli keskustelunavaus ja pintaraapaisu, jolle suunnittelemme jatkoa.

Tekstin kirjoittajat: Elina Turjanmaa, sosiaalipsykologian yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto ja Sisko Piippo, sosiaalityön yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto.

Valokuva: Jonathan Potter

Aiheeseen liittyviä lähteitä:

Fenge, L. A., Oakley, L., Taylor, B., & Beer, S. (2019). The Impact of Sensitive Research on the Researcher: Preparedness and Positionality. International Journal of Qualitative Methods, 18. https://doi.org/10.1177/1609406919893161 

Dickson-Swift, V., James, E. L., Kippen, S., & Liamputtong, P. (2007). Doing sensitive research: What challenges do qualitative researchers face? Qualitative Research, 7(3), 327–353. https://doi.org/10.1177/1468794107078515